Äärimmäisessä kuumuudessa ja konfliktin keskellä: iranilaista polttoainetta Pakistanin halki salakuljettavat moottoripyöräilijät
Mazaarin pieni moottoripyörä on lastattu niin täyteen polttoainekanistereita, että kuskille itselleen jää tuskin lainkaan tilaa. Kulunut pyörä kantaa viittä 70 litran muovista öljyastiaa – yhteensä arviolta 270 kiloa bensaa ja dieseliä, joka on sidottu runkoon köysillä ja naruilla.
Muovikanisterit roikkuvat vaarallisesti pyörän sivuilla. Ylikuumentuneet astiat voivat pehmetä ja pullistua niin, että ne repeävät tai korkit alkavat vuotaa kesken matkan. Yksi kipinä tai pakoputkesta lehahtava liekki voi riittää sytyttämään koko kuorman tuleen – ja tämän kohtalon salakuljettajat tuntevat liiankin hyvin.
Laiton polttoainebisnes kasvaa sodan varjossa
Mazaar ostaa polttoaineensa avomarkkinoilta Mastungista, Balochistanin maakunnasta – Pakistanin suurimmasta mutta köyhimmästä provinssista. Sinne saapuu lava-autoja täynnä muovikanistereita, jotka on salakuljetettu rajan yli Iranista.
Iranista Pakistaniin suuntautuva laiton polttoainekauppa on jatkunut vuosikymmeniä, mutta viime kuukausina sen arvioidaan kasvaneen selvästi. Taustalla on Yhdysvaltojen ja Israelin Irania vastaan käymä sota, joka on häirinnyt öljynkuljetuksia Hormuzinsalmessa ja nostanut maailmanmarkkinahintoja. Pakistanissa tämä on lisännyt halvemman, salakuljetetun bensan ja dieselin kysyntää.
Kuten tuhannet muut salakuljettajat Balochistanissa, myös Mazaar – nimi on muutettu hänen turvallisuutensa vuoksi – kuljettaa polttoainetta muille avomarkkinoille ja luvattomille huoltoasemille. Hänen seuraava matkansa vie 350 kilometriä halki yhden maapallon kuumimmista seuduista kohti naapuriprovinssia Sindhiä.
Vuotaneen Pakistanin tiedusteluraportin mukaan Iranista Pakistaniin salakuljetetun polttoaineen arvo on jopa miljardin dollarin (noin 745 miljoonan punnan) luokkaa vuodessa. Arvioiden mukaan noin 2,4 miljoonaa ihmistä Balochistanin noin 15 miljoonan asukkaan väestöstä on jollain tavalla kytköksissä tähän rajat ylittävään polttoainekauppaan.
Kuumuus, räjähdysvaara ja aseellinen konflikti
Balochistanissa lämpötilat voivat nousta 50 celsiusasteeseen. Tällaisessa kuumuudessa muovikanisterit turpoavat ja pehmenevät, mikä lisää vuotojen ja räjähdysten riskiä. Monet salakuljettajat ovat kuolleet, kun heidän kuormansa on syttynyt palamaan kesken ajon.
Fyysisten vaarojen lisäksi alueella riehuu jo vuosikymmeniä jatkunut konflikti: Pakistanin turvallisuusjoukkojen ja suurempaa itsehallintoa vaativien separatistiryhmien väliset yhteenotot ovat arkipäivää. Aktivistien mukaan tuhansia ihmisiä on kadonnut konfliktin varjossa.
“Teemme tätä, koska meillä ei ole muita vaihtoehtoja”, Mazaar kertoo BBC:n Maailmanpalvelulle. “Sää on polttavan kuuma, hinnat nousevat, ja me vietämme yöt ja päivät tiellä.”
