Andy Robertson – Skotlannin kapteenin satumainen nousu köyhyydestä maailman huipulle

Andy Robertsonin tarina on yksi modernin jalkapallon uskomattomimmista. Skotlannin kapteeni on kulkenut matkan Hampden Parkin lipunmyynnistä, osa-aikaisesta amatööripelaajasta, Liverpoolin ja Mestarien liigan voittajaksi – ja on nyt matkalla kohti kaikkien aikojen eniten miesten A-maaotteluita pelanneen skotin titteliä.

Leikkimielinen johtaja – kapteeni, joka hitsaa joukkueen yhteen

Skotlannin harjoitusleirillä Turkissa, ennen ratkaisevia MM-karsintaotteluita Kreikkaa ja Tanskaa vastaan, Robertson päätti keventää painetta omalla tavallaan. Hän järjesti joukkueelle oman version suositusta The Traitors -ohjelmasta – mukana olivat liitutaulut, minikilvet ja iltaisin kapteenin huoneeseen kokoontuvat ”petturit” päättämässä, kuka ”tiputetaan pelistä”.

Viikon kestänyt peli, tehtävineen ja hupailuineen, sitoi joukkuetta yhteen juuri silloin, kun paine oli suurimmillaan. Tämä pieni, mutta paljastava yksityiskohta kuvaa täydellisesti Robertsonin vaikutusta: hän ei ole vain huippupelaaja, vaan myös liima, joka pitää joukkueen kasassa.

32-vuotias laitapuolustaja on jättänyt lähtemättömän jäljen tähän Skotlannin sukupolveen niin kentällä, pukukopissa kuin sen ulkopuolellakin. Hänen matkansa lipunmyyjästä Skotlannin kapteeniksi ensimmäiseen miesten MM-lopputurnaukseen 28 vuoteen on tehnyt hänestä kansallisen ikonin.

Liverpoolin moottori – maailman parhaiden laitapuolustajien joukkoon

Robertsonin arvoa Liverpoolille on korostettu erityisesti viime viikkoina, kun hän hyvästeli Anfieldin yhdeksän vuoden jälkeen. Kun Jürgen Klopp hankki hänet Hull Citystä vuonna 2017, skotti oli vielä raaka, hyökkäyshalukas laitapuolustaja, jonka puolustuspelaamista saksalaisluotsi piti keskeneräisenä. Vuosien aikana Robertson kasvoi kuitenkin yhdeksi maailman parhaista pelipaikallaan.

Yhdessä oikean laitapuolustajan Trent Alexander-Arnoldin kanssa Robertson mursi syöttöennätyksiä Valioliigassa ja oli keskeisessä roolissa Kloppin hurjassa joukkueessa. Hän päätti aikansa Liverpoolissa kahteen Valioliigan mestaruuteen ja yhteen Mestarien liigan voittoon, sekä lukuisiin cup- ja kansainvälisiin pokaaleihin.

Monet Liverpoolin kannattajat pitävät häntä seuran kaikkien aikojen parhaana vasempana laitapuolustajana – mikä kertoo kaiken, kun kyseessä on yksi jalkapallohistorian menestyneimmistä seuroista.

Paikan tuoma paine – vasen laitapuolustaja valokeilassa

Siinä missä Liverpoolissa Robertsonin asema oli horjumaton, Skotlannin paidassa hänen tarinansa on ollut erilainen. Anfieldin tähti sai maajoukkueessa kantaakseen valtavan odotusten taakan, sillä suurturnauksista vuosikymmeniä kuivilla ollut jalkapallokansa janosi sankaria. Ongelma oli vain se, että vasen laitapuolustaja on harvoin joukkueen säihkyvin tähti.

Robertson on itsekin suhtautunut rooliinsa itseironisesti. Kun nuori Liverpool-fani lahjoitti rahaa ruokapankille ja seurajohto halusi palkita hänet pelipaidalla, Robertson lähetti tälle Roberto Firminon paidan – ja liitti mukaan viestin: ”Koska kukaan ei halua vasemman laitapuolustajan paitaa.”

Skotlannissa Robertson joutui ajoittain myös pelillisen keskustelun keskiöön, kun Kieran Tierney nousi kovaksi haastajaksi vasemman puolen paikalle. Hampden Parkin yleisö laulaa useimmiten lauluja Scott McTominayn ja John McGinnin maaleista, ei laitapuolustajan juoksuista.

