Keir Starmer ei joudu tutkintaan väitteistä, että hän harhautti parlamenttia Mandelsonin nimityksestä

Iso-Britannian pääministeri Sir Keir Starmer ei joudu parlamentaariseen tutkintaan väitteistä, joiden mukaan hän olisi harhauttanut kansanedustajia prosessista, jolla lordi Peter Mandelson nimitettiin Yhdysvaltain-suurlähettilääksi.

Alahuone kaatoi tutkintaa vaatineen esityksen

Britannian alahuone äänesti äänin 335–223 konservatiivien esitystä vastaan. Esityksen tarkoituksena oli käynnistää virallinen tutkinta siitä, olivatko Starmarin puheet Mandelsonin nimitysprosessista ristiriidassa todellisten tapahtumien kanssa.

Konservatiivipuolueen johtaja Kemi Badenoch oli jättänyt aloitteen, jossa vaadittiin, että pääministerin lausunnot vietäisiin Privileges Committee -valiokunnan arvioitavaksi. Kyseinen poikkiparlamentaarinen valiokunta tutkii tilanteet, joissa kansanedustajien epäillään rikkoneen parlamentin sääntöjä tai tarkoituksella harhauttaneen parlamenttia.

Syytökset: harhaanjohtavat lausunnot ja poliittinen paine

Sir Keir Starmeria syytettiin siitä, että hän olisi harhaanjohtanut parlamenttia väittämällä, että lordi Mandelsonin nimitystä Yhdysvaltain-suurlähettilääksi oli edeltänyt “täysin asianmukainen prosessi” ja että ulkoministeriön virkamiehiin ei olisi kohdistettu “mitään painetta”.

Starmer on kiistänyt jyrkästi väitteet ja toistanut, että prosessi olisi edennyt sääntöjen mukaisesti. Kritiikin ytimessä on kysymys siitä, vaikuttiko Downing Street tai pääministerin lähipiiri virkamiesten työhön tai yritettiinkö turvallisuusselvitystä ohittaa poliittisista syistä.

Ministerikäytännesäännöt: harhaanjohtamisesta odotetaan eroa

Britanniassa ministereitä koskeva Ministerial Code -sääntökokoelma on yksiselitteinen: jos ministeri tietoisesti harhauttaa parlamenttia, hänen odotetaan eroavan. Jos kyse on tahattomasta virheestä, se on korjattava mahdollisimman nopeasti ja avoimesti.

Tämä periaate on ollut keskeinen myös aiemmissa skandaaleissa, joissa on arvioitu, ovatko päättäjät puhuneet totuudenmukaisesti parlamentille. Nyt keskustelu koskee sitä, täyttävätkö Starmariin kohdistetut väitteet tämän rajan vai onko kyse poliittisesta tempusta.

Työväenpuolue jakautui – kapinointia vasemmalta laidalta

Vaikka suurin osa työväenpuolueen kansanedustajista äänesti hallituksen linjan mukaisesti esitystä vastaan, puolueen vasemmalla laidalla oli selvää tyytymättömyyttä. Osa kansanedustajista katsoi, että Starmerin olisi pitänyt oma-aloitteisesti ilmoittautua Privileges Committee -valiokunnan tutkittavaksi puhdistaakseen nimensä.

Äänestyslistan mukaan 14 työväenpuolueen edustajaa kapinoi ja äänesti konservatiivien esityksen puolesta. Yksi edustaja äänesti sekä “jaa” että “ei”, mikä tulkitaan yleensä muodolliseksi pidättäytymiseksi kannanotosta. Lisäksi 53 työväenpuolueen kansanedustajalta ei kirjattu ääntä lainkaan – tämä voi johtua esimerkiksi virallisesta luvasta olla poissa tai hallitustehtävistä, eikä välttämättä merkitse tietoista pidättäytymistä.