Toimeentuloa vai rikollisuutta? Balochistanin talous umpikujassa
Polttoaineen salakuljetus on Pakistanissa laitonta. Rangaistukset vaihtelevat sakoista ja ajoneuvojen takavarikoinneista pitkiin vankeustuomioihin suurten erien kohdalla. Silti paikalliset talousvaikuttajat näkevät toiminnan monille ainoana hengissä pysymisen keinona.
Quettan kauppakamarin entinen puheenjohtaja Fida Hussain Dashti korostaa, että Balochistanissa työmahdollisuudet ovat äärimmäisen rajalliset. Provinssi kattaa noin 44 prosenttia Pakistanin pinta-alasta, mutta siellä asuu vain noin 6 prosenttia maan väestöstä. Vaikka alue on rikas mineraalivarannoiltaan, köyhyystaso on verrattavissa maailman köyhimpiin maihin – ja tämä on vuosien ajan lietsonut katkeruutta keskushallintoa kohtaan.
“Ihmiset ovat neuvottomia, heillä ei ole muuta tietä”, Dashti sanoo ja kritisoi Pakistanin hallitusta siitä, ettei se ole luonut riittävästi työpaikkoja alueelle. “Jopa maisteriksi valmistunut opiskelija päätyy lopulta tähän öljybisnekseen.”
Henkilökohtaiset tarinat: kun vaihtoehtoja ei ole
Mazaar on hieman yli kolmekymppinen ja elättää isoa perhettä – omaa lastaan ja useita veljiä. Hän ryhtyi polttoaineen salakuljettajaksi vain muutama kuukausi sitten, kun kuivuus teki viljelystä mahdotonta. Ennen sitä hän sai toimeentulonsa maataloudesta.
Toinen salakuljettaja, Irfan – myös hänen nimensä on muutettu – kertoo, ettei voi vammansa vuoksi tehdä muuta työtä. Lapsena sairastettu polio on rajoittanut liikkumista toisessa jalassa ja kädessä. Hän kuljettaa vain dieseliä, koska se syttyy bensaa huonommin ja on siksi hieman turvallisempaa.
“En voi kuljettaa bensiiniä. Entä jos se syttyy? Jos en pysty nousemaan jaloilleni, palan pahasti”, Irfan sanoo. Silti hän jatkaa työtään, koska muita mahdollisuuksia ei ole.
Politiikkaa, korruptiosyytöksiä ja kansainvälistä painetta
Polttoaineen salakuljetusta ei voi tarkastella vain paikallisena ongelmana. Pakistan toimii samalla välittäjänä Iranin ja Yhdysvaltojen välillä, kun nämä etsivät pysyvämpää ratkaisua alueen jännitteisiin. Islamabad on ajoittain kiristänyt valvontaa rajalla, mutta jokaisen ratsian jälkeen salakuljetus palaa pian entiselle tasolle – tai kasvaa.
Yksi syy on maantiede: Iranin ja Pakistanin välinen, noin 900 kilometrin pituinen raja kulkee harvaan asutuilla, vaikeakulkuisilla aavikkoalueilla, joita on lähes mahdoton valvoa aukottomasti. Lisäksi Pakistanin hallinto tunnustaa, että Balochistanissa monille perheille salakuljetus on kirjaimellisesti elinehto. Viralliset öljy-yhtiöt eivät edes toimita polttoainetta kaikkein syrjäisimpiin kyliin kuljetuskustannusten, turvattomuuden ja halvan salapolttoaineen kilpailun takia.
Iran puolestaan syyttää salakuljetuksesta rikollisverkostoja, jotka hyödyntävät maan sisäisiä polttoainesubventioita. Iranilaiset saavat bensiiniä ja dieseliä selvästi maailmanmarkkinahintoja halvemmalla, mikä tekee niiden salakuljettamisesta tuottoisaa.
Global Initiative Against Transnational Organised Crime -järjestön asiantuntija Paddy Ginn arvioi kuitenkin, että suurimmat toimijat ovat joko osa Iranin vallankumouskaartia (IRGC) tai tiiviisti kytköksissä siihen. Hänen mukaansa tavoitteena on kiertää Yhdysvaltojen asettamia pakotteita ja hyödyntää sodan nostamia hintoja lisäämällä salakuljetetun polttoaineen määriä.
