Hilary Mantelin kohuttu kertomus Margaret Thatcherin salamurhasta saa näyttämöensi-iltansa Liverpoolissa

Hilary Mantelin kiistelty novelli The Assassination of Margaret Thatcher on saanut ensimmäisen näyttämösovituksensa Liverpoolissa. 1980-luvun pääministerin salamurhaa kuvitteleva tarina herätti ilmestyessään voimakkaita tunteita, ja sen teemat ovat yhä häiritsevän ajankohtaisia.

Provosoiva nimi, moniulotteinen näytelmä

Uutuusnäytelmän nimi on tarkoituksella räväkkä ja jakava. Dramatisoinnin tehnyt näytelmäkirjailija Alexandra Wood korostaa, että otsikko on koukku – mutta itse teos on paljon monisyisempi kuin pelkkä shokkiarvo antaa ymmärtää.

Woodin mukaan Mantel tiesi tarkkaan, mitä oli tekemässä antaessaan novellilleen provokatiivisen nimen vuonna 2014. Kirjailija tunnettiin ilkikurisesta tavastaan haastaa valtarakenteita ja lukijan mukavuusaluetta. Näytelmä ei kuitenkaan tyydy yksioikoiseen fantasiaan pääministerin surmaamisesta, vaan pureutuu syvempiin, laajempaa yhteiskuntaa koskeviin kysymyksiin.

Väkivalta, viha ja osattomuus poliittisessa ilmapiirissä

Liverpoolin Everyman-teatterissa ensi-iltansa saanut The Assassination of Margaret Thatcher tarkastelee väkivaltaa politiikassa, vihaisten ja syrjäytyneiden nuorten miesten toimintaa sekä sitä, miten erimielisyyksiä voitaisiin ratkaista ilman tuhoisia tekoja.

Wood painottaa, ettei näytelmä millään tavoin yllytä väkivaltaan tai oikeuta poliittisten johtajien tappamista. Päinvastoin, se pyrkii avaamaan keskustelua siitä, miksi jotkut ihmiset kokevat olevansa niin vailla vaikutusmahdollisuuksia, että näkevät terroriteon ainoana keinona tulla kuulluiksi.

Liverpool ja Thatcher – pitkä varjo 1980-luvulta

Esityspaikalla on erityinen symbolinen painoarvo. Liverpoolissa katkeruus Margaret Thatcheria kohtaan kytee yhä: monien mielestä hänen politiikkansa kiihdytti teollisuuden alasajoa, massatyöttömyyttä ja valtion välinpitämättömyyttä kaupunkia kohtaan 1980-luvulla.

Näytelmä ei kuitenkaan tarjoa yksiselitteistä tyydytystä niille, jotka yhä vihaavat Thatcheria. Woodin mukaan katsoja saa kenties hetken verran ”toiveentäyttöä”, mutta tämän jälkeen tarina alkaa tarkoituksella monimutkaistaa kuvaa vallasta, vastuusta ja vastarinnasta.

Fiktiivinen salamurhasuunnitelma Windsorissa

Tarina sijoittuu vuoteen 1983. Liverpoolista kotoisin oleva tarkka-ampuja Brendan suunnittelee Margaret Thatcherin murhaa. Hän on päässyt Windsoriin asuntoon, jonka asukas Caroline luulee hänen olevan putkimies.

Brendan asettuu ikkunalle odottamaan hetkeä, jolloin pääministeri ilmestyy näkyviin. Tilanne on puistattavan arkinen – ja juuri tämä arkisuus oli myös Mantelin alkuperäisen idean ytimessä. Kirjailija kertoi saaneensa inspiraation, kun hän sattumalta näki Thatcherin ikkunastaan tämän poistuessa läheisestä sairaalasta silmäleikkauksen jälkeen. Mantel kuvaili ajatelleensa: jos olisin joku toinen, hän olisi nyt kuollut.

