Downing Streetin katseet pääministerissä – mitä Keir Starmer sanoo ja milloin?

Britanniassa eletään jälleen historiallista hetkeä. Neljän vuoden aikana kolmatta kertaa maa näyttää olevan tilanteessa, jossa pääministeri on pakotettu pohtimaan lähtöään – ei siksi, että hän olisi hävinnyt parlamenttivaalit, vaan koska oma puolue arvioi pärjäävänsä paremmin ilman häntä.

Monet hallituksen sisällä ja laajemmin Labour-puolueessa odottavat, että pääministeri Sir Keir Starmer ilmoittaa lähiaikoina aikomuksestaan väistyä. Osa uskoo, että ilmoitus voi tulla jo tänä aamuna.

Lyhyt mutta myrskyisä kausi Downing Streetillä

Neljä vuotta ja kolme pääministeriä sitten maata johti Boris Johnson. Hän vakuutteli viimeiseen asti jatkavansa tehtävässään, mutta puolueen ja parlamentin tuki mureni nopeasti. Hänen kykynsä johtaa maata uskottavasti katosi silmien edessä.

Heinäkuun alussa 2022 Downing Streetin eteen ilmestyi tuttu puhujapönttö. Johnson astui esiin ja myönsi, että vaikka hän oli vain muutamaa vuotta aiemmin voittanut murskaavan enemmistön, omat kansanedustajat olivat kyllästyneet häneen. Vastahakoisesti hän ilmoitti eroavansa konservatiivipuolueen johtajasta ja siten pääministerin tehtävästä.

Vain kolme kuukautta myöhemmin puhujapönttö tuotiin kadulle uudelleen. Tällä kertaa vuorossa oli Liz Truss, joka ilmoitti jättävänsä tehtävänsä menetettyään oman puolueensa tuen talouskriisin ja markkinamyllerrysten keskellä.

Nyt sama näytelmä näyttää toistuvan Sir Keir Starmerin kohdalla – alle kaksi vuotta sen jälkeen, kun hän voitti parlamenttivaalit ja korvasi Rishi Sunakin pääministerinä.

Starmerin kausi: odotukset ja pettymys

Monien hänen omien tukijoidensa silmissä Starmerin pääministerikausi on ollut jo kuukausia hiipuva ja pettymyksiä tuottava. Odotukset olivat korkealla, mutta käytännön politiikka, taloudelliset realiteetit ja sisäiset ristiriidat ovat kuluttaneet hänen auktoriteettiaan.

Samaan aikaan Starmer on pyrkinyt nostamaan riman mahdollisimman korkealle kaikille mahdollisille seuraajilleen. Lähipiirinsä kautta hän on tehnyt selväksi, ettei aio luovuttaa helposti ja että hän osallistuisi itse mihin tahansa Labourin johtajakilpailuun, jos sellainen käynnistyy.

Taustalla kova valtataistelu Labourin sisällä

Starmer ei ole tyytynyt vain puolustamaan asemaansa julkisuudessa. Hän myös esti aluksi Andy Burnhamin yrityksen palata Westminsteriin, kun Gortonin ja Dentonin vaalipiiriin avautui paikka aiemmin tänä vuonna. Se nähtiin selkeänä yrityksenä torjua potentiaalista haastajaa.

Vielä viime viikolla Starmer linjasi, että jos Burnham voittaisi Makerfieldin täytevaalin, tämän tärkeimpänä tehtävänä olisi auttaa Labouria säilyttämään Greater Manchesterin pormestarin paikka, jonka Burnham oli jättänyt. Starmer jopa vihjasi, että voisi tarjota Burnhamille paikan hallituksen kabinetissa.

Mutta Burnhamin murskavoitto Makerfieldissä muutti tilanteen. Täytevaalikampanjan aikana pinnan alla kytenyt Labourin sisäinen tyytymättömyys pääsi vapaaksi. Burnham ei ainoastaan palannut parlamenttiin, vaan osoitti – tosin alueella, jossa hän on poikkeuksellisen suosittu – kykenevänsä päihittämään Reform UK -puolueen.

Monille Labourin kansanedustajille, jotka pelkäävät Reform UK:n kasvavaa kannatusta ja viimeaikaisia vaalimenestyksiä, Burnham näyttäytyy nyt Starmeria parempana vaihtoehtona puolueen ja maan johtoon.

