Josh Simons myöntää olleensa naiivi – erosi ministerin tehtävästä Labour Together -kohun vuoksi
Britannian työväenpuolueen (Labour) kansanedustaja ja entinen Cabinet Office -ministeri Josh Simons sanoo olleensa ”naiivi” ja on ”erittäin pahoillaan” kohusta, joka johti hänen eroonsa helmikuun lopussa.
Simons erosi 28. helmikuuta sen jälkeen, kun ilmeni väitteitä, että hänen aiemmin johtamansa ajatuspaja Labour Together olisi teettänyt selvityksen journalistien taustoista vastatoimena kriittiselle lehtijutulle.
Labour Together ja 30 000 punnan raportti journalisteista
Ajatuspaja Labour Together maksoi viestintä- ja konsulttiyhtiö APCO Worldwidelle vähintään 30 000 puntaa tehtävästä, jonka virallisena tarkoituksena oli ”selvittää lähteet, rahoitus ja alkuperä” Sunday Times -lehden jutulle. Juttu käsitteli Labour Togetherin ilmoittamattomia lahjoituksia ennen Ison-Britannian vuoden 2024 vaaleja.
APCO:n tuottamaan raporttiin sisältyi kuitenkin arkaluonteista ja kiistanalaista tietoa toimittaja Gabriel Pogrundista, mukaan lukien viittauksia hänen juutalaiseen taustaansa ja väitteitä hänen ideologisesta suuntautumisestaan. Lähteiden mukaan raportissa esitettiin myös, että Pogrundin aiempi journalismi – muun muassa kuninkaallista perhettä koskevat paljastukset – ”voitaisiin nähdä Yhdistyneen kuningaskunnan horjuttamisena ja samalla Venäjän strategisten ulkopoliittisten tavoitteiden etujen mukaisena”.
Simons on aiemmin sanonut, että Labour Togetherin tilaama tutkimus ”meni pidemmälle kuin mitä oli pyydetty”. BBC:n Newscast-ohjelmassa hän toisti, että tapahtuneesta on opittu paljon ja että hän tekisi useita asioita toisin, jos voisi.
Pelko tietomurrosta ja antisemitismikiistan uudelleenkirjoittamisesta
Simons kertoi BBC:n Laura Kuenssbergille ja Paddy O’Connellille, että Sunday Timesin paljastaessa Labour Togetherin lahjoituksiin liittyvät ilmoituspuutteet hän oli huolissaan siitä, mistä tiedot olivat peräisin. Hänen mukaansa oli mahdollista, että kyseessä oli vaaliviranomainen Electoral Commissionin tietojärjestelmiin kohdistunut hakkerointi.
Toinen Simonsin huoli liittyi työväenpuolueen aiempaan antisemitismikriisiin. Hän pelkäsi, että luottamuksellista tietoa käytettäisiin uudelleen kirjoittamaan Labourin antisemitismikiistan tarinaa ja vähättelemään sen vakavuutta.
Simonsin mukaan hän kääntyi APCO:n puoleen, koska hänelle kerrottiin yhtiön olevan ”uskottava, vakavasti otettava ja kansainvälinen toimija”, joka voisi selvittää, oliko arkaluonteista materiaalia päätynyt pimeään verkkoon ja miksi sitä käytettiin.
”Olin naiivi” – ero ministerin tehtävästä
32-vuotias Simons sanoi Newscast-haastattelussa suoraan olleensa naiivi tilanteen hoitamisessa. Hän painotti, ettei koskaan pyrkinyt mustamaalaamaan toimittajia, vaan halusi selvittää, oliko kyse laittomasti hankitusta tiedosta.
”Olin naiivi, ja olen oppinut tästä paljon. On monia asioita, jotka tekisin nyt toisin”, Simons totesi. Hän lisäsi, että vaikka tarkoitus oli selvittää tietovuotoa, hänen toiminnastaan saattoi syntyä vaikutelma, että tavoite oli toimittajien maineen horjuttaminen – ja juuri tästä vaikutelmasta hän kantaa vastuun.
Starmerin eettinen tutkinta ja vapaaehtoinen ero
Ison-Britannian pääministeri Sir Keir Starmer määräsi tapauksen johdosta eettisen tutkinnan, ennen kuin Simons ilmoitti erostaan. Pääministerin eettinen neuvonantaja Sir Laurie Magnus totesi selvityksessään, ettei Simons ollut rikkonut ministereitä koskevaa eettistä ohjeistusta.
