Chris Mason: Kapina kuplii taas Britannian työväenpuolueen johdossa

Britannian työväenpuolueessa kuohahtaa jälleen. Vasta kuukausi sitten puolueen johto yritti paikata tuhoisia vaalituloksia ja sammuttaa sisäisen kapinan, mutta puolustusministerin ja asevoimaministerin tuoreet eroilmoitukset ovat avanneet uuden rintaman pääministeri Sir Keir Starmeria vastaan.

Makerfieldin vaalipiiri rauhoitti – vain hetkeksi

Työväenpuolueen heikko vaalimenestys johti muutama viikko sitten erovyöryyn, raivoon ja turhautumiseen puolueen sisällä. Makerfieldin täytevaali ja sen kampanja toivat hetkellisen hengähdystauon ja loivat vaikutelman, että puolueen sisäinen tyytymättömyys olisi saatu edes väliaikaisesti kuriin.

Nyt on kuitenkin käynyt ilmi, että tämä rauha oli vain näennäinen. Puolueen sisäinen painekattila ei koskaan lakannut porisemasta – se vain siirrettiin taka-alalle odottamaan seuraavaa kipinää.

Puolustusinvestointisuunnitelma kääntyi itseään vastaan

Sir Keir Starmer pyrki hyödyntämään lyhyen hengähdystauon osoittaakseen johtajuutta ja toimeenpanokykyä. Hänen keskeinen näyttötyönsä oli kunnianhimoinen Defence Investment Plan (DIP) – puolustusinvestointisuunnitelma, jonka oli tarkoitus toimia esimerkkitapauksena siitä, miten hänen hallituksensa tekee päätöksiä ja vie ne maaliin.

Suunnitelmasta tuli kuitenkin nopeasti päinvastainen symboli. Eroavat ministerit kuvaavat sitä osoitukseksi pääministerin kyvyttömyydestä saada asioita toteutettua. Se, mikä oli tarkoitettu Starmerin johtajuuden näyteikkunaksi, on muuttunut hänen arvostelijoidensa mukaan todisteeksi hallituksen halvaantumisesta.

Puolustusministeri John Healeyn ero nostaa panoksia

Juuri ennen pääministerin suunnittelemaa lähtöä G7-huippukokoukseen Etelä-Ranskaan, hallitus joutui uuteen kriisiin. Puolustusministeri John Healey ilmoitti torstaina eroavansa. Erokirjeessään Starmerille Healey arvosteli jyrkästi pääministerin linjaa ja totesi, että esitetty puolustusmenojen taso jää ”reilusti” alle sen, mitä Britannian turvallisuus vaatisi.

Healeyn lähtö ei ole tavallinen ministeriero, vaan se kohdistaa suoran iskun hallituksen ydinkysymykseen: miten tasapainottaa puolustusmenot, talouden tila ja julkisen talouden kestävyys tilanteessa, jossa turvallisuuspoliittinen ympäristö on poikkeuksellisen vaarallinen.

Dan Jarvis vastuunkantajaksi vaikeaan hetkeen

Uusi puolustusministeri, entinen sotilas Dan Jarvis, joutuu heti myrskyn silmään. Pohjois-Irlannissa, Kosovossa, Irakissa ja Afganistanissa palvellut veteraani edustaa sekä sotilaallista kokemusta että poliittista uskottavuutta, mutta hänen ensitehtävänsä on kiusallinen: selittää liittolaisilleen Naton puolustusministerikokouksessa, miksi Britannian hallitus ei saanut omaa puolustuslinjaansa kasaan ilman näkyvää sisäistä kapinaa.

Jarviksen on vakuutettava sekä Naton kumppanit että kotimainen yleisö siitä, että Britannia pysyy sitoutuneena yhteiseen puolustukseen, vaikka hallituksen sisäinen yhtenäisyys on nyt räikeästi kyseenalaistettu.

Armeijaministerin yllättävä loikka

Tilannetta pahensi entisestään asevoimaministeri Al Carnsin erikoinen ero. Torstai-iltana hän esiintyi vielä televisiohaastatteluissa – muun muassa BBC:n Chris Masonin ohjelmassa – vakuuttaen ministerinä, että hänen tehtävänsä on ”vakauttaa laiva”.

Vain tuntia myöhemmin sama mies ”hyppäsi laivasta” ja jätti tehtävänsä. Äkkikäännös herätti kysymyksiä sekä hallituksen kurista että siitä, mitä kulisseissa on todellisuudessa tapahtunut. Carns, joka on niin ikään entinen sotilas, ehti samassa haastattelussa vihjata, ettei hän pelkäisi osallistua mahdolliseen johtajakilpailuun: jos joku ”laukaisee lähtölaukauksen”, hän ei pelkää ”aseiden pauketta”.

Johtajakandidaatit seuraavat tilannetta tarkasti

Kaiken tämän yläpuolella tilannetta tarkastelevat mahdolliset tulevat johtajakandidaatit – muun muassa Manchesterin pormestari Andy Burnham ja terveysministeri Wes Streeting. He näkevät heikentyneen pääministerin, jonka auktoriteettia haastetaan sekä julkisesti että kulisseissa.