Kapinoijien joukossa ollut South Shieldsin kansanedustaja Emma Lewell sanoi, että hallituksen tapa käsitellä äänestystä “antaa jälleen kerran kuvan siitä, että johto on irrallaan kansan mielialasta”. Hänen mukaansa menettely luo vaarallisen kertomuksen siitä, että jotakin salataan ja että “hyviä ja kunnollisia kollegoita syytetään osallisuudesta peittelyyn”.

Lewellin mielestä Starmerin olisi pitänyt oma-aloitteisesti viedä asia valiokuntaan selkeällä viestillä, että hän haluaa nimenomaan todistaa toimineensa oikein. Myös Labour-kansanedustaja Rebecca Long-Bailey arvioi BBC:n Politics Live -ohjelmassa, että Starmarin tulevaisuudesta voi tulla “tilinteon hetki” toukokuun paikallisvaalien jälkeen.

Oppositiopuolueet vaativat avoimuutta ja luottamusta

Konservatiivien lisäksi esitystä tukivat myös liberaalidemokraatit, SNP, vihreät, DUP, Plaid Cymru, Reform UK sekä yhdeksän riippumatonta kansanedustajaa. Liberaalidemokraattien johtaja Sir Ed Davey korosti, että maalla on oltava hallitus, jota se voi luottaa ja joka keskittyy elinkustannuskriisin kaltaisiin polttaviin ongelmiin.

SNP:n Westminster-johtaja Stephen Flynn puolestaan totesi, että työväenpuolue ei voi “juosta pakoon Peter Mandelsonia, pääministeriään eikä tämän aiempia toimia”. Reform UK:n varapuheenjohtaja Richard Tice huomautti, että Starmer “ylpeilee prosesseilla”, mutta hänen mukaansa vaikuttaa siltä, että käytännössä tämän ympärillä ei aina noudateta samoja periaatteita.

Vihreiden kansanedustaja Ellie Chowns katsoi, että pääministerillä on “selvästi vastattavaa” Mandelsonin nimitykseen ja sen taustoihin liittyen.

Hallituspuolustajat: tutkintapyyntö ennenaikainen

Kaikki työväenpuolueen edustajat eivät kuitenkaan jakaneet kriittistä näkemystä. Kansanedustaja Gurinder Singh Josan kuvasi vaatimusta Privileges Committee -viittauksesta “ennenaikaiseksi”, koska nimitys- ja turvallisuusselvitysprosessia tarkastellaan parhaillaan jo muualla parlamentissa.

Cardiff Westin kansanedustaja Alex Barros-Curtis totesi, ettei konservatiivien esitykselle ollut hänen mielestään esitetty riittäviä perusteita. Hallituksen rivit pyrittiin pitämään tiukasti kasassa: Skotlannissa kampanjoineet työväenpuolueen kansanedustajat kutsuttiin takaisin Lontooseen varmistamaan, että esitys kaatuisi.

Kemi Badenoch: pääministerin sanat eivät pitäneet paikkaansa

Äänestyksen alla käydyssä keskustelussa konservatiivijohtaja Kemi Badenoch eritteli Starmerin aiempia puolustuksia ja muistutti ministerikäytännesääntöjen selkeydestä: virheelliset lausunnot on korjattava viipymättä.

Hänen mukaansa on “ilmeistä, ettei pääministerin lausunto alahuoneen istuntosalissa ollut oikea”. Badenochin mukaan on selvää, ettei Mandelsonin nimitys käynyt läpi “täyttä asianmukaista prosessia”. Hän arvosteli myös työväenpuoluetta siitä, että tämä leimasi esityksen “tempuksi” ja totesi joidenkin Labour-edustajien “käyttäytyvän kuin lampaat” puoluejohdon perässä.

Hallitus vastaa: konteksti ratkaisee

Senioriministeri Darren Jones vastasi Badenochille ja syytti tätä “sekavasta paasaamisesta”, puolustaen samalla Starmerin toimintaa. Kun Badenoch painosti Jonesia toistamaan Starmerin väitteen, ettei Mandelsonin tapauksessa olisi ollut “mitään painetta”, Jones kehotti asettamaan pääministerin sanat oikeaan asiayhteyteen.