BBC pyysi Iranin hallitukselta kommenttia väitteisiin, joiden mukaan se itse hyötyisi polttoaineen salakuljetuksesta. Vastauksia ei saatu.
Useat salakuljettajat ovat kertoneet BBC:lle, että Pakistanin viranomaiset ja turvallisuusjoukot katsovat toimintaa läpi sormien lahjuksia vastaan. Hallitus kiistää jyrkästi, että sen virastot tai sotilaat olisivat osallisina salakuljetuksessa. Pakistanin mukaan pääministeri Shehbaz Sharif on määrännyt viranomaiset tiukentamaan valvontaa, ja vuoden aikana on takavarikoitu polttoainetta noin 1,3 miljardin Pakistanin rupian (lähes 5 miljoonan dollarin) arvosta.
Iranin ja lännen välisten jännitteiden ja pakotteiden taustalla on myös laajempi ihmisoikeuskysymys. Kansainväliset toimijat, kuten YK:n asiantuntijat, ovat toistuvasti arvostelleet Iranin viranomaisia ja turvallisuuskoneistoa sekä sisäisestä että rajat ylittävästä toiminnasta. Esimerkiksi YK:n ihmisoikeusasiantuntijat ovat vaatineet Iranissa vangittujen ulkomaalaisten vapauttamista, mikä heijastaa laajempaa huolta maan ihmisoikeustilanteesta ja sen kytköksistä alueellisiin jännitteisiin.
Sota nostaa hintoja – mutta ei tuloja
Mazaar kertoo, että sota on tehnyt hänen työstään entistä vaikeampaa ja vähemmän kannattavaa. Iranista salakuljetetun bensiinin ostohinta on noussut, mutta myyntihintoja ei ole voitu nostaa samassa suhteessa köyhien asiakkaiden maksukyvyn takia.
Kun polttoaine, ruoka ja moottoripyörän vuokra lasketaan yhteen, Mazaar ansaitsi aiemmin noin 5 000 rupiaa (noin 13 puntaa) päivässä. Nyt hänen päiväansionsa ovat pudonneet noin 3 000 rupiaan – mikä on silti noin kaksinkertainen Pakistanin viralliseen minimipalkkaan verrattuna, mutta riskit huomioiden äärimmäisen vähän.
“Sota alkoi ja meidät ajettiin ahtaalle”, hän kuvailee.
Elämä kuoleman varjossa
Kun Mazaar ja hänen 11 motoripyöräilijän ryhmänsä lähtevät Mastungin alueelta kohti kotiaan, he joutuvat keskelle kuumuusmyrskyä – pitkään jatkuvaa helleaaltoa, johon liittyy hiekkamyrskyjä ja pölypyörteitä. Näkyvyys heikkenee, hengittäminen on vaikeaa, ja jokainen kilometri lisää riskiä, että kuorma syttyy tai maasto muuttuu ajokelvottomaksi.
Kysyttäessä vammojen ja kuoleman riskistä Mazaar kohauttaa olkiaan. “En ajattele sitä. Meidän on kuitenkin kuoltava jonain päivänä. Voin kuolla nyt – kuka tietää? Se on Allahin päätös, antaako hän minun elää vai ottaa henkeni.”
Hänen sanoissaan tiivistyy Balochistanin todellisuus: kun köyhyys, kuivuus, sota ja syrjäytyminen sulkevat kaikki muut ovet, ihmiset valitsevat hengenvaarallisen työn, koska mitään muuta ei ole. Laiton polttoainekauppa on näin osa paljon suurempaa tarinaa – tarinaa alueesta, joka elää kirjaimellisesti tulen ja polttoaineen varassa.
Ei sisällä instagram post:eja