Magnusin mukaan Simons oli ollut ”rehellinen ja totuudenmukainen”. Tästä huolimatta Simons päätti erota, koska katsoi kohun muodostuneen hallitukselle haitalliseksi sivujuoneksi. ”Tarina oli hallitukselle häiriötekijä”, hän sanoi ja korosti, että ministerin velvollisuus on varjella hallituksen uskottavuutta.
Simonsin erohetkellä Starmer sanoi ottavansa päätöksen vastaan ”surullisena” ja kiitti Simonsia tämän ”sitoutumisesta, keskittymisestä ja energiasta” ministerin tehtävässä.
AI-etiikka, somejätit ja riippuvuutta rakentavat algoritmit
Haastattelussa Simons kommentoi myös teknologiajättejä, erityisesti Meta-yhtiötä, jossa hän työskenteli vuosina 2018–2022 tekoälyn etiikkaan keskittyneessä tiimissä. Hän kertoi varoittaneensa toistuvasti yhtiön johtoa tekoälypohjaisten suositusjärjestelmien riskeistä.
Simonsin kommentit tulivat vain päiviä sen jälkeen, kun Los Angelesissa valamiehistö totesi, että Meta (Facebook, Instagram, WhatsApp) ja Google (YouTube) olivat tarkoituksellisesti rakentaneet addiktiivisia sosiaalisen median alustoja. Molemmat yhtiöt ilmoittivat olevansa eri mieltä päätöksestä ja aikovansa valittaa. Meta lisäsi, että nuorten mielenterveys on ”äärimmäisen monimutkainen kysymys, jota ei voi palauttaa yhteen sovellukseen”.
Simons toivoo tuomion ”kauhistuttavan” teknologiajohtajia. Hänen mukaansa oli ”täysin ilmeistä”, että kun tekoälyjärjestelmät suunnitellaan maksimoimaan klikkaukset, tykkäykset, jaot ja reaktiot – erityisesti vihaiset reaktiot – tavoitteena on käytännössä koukuttaa käyttäjät.
”Yrität saada ihmiset palaamaan uudelleen ja uudelleen. Se tapahtuu herättämällä häpeää, pelkoa, vihaa ja syyllisyyttä”, hän kuvasi. Simons syytti Metaa siitä, että yhtiö asetti voitontavoittelun käyttäjien hyvinvoinnin edelle ja sivuutti usein AI-etiikkatiimien suositukset mahdollisista haitoista.
Kieltoja alaikäisille ja puhelimet pois kouluista
Entinen ministeri esitti myös kovia poliittisia linjauksia sosiaalisen median ja älypuhelinten käytöstä. Hän vaati sosiaalisen median täyskieltoa alle 16-vuotiailta sekä älypuhelinten kieltämistä kouluissa.
Samalla Simons painotti, ettei poliitikkojen pidä ”päästää itseään pälkähästä” laajemmassa puhelinkulttuurin ongelmassa. Hänen mukaansa puhelinriippuvuus ja algoritmien muovaama viestintä vaikuttavat koko väestöön, eivät vain nuoriin.
Vastuunkanto ja poliittinen maine
Simonsin tapaus nostaa esiin laajempia kysymyksiä poliittisesta vastuusta, median vapaudesta ja siitä, miten pitkälle ajatuspajat ja puolueet voivat mennä vastatessaan kriittiseen journalismiin. Vaikka eettinen tutkinta vapautti hänet muodollisista rikkomuksista, Simons katsoi, että jo pelkkä vaikutelma toimittajien mustamaalaamisesta riitti syyksi erota.
Poliittisessa julkisuudessa tällaiset vaikutelmat voivat olla yhtä tuhoisia kuin varsinaiset sääntörikkomukset. Myös urheilun ja viihteen maailmassa on nähty, kuinka sopimattomaksi koettu toiminta voi johtaa ankariin seuraamuksiin – esimerkkinä tästä on Magamed Gadievillelle langetettu porttikielto IFC-tapahtumiin rivon tempun vuoksi, jossa maineenhallinta ja rajanveto hyväksyttävän käytöksen suhteen nousivat yhtä lailla keskiöön.
Simonsin oma arvio – että hän oli naiivi ja että hänen on kannettava vastuu – on osa pyrkimystä rajata vahinko ja rakentaa poliittista uskottavuutta uudelleen tilanteessa, jossa luottamus mediaan, poliitikkoihin ja teknologiayhtiöihin on monin paikoin koetuksella.
Ei sisällä instagram post:eja