Jonesin mukaan Starmer vastasi nimenomaan väitteeseen, että Mandelsonia ei olisi pitänyt turvallisuusselvittää lainkaan ja että hänet olisi pitänyt lähettää Washingtoniin riippumatta selvityksen tuloksesta. Jones kiisti, että virkamiehille olisi annettu määräys “hypätä vaiheiden yli”, vaikka nimitys haluttiinkin hoitaa nopeasti.

Mandelsonin nimitys ja Epstein-yhteydet

Lordi Peter Mandelson aloitti tehtävänsä Washingtonin-suurlähettiläänä helmikuussa 2025. Jo saman vuoden syyskuussa hän kuitenkin erotettiin, kun Downing Streetin mukaan esiin tuli uutta tietoa hänen suhteensa syvyydestä edesmenneeseen seksirikolliseen Jeffrey Epsteiniin.

Starmeriä on toistuvasti grillattu siitä, miksi Mandelson sai ulkoministeriöltä turvallisuusselvityksen läpi, vaikka viranomaisten kerrotaan ilmaisseen huolia jo etukäteen. Kysymys turvallisuusselvityksen luotettavuudesta ja mahdollisesta poliittisesta painostuksesta onkin noussut koko tapauksen ytimeen.

Virkamiehet: päätös tuli ylhäältä

Alahuoneen tiistainen keskustelu käytiin sen jälkeen, kun parlamentin ulkoasiainvaliokunta oli kuullut lisää todistajalausuntoja Mandelsonin nimitysprosessista. Kuultavana oli muun muassa Sir Philip Barton, joka toimi ulkoministeriön korkeimpana virkamiehenä Starmerin tehdessä päätöksen Mandelsonin lähettämisestä Yhdysvaltoihin.

Sir Philip Barton kertoi, ettei kukaan Downing Streetistä ollut konsultoinut häntä ennen nimityspäätöstä. Hän sanoi myös pitäneensä nimitystä “mahdollisesti hankalana asiana” juuri Mandelsonin tunnetun Epstein-yhteyden vuoksi. Barton kuvasi, että hänelle “esiteltiin valmis päätös” ja käskettiin yksinkertaisesti “toimia sen mukaisesti”.

Myös pääministerin entinen kansliapäällikkö Morgan McSweeney myönsi kansanedustajille tehneensä “vakavan virheen” suosittellessaan Mandelsonin nimitystä. McSweeneyn mukaan Downing Street halusi Mandelsonin Washingtoniin “nopeasti”, mutta hän kiisti, että virkamiehille olisi koskaan annettu ohjeita ohittaa virallisia vaiheita.

Luottamuskriisit ja poliitikkojen riippuvuudet julkisuuden alla

Mandelsonin nimityskiista heijastaa laajempaa ilmiötä, jossa poliitikkojen menneisyys, henkilökohtaiset suhteet ja yksityiselämän valinnat joutuvat entistä tarkempaan tarkasteluun. Julkinen luottamus rakentuu sekä läpinäkyvyydestä että siitä, että päättäjät noudattavat samoja sääntöjä kuin muutkin.

Sama ilmiö näkyy myös muissa keskusteluissa, joissa tarkastellaan vallanpitäjien elämäntapoja, riippuvuuksia ja julkisuuskuvaa. Esimerkiksi kotimaisessa keskustelussa on herättänyt huomiota se, miten artistit ja julkisuuden henkilöt ovat puhuneet avoimesti omista addiktioistaan ja toipumisestaan – kuten Sini Sabotagen rehellinen avautuminen sokeri- ja nikotiiniriippuvuudesta, jossa käsitellään sitä, miten vaikeaa on tehdä terveellisiä valintoja ja kantaa vastuuta omista päätöksistä.

Poliitikoiden kohdalla panokset ovat vielä korkeammat: kyse ei ole vain omasta hyvinvoinnista, vaan myös valtion turvallisuudesta, kansalaisten luottamuksesta ja siitä, miten läpinäkyvästi nimityksiä ja turvallisuusselvityksiä hoidetaan.

Ei sisällä instagram post:eja