Henkilökohtainen viha ja draaman voima

Hilary Mantel ei salannut omaa inhoaan Thatcheria kohtaan – hän puhui ”kiehuvasta vastenmielisyydestään” entistä pääministeriä kohtaan. Samalla hän kuitenkin piti Thatcheria poikkeuksellisen vahvana draamallisena hahmona: ristiriitainen, voimakas ja täynnä jännitteitä.

Novelli sijoittuu vuoteen ennen todellista salamurhayritystä, kun IRA pommitti konservatiivipuolueen puoluekokoushotellia Brightonissa vuonna 1984. Tämä historiallinen rinnastus korostaa, miten lähellä poliittinen väkivalta oli – ja on edelleen – modernia brittiyhteiskuntaa.

Vastareaktio ja moraalinen närkästys

Julkaisunsa jälkeen tarina suututti Thatcherin kannattajia. Entinen ministeri Lord Tebbit, jonka vaimo halvaantui Brightonin pommi-iskussa, kutsui teosta ”sairaan mielen sairaaksi kirjaksi”. Thatcherin entinen lehdistöpäällikkö Bernard Ingham piti sitä ”kostonhaluisena” ja mauttomana.

Margaret Thatcher kuoli vuonna 2013 aivohalvauksen seurauksena. Hilary Mantel puolestaan menehtyi vuonna 2022, tunnetuimpana teoksestaan Wolf Hall ja kaksinkertaisena Booker-palkinnon voittajana. Näytelmäsovitus tuo heidän nimensä jälleen kiistanalaisen julkisen keskustelun keskelle.

Kiista esityksestä: pitäisikö tällaista näytellä?

Kaikki eivät pidä Liverpoolin Everyman-teatterin ratkaisusta tuoda tarina näyttämölle. Jade Marsden, entinen konservatiivipuolueen pormestariehdokas Liverpoolin seudulla, katsoo teatterin tehneen virheen.

Marsden myöntää, että taiteella tulee olla oikeus käsitellä ristiriitaisia aiheita. Hän kuitenkin katsoo, että nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä ja väkivallan lisääntyessä poliitikkoja kohtaan tällaisia aiheita ei pitäisi rohkaista, vaikka Thatcher onkin jo kuollut.

Alexandra Wood torjuu ajatuksen, että näytelmä lietsoisi väkivaltaa. Hänen mukaansa teoksen keskiössä on nimenomaan kysymys siitä, miksi väkivalta ei ole ratkaisu – vaikka raivo, epätoivo ja syrjäytyminen voivatkin ajaa ihmisiä äärimmäisiin ajatuksiin.

Brendan ja Caroline – kaksi erilaista tapaa reagoida voimattomuuteen

Näytelmän ydintilanne on jännitteinen keskustelu Brendanin ja Carolinen välillä. Brendan pitää Carolinea panttivankina, kun hän odottaa tilaisuutta ampua Thatcherin. He puhuvat hänen motiiveistaan, aikakauden poliittisesta ilmapiiristä ja omista taustoistaan.

Brendan väittää toimivansa ensisijaisesti irlantilaisen tasavaltalaisasian puolesta, mutta myös Liverpoolin kohtelu Thatcherin hallinnon aikana ruokkii hänen vihaansa. Caroline ei itsekään ihaile Thatcheria, mutta kieltäytyy hyväksymästä väkivaltaa ratkaisuna. Hänen hahmonsa tuo näytelmään moraalisen vastavoiman ja pakottaa katsojan pohtimaan, missä kulkee vastarinnan ja terrorismin raja.

Woodin mukaan näytelmä tutkii, mitä politiikka on ja miten voimme olla jyrkästi eri mieltä ilman, että tartumme aseisiin. Se tarkastelee, miten ihmiset reagoivat kokemukseen voimattomuudesta ja kyvyttömyydestä muuttaa yhteiskuntaa – ja milloin epätoivo kääntyy vaaralliseksi haluksi ”jättää jälki” hinnalla millä hyvänsä.