Silti Robertsonin Skotlanti-ura ei ole koskaan rakentunut yksittäisten kohokohtien varaan, vaan armottoman tasaisen tason ja poikkeuksellisen läsnäolon ympärille. Gordon Strachan nosti hänet alle 21-vuotiaista A-maajoukkueeseen maaliskuussa 2014, ja siitä lähtien hän on ollut käytännössä vakiokasvo avauksessa.

93 maaottelun aikana – enemmän on vain Kenny Dalglishilla – Robertson on pelannut keskimäärin 84 minuuttia ottelua kohden. Hän harvoin missaa pelejä ja vielä harvemmin vaihdetaan pois. Väsymättömät nousut, tarkat keskitykset ja täysillä vedetyt taklaukset ovat olleet Skotlannin vakiokalustoa yli vuosikymmenen.

Kapteeni 24-vuotiaana – nöyryys, joka vakuutti kaikki

Syyskuussa 2018 Alex McLeish nimesi Robertsonin Skotlannin kapteeniksi Celtic-legenda Scott Brownin jäätyä maajoukkueesta sivuun. Tuolloin Robertsonilla oli vasta 22 A-maaottelua takanaan, mutta hän oli jo vakiinnuttanut paikkansa Liverpoolin avauksessa ja pelannut Mestarien liigan finaalissa.

Valinta kertoi paljon: vain 24-vuotiaana hän oli selkeä ykkösvaihtoehto kapteeniksi. Nykyisin hän on kantanut kapteeninnauhaa Skotlannin miesten maajoukkueessa useammin kuin kukaan aiemmin.

”Hän on vain todella nöyrä kaveri. Et ikinä arvaisi, että hän pelaa Liverpoolissa, taistelee liigamestaruuksista ja Mestarien liigan pokaalista”, entinen apuvalmentaja James McFadden on todennut. ”Hän on johtaja.”

Skotlannin päävalmentaja Steve Clarke kuvailee Robertsonia pelaajaksi, joka osaa olla yhtä aikaa vaativa ja ymmärtäväinen – tilanteen mukaan. Napoliin siirtynyt maajoukkuetähti Scott McTominay komppaa tätä:

”Robbo on huipputyyppi. Hän on loistava kapteeni ja löytää täydellisen tasapainon: hän on kokeneempi pelaaja, joka sanoo suoraan, kun jonkun pitää herätä pelaamaan paremmin. Samalla hän on helposti lähestyttävä, hoitaa asioita yhdessä valmentajan kanssa ja auttaa nuoria pelaajia. Hän on siinä aivan briljantti.”

Pukukopin sydän – pieniä eleitä, joilla on suuri merkitys

Robertsonin johtajuus näkyy monin pienin teoin. Hän ja muut kokeneet pelaajat huomasivat, että joukkue ei juhlinut toistensa merkkipaaluja tarpeeksi. Nykyään jokainen debytantti ja jokaisen tärkeän rajapyykin saavuttanut pelaaja saa personoidun Skotlannin pelipaidan muistoksi.

Videoklippejä Robertsonista nauramassa ja vitsailemassa joukkuekavereiden kanssa on loputon määrä. Klopp kuvaili häntä Liverpoolissa ”tunnelmannostattajaksi” ja ”energian antajaksi”, ja samat ominaisuudet näkyvät myös maajoukkueessa.

Se, kuinka vahvasti joukkuetoverit ja valmentajat ovat ylistäneet häntä ennen hänen viimeistä peliään Liverpoolissa, kertoo hänen arvostuksestaan. Robertson itse korostaa kuitenkin ympäröivää ilmapiiriä:

”Tiedämme, että olemme todella onnekkaita tehdessämme mielestäni maailman parasta työtä. Niin moni pieni poika ja tyttö haaveilee jalkapalloilijan urasta, ja 99 prosenttia ei koskaan saavuta sitä. Me kuulumme siihen pieneen, onnekkaaseen joukkoon. Olen kantanut sitä ajatusta aina mukanani”, Robertson kertoi BBC Sportin haastattelussa.

Lapsuuden pelikavereista MM-lopputurnaukseen

Robertson kuvaa maajoukkueympäristöä ”erityiseksi”. Hän antaa kunnian Steve Clarkelle, mutta joukkuetoverit muistuttavat, että myös kapteenin panos on ollut ratkaiseva. Tiivis yhteishenki ei ole tälle Skotlannille pelkkä mukava lisä, vaan koko menestyksen perusta – kolmeen peräkkäiseen arvoturnaukseen selviäminen ei olisi ollut mahdollista ilman sitä.

