Etelä-Afrikan uhanalaiset albatrossit pelastetaan tappavilta kalastuslinjoilta

Atlantin valtamerellä, noin 27 merimailin (50 km) päässä Etelä-Afrikan Cape Pointista, pieni vene keinuu aallokossa. Kannelta kuuluu innostuneita huudahduksia: ”Atlantic yellow-nosed! Black-browed albatross!” Lintubongarit ovat tulleet Kapkaupungista katsomaan harvinaisia ja uhanalaisia merilintuja, etenkin albatrosseja, joita on lähes mahdoton nähdä mantereelta käsin.

Kalastusalukset vetävät merilintuja puoleensa – ja tappavat niitä

Taivas on kirkas ja meri tyyni – täydellinen päivä lintujen tarkkailuun. Veneen kippari puhuu kuitenkin radiopuhelimeen ja kyselee yhtä asiaa: missä ovat troolarit? Hetken kuluttua hän saa vastauksen ja suuntaa määrätietoisesti kohti kalastusaluksia.

Mitä lähemmäs Cape Town Pelagics -järjestön operoima retkivene pääsee troolareita, sitä enemmän merilintuja ilmestyy näkyviin. Kun vene pysähtyy aivan kalastusaluksen viereen, sen perässä leijuu satojen lintujen pilvi.

Linnut ovat oppineet yhdistämään kalastusalukset ruokaan. Ne seuraavat troolaria ja odottavat, että kalastajat heittävät mereen perkuujätteet – kalanpäät, sisälmykset ja muun syötäväksi kelpaavan. Linnut taistelevat paloista ja syöksyvät välillä jopa verkkoihin ja lähelle koukkuja saadakseen saaliin.

Tämä ruokailutapa voi kuitenkin maksaa niille hengen. Brittiläinen luonnonsuojelija ja Global Bird Fair -tapahtuman perustaja Tim Appleton selittää, miten vaarallisia pitkäsiimakalastus ja troolaus ovat albatrosseille ja muille merilinnuille.

”He käyttävät niin sanottuja long line -pitkäsiimoja”, Appleton kertoo. ”Yhdestä aluksen perästä lähtevästä siimasta voi olla jopa 100 kilometriä. Siinä on noin 4 000 koukkua, ja jokaisessa on syöttinä pala kalaa tai mustekalaa. Linnut yrittävät napata syötin, jäävät koukkuihin kiinni, vedetään veden alle ja hukkuvat.”

Kalastuksen sivusaaliiksi joutuvien eläinten kuolemia kutsutaan bycatchiksi. Albatrossit eivät kuitenkaan kuole pelkästään pitkäsiimoihin – ne takertuvat myös trooliverkkoja nostaviin vaijereihin ja köysiin.

Miksi albatrossit ovat erityisen haavoittuvia?

Albatrossit viettävät lähes puolet elämästään avomerellä, kaukana rannoista. Tämä tekee niistä poikkeuksellisen alttiita kalastuksen vaaralle.

”Kaikista linturyhmistä merilinnut ovat maailman uhanalaisimpia”, sanoo Andrea Angel, joka työskentelee BirdLife South Africa -järjestössä ja johtaa Albatross Task Force -tiimiä. Ryhmä on jo 20 vuoden ajan pyrkinyt vähentämään merilintujen kuolemia eteläisen Afrikan kalastuksessa.

Maailmassa on vain 22 albatrossilajia, ja niistä peräti 15 on uhanalaisia kalastustoiminnan vuoksi. Albatrossit elävät lähes yksinomaan mustekalasta ja kalasta, jotka ne pyytävät merestä – siksi ne kohtaavat kalastusaluksia useammin kuin mikään muu linturyhmä.

Hidas lisääntyminen tekee kuolemista kohtalokkaita

Albatrossien lisääntymisstrategia tekee niistä erityisen alttiita sukupuutolle. Ne parittelevat eliniäksi ja munivat vain yhden munan joka toinen vuosi. Poikanen kuoriutuu syrjäisillä pesimäsaarilla, ja molemmat vanhemmat kantavat vastuuta sen ruokkimisesta.

”Poikasen kasvattaminen on valtava investointi molemmille vanhemmille”, Angel selittää. ”Jos toinen vanhemmista kuolee kalastusaluksen takia, poikanen on käytännössä tuhoon tuomittu. Yksi aikuinen ei yksinkertaisesti jaksa hankkia tarpeeksi ruokaa.”

Tilannetta pahentaa albatrossien hidas pariutuminen. Ne käyttävät jopa neljä vuotta kumppanin kanssa sitoutumiseen ja monimutkaisiin soidintansseihin. Jos toinen puolisoista kuolee, uuden parin muodostaminen voi viedä toiset neljä–viisi vuotta.