Väkivallan normalisoituminen politiikassa

Sitten Mantelin novellin ilmestymisen poliittinen väkivalta on vain lisääntynyt sekä Isossa-Britanniassa että Yhdysvalloissa. Useita poliitikkoja on murhattu tai joutunut vakavien hyökkäysten kohteiksi, ja salamurhayrityksistä on tullut synkkä osa uutisvirtaa.

Viimeisimmät yritykset tappaa korkean profiilin poliitikkoja – mukaan lukien useat yritykset murhata Yhdysvaltain entinen presidentti Donald Trump – korostavat, kuinka todellinen uhka on. Näytelmän ohjaaja John Young huomauttaa, että yksittäisen ihmisen kokemus täydellisestä osattomuudesta ja vihasta poliittista järjestelmää kohtaan voi edelleen johtaa tappavaan väkivaltaan.

Youngin mukaan tarina tuntuu ajankohtaiselta siksi, että se heijastaa tätä jatkuvaa uhkaa: ihmisiä, jotka uskovat, että poliitikon tappaminen on hyväksyttävä vastaus koettuun vääryyteen.

2000-luvun polarisaatio – keskustelun tila katoaa

Näytelmä ei kuitenkaan jää kiinni vain 1980-luvun politiikkaan. Young muistuttaa, että vaikka tuon ajan poliittinen kieli oli tulista, nykyinen ilmapiiri on monella tapaa vielä jakautuneempi. Sosiaalinen media, nopea tuomitsemisen kulttuuri ja kärjistynyt retoriikka ovat kaventaneet tilaa rauhalliselle, kunnioittavalle keskustelulle.

Ohjaajan mukaan elämme ajassa, jossa ihmiset leimataan ja ”maalitetaan” nopeasti, eikä erilaisia mielipiteitä enää nähdä luonnollisena osana demokraattista yhteiskuntaa. The Assassination of Margaret Thatcher käyttää Thatcheria ja fiktiivistä salamurhaajaa sisäänkäyntinä laajempaan kysymykseen: miten voimme taas oppia olemaan jyrkästi eri mieltä ilman, että toivomme toistemme tuhoa.

Laajempi konteksti: poliittinen väkivalta ja globaalit kriisit

Näytelmän teemat resonoivat myös globaalilla tasolla. Poliitikkoihin, toimittajiin ja aktivisteihin kohdistuva väkivalta on lisääntynyt useissa maissa, ja sodankäynnistä hyötyvät taloudelliset intressitsektorit vahvistavat vastakkainasettelua entisestään. Esimerkiksi analyysit siitä, miten öljyjätit, pankit ja puolustusteollisuus tekevät miljardeja Iranin sodasta, osoittavat, kuinka poliittiset päätökset, väkivalta ja taloudellinen hyöty voivat kietoutua toisiinsa tavalla, joka lisää turhautumista ja epäluottamusta tavallisten ihmisten keskuudessa.

Tällaisessa ilmapiirissä Mantelin tarinan kaltaiset fiktio-teokset auttavat käsittelemään vaikeita tunteita ja kysymyksiä – ei siksi, että ne tarjoaisivat helppoja vastauksia, vaan koska ne pakottavat katsomaan suoraan vallan, väkivallan ja vastarinnan synkkiin reunoihin.

Ensi-ilta ja esityskausi

The Assassination of Margaret Thatcher on nähtävissä Liverpool Everyman -teatterissa 23. toukokuuta asti. Näytelmä lupaa katsojilleen enemmän kuin poliittista shokkia: se tarjoaa mahdollisuuden pohtia, miksi viha kytee yhä vuosikymmenten jälkeen, ja mitä tapahtuisi, jos eri mieltä olevat ihmiset päättäisivät sittenkin puhua toisilleen aseiden sijaan.

Ei sisällä instagram post:eja