Bordeaux’n mestaruusjuna jyrää – McIlroyn Masters-ihmeestä syttynyt ranskalaisdominanssi rugbyn Euroopassa

Bordeaux-Bèglesin tyrmäävä esitys Leinsteriä vastaan viimeisteli ranskalaisen rugbyn historialliset juhlat Euroopassa. Kun Ranska on jo vienyt nimiinsä Six Nations -mestaruuden sekä Champions Cupin ja Challenge Cupin, voi kautta perustellusti kutsua ranskalaisen huippurugbyn kultaiseksi ajaksi.

Ranskan puhdas pöytä Euroopassa

Six Nations. Champions Cup. Challenge Cup. Kaikki samana vuonna, kaikki Ranskaan.

Bordeaux-Bègles murskasi irlantilaisista maajoukkuepelaajista vilisevän Leinsterin 41–19 -voitolla Bilbaossa ja nousi vasta kuudenneksi seuraksi, joka on onnistunut puolustamaan Champions Cup -mestaruuttaan. Alle vuorokautta aiemmin Montpellier oli esittänyt lähes yhtä vakuuttavan näytöksen Challenge Cupin finaalissa Ulsteria vastaan, napaten kilpailun voiton jo kolmannen kerran.

Jo aiemmin keväällä Ranska oli vienyt dramaattisesti ratkenneen Six Nations -turnauksen nimiinsä ja puolustanut mestaruuttaan Irlannin nenän edestä. Tuloksena on tilanne, jossa ranskalaiset seurat ja maajoukkue hallitsevat Euroopan rugbya joka tasolla.

Bordeaux’n salainen ase: Rory McIlroyn mestarillinen mielenmaisema

Bordeaux’n menestyksen taustalta löytyy yllättävä inspiraation lähde – golftähti Rory McIlroy. Seuran irlantilainen hyökkäysvalmentaja Noel McNamara kertoo, että joukkue haki henkistä mallia McIlroyn tavasta nousta uudelleen huipulle ja voittaa Masters toistamiseen.

”Puhuimme Rory McIlroysta ennen puolivälierää Toulouse’a vastaan”, McNamara kertoi BBC:n Rugby Union Weekly -podcastissa. ”On olemassa hieno mainos, jossa sanotaan, että hyvät pelaajat haluavat yhden Green Jacketin, todella hyvät pelaajat haluavat kaksi. Meillä on fantastisia pelaajia – ja he päättivät, että yksi mestaruus ei riitä.”

Ironia siitä, että pohjoisirlantilainen pelaaja toimii ranskalaisjoukkueen motivaationa, ei jäänyt huomaamatta. McNamaran mukaan Bordeaux on nuori seura, joka haluaa rakentaa pysyvää voittajakulttuuria – ei vain yksittäistä sensaatiota.

Välieristä finaaliin – mestaruus kovimman mahdollisen reitin kautta

Bordeaux on voittanut nyt 16 peräkkäistä Champions Cup -ottelua kahden kauden aikana. Tällä kaudella tie mestaruuteen kulki Euroopan eliitin läpi.

Finaalissa Bordeaux iski Leinsteriä vastaan viisi maalia jo avausjakson aikana. Fyysisyys, kliininen viimeistely ja armoton tempo ratkaisivat pelin jo ennen taukoa, eikä Leinster löytänyt vastalääkettä ranskalaisten vyörylle.

Välierissä Bordeaux kaatoi Englannin Valioliigan hallitsevan mestarin Bathin, ja puolivälierissä se pudotti Top 14 -mestarijoukkueen Toulousen. Vain vuonna 2006 kahden seuran fuusion kautta syntynyt seura on noussut lyhyessä ajassa Euroopan huipulle ohi perinteisten jättien.

Supertähdet ratkaisijoina – Bielle-Biarrey, Lucu ja Jalibert

Bordeaux’n pelillinen perusta on vahva, urheilullinen ja teknisesti taitava etupelaajisto, joka voittaa kontakteja ja luo tilaa takalinjan taikureille. Turnauksen parhaaksi pelaajaksi valittu Louis Bielle-Biarrey on esimerkki modernista laitahyökkääjästä, joka pystyy kääntämään ottelun suunnan yksittäisellä välähdyksellä – aivan kuten Ranskan maajoukkuepaidassa.

Pelinteon rytmiä ohjaa kaksikko, jota moni pitää lajin tämän hetken parhaana: scrum-half Maxime Lucu ja fly-half Mathieu Jalibert. Lucua pidetään tällä hetkellä maailman parhaana pelinavaajana – vertailukohtana jopa Ranskan kapteeni Antoine Dupont – ja Jalibertin potkutaito, pelinlukukyky ja rohkea hyökkäyspeli tekevät hänestä todellisen maailmanluokan ohjaajan.

McNamaran mukaan Lucun ja Jalibertin saumaton yhteistyö ei ole sattumaa. ”He ovat tehneet valtavasti töitä suhteensa eteen kentän ulkopuolella. Kyse on valmistautumisesta, yhteisestä keskustelusta ja siitä, että he ymmärtävät, mitä toinen näkee kentällä.”