Cabinetin painostus ja vaihtoehdot pääministerille

Starmer käytti viikonlopun pohtiakseen vaihtoehtojaan – tietoisena siitä, että ne käyvät nopeasti vähiin. Julkisuuteen on vuotanut tieto vähintään neljästä kabinetin ministeristä, joukossa sisä- ja ulkoministeri, jotka ovat suoraan kertoneet pääministerille, että tämän tulisi asettaa selkeä aikataulu lähtönsä varalle.

On poliittisesti kestämätöntä pitää tällaiset avainministerit pitkään tehtävissään ja samalla sivuuttaa heidän vaatimuksensa. Pääministerillä onkin käytännössä kaksi päävaihtoehtoa.

Vaihtoehto 1: Starmer voisi erottaa kapinoivat ministerit, korvata heidät uusilla nimillä ja yrittää jatkaa eteenpäin. Tällöin hän kuitenkin joutuisi toimimaan tilanteessa, jossa hänen todennäköisin seuraajansa, Andy Burnham, on matkalla Westminsteriin vahvan mandaatin turvin.

Burnhamin odotetaan saapuvan maanantaina Westminsteriin vannomaan kansanedustajanvalansa, minkä jälkeen on suunnitteilla yhteiskuva Labourin kansanedustajien kanssa. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, mitä pääministeri on siihen mennessä sanonut tai päättänyt.

Vaihtoehto 2: Starmer voi käyttää jäljellä olevaa poliittista vaikutusvaltaansa ja itse määrittää, miten ja milloin vallanvaihto tapahtuu. Tämä tarkoittaisi aikataulun julkistamista omalle lähdölle ja sen kautta prosessin hallittua ohjaamista.

Kuinka kauan Starmer voi jäädä paikalleen?

Jos Starmer päättää ilmoittaa lähdöstään, seuraava kysymys kuuluu: kuinka kauan hänen tulisi jäädä virkaansa? Osa Labourin sisällä katsoo, että avoin johtajakilpailu on välttämätön, jotta Burnhamin ja muiden mahdollisten ehdokkaiden kyvyt ja heikkoudet tulevat kunnolla testatuiksi.

Toiset puolestaan pelkäävät, että pitkä ja kiihkeä johtajakisa näyttäisi äänestäjien silmissä itsekkäältä ja sisäänpäin kääntyneeltä, aivan kuin puolue huolehtisi enemmän omista asetelmistaan kuin maan ongelmista. Lisäksi pelkona on, että prosessi venyy koko kesän mittaiseksi ja lamauttaa hallituksen päätöksenteon.

Vaihtoehtona täysimittaiselle jäsenäänestykselle on malli, jossa Labourin kansanedustajilla olisi suurempi rooli ja jossa järjestettäisiin vain suljetumpia keskustelutilaisuuksia ja paneeleja Westminsterissä. Tällöin ammattiyhdistysliikkeen ja tavallisten puoluejäsenten osallistuminen olisi rajatumpaa.

Tässä mallissa uusi pääministeri voisi olla paikallaan jo viikon tai kahden sisällä – tai jopa nopeammin, jos Burnhamin ympärille muodostuva tuki osoittautuu ylivoimaiseksi.

Labourin tulevaisuus vaakalaudalla

Starmerin edessä oleva päätös ei koske vain hänen omaa uraansa, vaan koko Labour-puolueen suuntaa. On ratkaistava, pystyykö puolue pitämään vallan vakaasti käsissään vai ajautuuko se uuteen sisäiseen taisteluun, joka avaisi tilaa sekä Reform UK:lle että konservatiiveille.

Samalla keskustelu herättää laajempia kysymyksiä pääministerin vallasta ja vastuusta brittiläisessä parlamentaarisessa järjestelmässä. Jo kolmas pääministeri neljän vuoden sisällä voi olla pakotettu väistymään ennen vaalikauden luonnollista päätöstä, oman puolueensa sisäisen paineen vuoksi.

Jos haluat perehtyä tarkemmin siihen, miten pääministeri voi julkisesti perustella eroaan ja millaisia argumentteja tällaisessa puheessa käytetään, tutustu artikkeliin Keir Starmerin ero puhe kokonaisuudessaan – näin pääministeri perusteli ratkaisunsa. Se tarjoaa kokonaiskuvan siitä, millaisin sanankääntein johtaja voi yrittää hallita omaa lähtöään ja puolueensa tulevaisuutta.

Ei sisällä instagram post:eja