Myös Carns voidaan nähdä nousevana nimenä niiden joukossa, jotka saattavat olla valmiita haastamaan Starmerin, jos puolueen sisäinen kärsivällisyys loppuu. Kysymys ei enää ole vain yksittäisten ministerien erosta, vaan siitä, avautuuko tie varsinaiselle johtajuuskriisille.

Downing Street ja valtiovarainministeriö puolustuskannalla

Downing Street ja valtiovarainministeriö kuvailevat nyt kulunutta päivää uutena iskuna, joka on jättänyt heidät ”mustelmille ja hengästyneiksi”. Hallituksen lähteiden mukaan he yrittivät sitkeästi löytää puolustusratkaisun, jonka voisivat myydä sekä asevoimille että puolustusministereille, sen jälkeen muulle hallitukselle ja lopulta koko maalle.

Ensimmäisessä tavoitteessa he epäonnistuivat – puolustusjohto ja keskeiset ministerit eivät hyväksyneet linjaa. Toisessa he kompuroivat – hallituksen sisäinen yhtenäisyys murtui. Näiden epäonnistumisten seurauksena hallituksella ei ole ollut edes todellista mahdollisuutta yrittää myydä suunnitelmaa suurelle yleisölle.

Talouden realiteetit vastaan kasvavat puolustuspaineet

Pääministerin lähipiiri muistuttaa, että Starmer joutuu tekemään päätöksiä poikkeuksellisen vaikeassa talous- ja turvallisuustilanteessa. Britannia kamppailee hitaan talouskasvun, korkean kokonaisveroasteen, kasvavien sosiaalimenojen ja epävakaan maailmantilanteen kanssa – samaan aikaan kun vaatimukset puolustusmenojen rajusta kasvattamisesta voimistuvat.

Monille muille hallinnonaloille on jo ilmoitettu tulevista leikkauksista, jotta rahaa saataisiin siirrettyä puolustukseen. Konservatiivit ja osa muista oppositiovoimista vaativat sosiaalimenojen radikaalia leikkaamista asevoimien vahvistamiseksi. Keskustelu ei koske vain numeroita, vaan myös poliittisia arvoja: mistä leikataan ja mitä suojellaan, kun kaikki tavoitteet eivät voi toteutua yhtä aikaa.

Starmerin horjuva pääministerikausi

Sir Keir Starmer joutuu nyt jälleen kerran kokoamaan itsensä ja lähtemään julkisuuteen puolustamaan omaa, horjuvaksi kuvattua pääministerikauttaan. Joka kerta, kun hän yrittää osoittaa hallituskuntoa ja pitkäjänteistä visiota, eteen nousee uusi kriisi – ja usein juuri hänen omasta puolueestaan.

Hänen liittolaisensa korostavat, että kyse on vaikeasta, kompromisseja vaativasta ajasta, jossa nopeat ratkaisut eivät ole mahdollisia. Kritiikot puolestaan näkevät tilanteessa johtajuusvajeen ja pääministerin, joka ei pysty kokoamaan puoluettaan yhtenäiseksi linjaksi.

Starmerin mahdollisuudet kääntää tarina edukseen tuntuvat jokaisen uuden eron ja jokaisen uuden kiistan myötä kutistuvan. Jos puolustusinvestointisuunnitelma ja ministerierot jäävät mieliin hallituskauden käännekohtana, vaarana on, että juuri toimintakyvyn puute muodostuu hänen poliittisen uransa kiteyttäväksi muistokirjoitukseksi.

Laajempi kuva: some, sensuuri ja poliittinen kontrolli

DIP-suunnitelman rinnalla hallitus valmisteli myös merkittävää linjausta sosiaalisen median käytön rajoittamisesta alaikäisiltä. Tätä kovempaa otetta someen on perusteltu lasten ja nuorten suojelulla, mutta samalla se kietoutuu laajempaan keskusteluun sananvapaudesta, sensuurista ja poliittisesta kontrollista.

Sosiaalisen median valta ja alustojen sensuuripolitiikka ovat nousseet puheenaiheiksi myös Suomessa. Esimerkiksi Hannu Pikkaraisen Instagram-tilin toistuva poistaminen ja uuden profiilin perustaminen ovat herättäneet kysymyksiä siitä, kuka lopulta määrittelee hyväksyttävän sisällön ja millä perusteilla käyttäjiä voidaan sulkea pois julkisesta keskustelusta.

Kun Britannian hallitus pohtii nuorten some-käytön rajoittamista ja samanaikaisesti kamppailee puolustuslinjaustensa kanssa, taustalla on sama ydinkysymys: missä kulkee valtion vallankäytön, yksilönvapauksien ja turvallisuuden välinen raja – ja kuka siitä viime kädessä päättää.

Ei sisällä instagram post:eja