”Olemme kasvaneet yhdessä. Pelasin näitä kavereita vastaan jo 10–11-vuotiaana”, Robertson kertoo. ”Olen pelannut John McGinniä vastaan käytännössä koko elämäni. Samoin Kenny McLeania ja Ryan Christietä. Ja nyt lähdemme MM-kisoihin yhdessä – tyyppien kanssa, joita pidän parhaimpina kavereinani. Se on uskomaton tunne.”

18 euroa viikossa – köyhyys, joka ei pysäyttänyt unelmaa

Robertsonin tarina muistetaan erityisesti yhdestä sosiaalisen median viestistä. 18-vuotiaana hän twiittasi olevansa rahaton ja tarvitsevansa töitä. Tuohon aikaan hän pelasi Queen’s Parkissa Skotlannin neljännellä sarjatasolla, tienaten vain 18 puntaa viikossa.

Nuorena Celticistä ulos potkittuna hän joutui aloittamaan uransa uudestaan amatöörijoukkueessa. Samalla hän työskenteli Hampden Parkin lipunmyynnissä ja kenkähuoneessa ansaitakseen lisätienestejä. Vain vuotta myöhemmin hän pelasi jo säännöllisesti Dundee Unitedissa, ja vuoden kuluttua siitä hän oli Valioliigassa Hull Cityn avainpelaaja ja Skotlannin A-maajoukkueen vakiomies.

Joukkuekaveri John McGinn on todennut, ettei vastaavaa tarinaa nähdä ehkä koskaan uudelleen: ”Osa-aikaisesta amatöörifutiksesta niin nopeasti Hulliin, sieltä Liverpooliin, Mestarien liigan voittajaksi, Valioliigan mestariksi ja maansa kapteeniksi MM-kisoissa – se on satua. Odotan jo päivää, jolloin voin katsoa Andy Robertson -dokumentin.”

Entinen Hull-manageri Steve Bruce korostaa Robertsonin kykyä kasvaa jokaiseen haasteeseen, joka hänen eteensä heitettiin. Gordon Strachan puolestaan painottaa skotin pelillistä älykkyyttä ja oppimiskykyä.

Itse Robertson selittää nousuaan ”onnellisella sattumalla” – sillä, että hän tapasi valmentajia, jotka uskoivat häneen ja antoivat mahdollisuuden. Silti ratkaisevin tekijä oli hänen oma työmoraalinsa:

”Sen mitä pystyin kontrolloimaan, oli se, että päätin antaa jalkapallolle 100 prosenttia. Jos en olisi pärjännyt, olisin voinut katsoa taaksepäin ja todeta, että annoin kaikkeni ja se ei vain ollut minua varten.”

Ennätyksiä kohti – Dalglishin varjosta ohi

Robertson on kovaa vauhtia ohittamassa Kenny Dalglishin 102 A-maaottelun ennätyksen ja on jo nyt Skotlannin historian eniten kapteenina esiintynyt pelaaja. Hänen tarinansa kuvastuu jopa Glasgow’n katukuvassa: Hampden Parkin läheltä löytyy valtava muraali Scott McTominayn saksipotkumaalista Tanskaa vastaan – mutta tulevaisuudessa sen rinnalle voidaan hyvin kuvitella myös Robertsonin kasvot.

Hän on poika, joka kirjoitti olevansa rahaton ja needing a job, mutta päätyi myöhemmin rypistämään Lionel Messin hiuksia matkalla Mestarien liigan voittoon. Hän vastasi puhelimeen Hampdenin lipunmyynnissä ja johdatti myöhemmin Skotlannin saman stadionin nurmelta päättämään vuosikymmenten MM-kisakuivan.

Robertson ei itse pidä siitä, että hänen tarinaansa paisutellaan, mutta se on kertomus, joka tulee inspiroimaan nuoria skotteja – ja kaikkia jalkapalloilijan uraa tavoittelevia – vielä sukupolvien ajan. Se muistuttaa, että lahjakkuus, henkinen sitkeys ja oikeat ihmiset ympärillä voivat kantaa pitkälle, vaikka lähtökohdat olisivat vaatimattomat tai yhteiskunta olisi vuosikymmeniä laiminlyönyt nuoria, kuten on nähty esimerkiksi Skircoat Lodge -lastenkodin vuosikymmenten laiminlyöntejä ja hyväksikäyttöä koskevassa tapauksessa.

Robertsonin ura osoittaa, että taustasta huolimatta on mahdollista nousta maailman huipulle – ja samalla kantaa koko kansakunnan toiveita ja unelmia käsivarsillaan.

Ei sisällä instagram post:eja