”Yhdenkin aikuisen linnun menetys merellä voi romahduttaa kokonaisen pesinnän ja vuosien työn”, Angel tiivistää.

Ratkaisu: edulliset ja tehokkaat lintupelotinnauhat

Yksi tehokkaimmista keinoista vähentää albatrossien ja muiden merilintujen tahattomia kuolemia on lintupelotinnauhojen (bird scaring lines) käyttö. Ne toimivat kuin merellinen pelätti – ne pitävät linnut loitolla koukuista ja verkoista.

Pelotinnauhat ovat pitkiä köysiä, joiden yläpuolelle kiinnitetään värikkäitä muovisuikaleita. Ne lepattavat tuulessa trooliverkkojen ja pitkäsiimojen yläpuolella ja estävät lintuja sukeltamasta vaaravyöhykkeelle. Rakenteeltaan ne ovat yksinkertaisia: muoviputkea, köyttä ja muutama kiinnike – mutta vaikutus on dramaattinen.

BirdLife South Africa on kehittänyt pelotinnauhoja yhdessä Ocean View Association for Persons with Disabilities -järjestön kanssa. Ocean View on perinteinen kalastusyhteisö, ja osa yhdistyksen jäsenistä on itse entisiä kalastajia, jotka ovat joutuneet työkyvyttömiksi.

”Yhteistyö BirdLifen kanssa on ollut valtava voimavara”, kertoo yhdistyksen vetäjä Deborah Gonsalves. ”Monet jäsenistämme ovat olleet kalastajia ennen vammautumistaan. Nyt he voivat käyttää osaamistaan merilintujen suojelemiseen – ja ansaita samalla lisätuloja.”

Pelotinnauhojen rakentaminen on tuonut paitsi tuloja, myös merkityksellisyyden tunnetta. ”Se on mahdollistanut sen, että he voivat yhä olla tuottavia ja hyödyllisiä. Työ täydentää vammaisetuuksia ja antaa omaisille mahdollisuuden käydä töissä, kun heidän läheisistään huolehditaan täällä”, Gonsalves sanoo.

Taloudellinen kannustin kalastajille

Lintupelotinnauhat eivät ole vain luonnonsuojelijoiden unelma – ne ovat myös taloudellisesti järkeviä kalastajille.

”Kutsumme niitä bird scaring lines -nimellä, koska se kertoo suoraan, mitä ne tekevät”, Angel kertoo. ”Alun perin niitä kutsuttiin kuitenkin Tori-linjoiksi. ’Tori’ tarkoittaa lintua japaniksi. Japanilainen kalastaja kehitti ne 1990-luvun lopulla, kun hän oli kyllästynyt siihen, että koukkuihin tarttui enemmän lintuja kuin kalaa.”

Kalastajien kannalta logiikka on yksinkertainen: valtava tonnikala voi olla jopa 10 000 dollarin arvoinen, kun taas lintu ei tuo tuloja lainkaan – päinvastoin se voi viedä syötin ja sotkea siimat. Mitä vähemmän lintuja tarttuu koukkuihin, sitä enemmän arvokasta saalista päätyy ruumasta.

Silti käytännössä pelotinnauhoja ei aina oteta käyttöön. ”Kalastajilla on kiire, turvallisuushuolia ja tiukat kiintiöt”, Angel myöntää. ”He eivät aina jaksa tai ehdi asentaa pelotinnauhoja. Siksi työ on jatkuvaa neuvottelua, muistuttamista ja yhteistyötä.”

Kun nauhat kuitenkin asennetaan, tulokset ovat kiistattomia: ne voivat säästää vuosittain kymmeniä tuhansia merilintujen henkiä.

Albatross Task Force – 90 % vähemmän kuolemia

Albatross Task Force perustettiin vuonna 2004, ja sen vaikutus eteläisen Afrikan kalastukseen on ollut valtava. BirdLife South African mukaan merilintujen kuolemat alueen kalastuksessa ovat vähentyneet noin 90 prosenttia ohjelman aloittamisen jälkeen.

Tämä on yksi maailman menestyksekkäimmistä esimerkeistä siitä, miten suhteellisen yksinkertaisilla ja edullisilla ratkaisuilla voidaan ehkäistä massiivista luonnontuhoa – kunhan kalastajat, viranomaiset ja tutkijat toimivat yhdessä.

Nyt tavoitteena on viedä malli muille merialueille, jotta albatrossit ja muut suuret merilinnut voisivat jatkaa lisääntymistään myös tulevina vuosikymmeninä. Vastaavasti kuin Dionne-viitoset muistuttavat haavoittuvista ja ainutlaatuisista eläin- ja ihmiselämän tarinoista, myös albatrossien selviytyminen kertoo, kuinka herkästi kokonainen laji voi horjua kohti sukupuuttoa – ja kuinka ihmisen toimilla on ratkaiseva merkitys.

Ei sisällä instagram post:eja