Voittajakulttuuri arjessa – jokainen kontakti lasketaan

McNamara kuvaa Bordeaux’n menestyksen ydintä ”hyvin suoraviivaiseksi ajattelutavaksi”. Osa seuran identiteettiä on se, että yhtä paljon kuin maalien tekijöitä, juhlitaan pelaajia, jotka voittavat ison kontaktin, tekevät tärkeän taklauksen tai riiston.

”Tämä sopii täydellisesti meidän pelaajaprofiiliimme, ja olemme tehneet systemaattisesti töitä, jotta tällaisista teoista tulee hyviä tapoja ja automaatioita”, McNamara sanoo. Hänen mukaansa joukkue on kehittynyt erityisesti siinä, että se ymmärtää työn määrän, joka johtaa niihin hetkiin, joissa päästään iskemään – ei vain itse ratkaisutilanteita.

Nämä arjen tavat ja vaatimustaso ovat se voima, jonka avulla Bordeaux tavoittelee seuraavaksi Toulonin legendaarista kolminkertaista mestaruusputkea vuosilta 2013–2015.

Ranskan ylivalta Champions Cupissa jatkuu

Ranskalaisseurojen ote Champions Cupista on tällä hetkellä murskaava. Top 14 -seurat ovat voittaneet kilpailun kuutena peräkkäisenä kautena. Bordeaux’n tuore tuplamestaruus täydentää putkea, jossa mestaruutta ovat juhlineet myös La Rochelle ja Toulouse.

Leinster on ollut ranskalaisdominanssin suurin kärsijä. Seura on hävinnyt neljä finaalia tämän kuuden kauden jakson aikana, ja metsästys viidennestä eurooppalaisesta tähdestä jatkuu yhä. McNamara, joka on valmentanut sekä Leinsterissä että Irlannin nuorisomaajoukkueissa, korostaa entisen seuransa sitkeyttä.

”He ovat osoittaneet poikkeuksellista kykyä tulla kerta toisensa jälkeen takaisin finaalitasolle. Moni heikompi joukkue ei pystyisi siihen. Toivon näkeväni heidät taistelemassa taas ensi kaudella. Tämä on äärimmäisen kilpailtu turnaus, joka tekee ajoittain kipeää – ja juuri siksi se myös rakentaa kovia joukkueita ja kovia ihmisiä.”

Irlanti kakkosena kaikilla rintamilla

Kausi on ollut irlantilaisjoukkueille katkera. Kolmen kuukauden sisällä Leinster, Ulster ja Irlannin maajoukkue ovat kaikki jääneet toiseksi ranskalaiselle vastustajalle tai ranskalaisvetoiselle vastustajalle.

Vuoden 1999 Euroopan Cup -voittaja Tony McWhirter näkee, että ranskalainen rugby on tällä hetkellä ”täysin eri paikassa”. Seurojen prioriteetti on nimenomaan eurooppalainen menestys, ja rahaa sekä rakenteita rakennetaan sen ympärille. Irlannissa taas painopiste on maajoukkueen kehittämisessä, mikä näkyy seuratasolla.

”Näki selvästi, mitä voitto merkitsi Bordeaux’lle ja Montpellier’lle. Me puhumme siitä, miten nousta kakkosesta ykköseksi, mutta viikonloppu näytti, ettemme ehkä ole vielä tarpeeksi lähellä sitä tasoa”, McWhirter sanoo. ”Emme ole kaukana, ja rakennamme koko ajan, mutta ranskalainen rugby on nyt eri tasolla.”

Bordeaux’n nousu konkurssin varjosta kansan joukkueeksi

Bordeaux-Bèglesin tarina on samalla kuvaava kertomus modernista eurooppalaisesta seurajalkapallosta – ja rugbysta. Seura syntyi vuonna 2006 kahden paikallisen seuran fuusion kautta ja nousi vähitellen talousvaikeuksista vakaaksi organisaatioksi, jonka ympärille on kasvanut intohimoinen kannattajakunta.

Vahva paikallisidentiteetti, viihdyttävä hyökkäysrugby ja rohkea panostus huippupelaajiin ovat tehneet Bordeaux’sta eräänlaisen ”kansan joukkueen”, jolle menestys ei ole vain pokaaleja vaan myös alueen ylpeyden ja elinvoiman symboli.

Rugbyssa talouden, identiteetin ja urheilullisen menestyksen kietoutuminen yhteen näkyy usein dramaattisina käänteinä. Tästä muistuttaa myös tapaus, jossa pienempi toimija ajautui ulosoton, menetetyn Mersun ja yllättävien rahakätköjen kautta otsikoihin – esimerkki siitä, kuinka kova taloudellinen paine voi olla myös urheilun ja viihteen taustalla.

Kun Bordeaux nyt jahtaa kolmatta peräkkäistä Champions Cup -titteliään, se ei jahtaa vain historiaa, vaan myös pysyvää paikkaa eurooppalaisen rugbyn suurimpien tarinoiden joukossa.

Ei sisällä instagram post:eja