Lastenkodin johtaja vältti vankilan – avustaja tuomittiin 25 vuodeksi lapsiin kohdistuneista hyväksikäytöistä

Entinen englantilaisen lastenkodin johtaja, 93-vuotias Malcolm Phillips, on todettu syylliseksi useisiin lapsiin kohdistuneisiin seksuaali- ja väkivaltarikoksiin, mutta hän ei joudu vankilaan terveydentilansa vuoksi. Sen sijaan hänen avustajansa, 67-vuotias hoitotyöntekijä Linda Brunning, on tuomittu 25 vuoden vankeusrangaistukseen hänen autettuaan Phillipsiä tämän törkeissä hyväksikäytöissä.

Vuosikymmeniä jatkunut hyväksikäyttö Skircoat Lodgessa

Phillips johti Skircoat Lodge -nimistä lastenkotia Halifaxissa, Länsi-Yorkshiressa, sen avaamisesta vuodesta 1976 vuoteen 1994 saakka. Tuomioistuimen mukaan hän loi lastenkotiin pelon kulttuurin, jossa haavoittuvassa asemassa olleet lapset elivät jatkuvan uhkan, nöyryytyksen ja väkivallan alla.

Skircoat Lodge oli tarkoitettu 4–16-vuotiaille lapsille, jotka oli sijoitettu huostaanotettuina viranomaisten päätöksellä heidän oman turvallisuutensa vuoksi. Kotiin päätyneet lapset olivat usein jo valmiiksi vaikeista olosuhteista, mikä teki heistä erityisen alttiita hyväksikäytölle ja manipuloinnille.

Oikeudessa todettiin, että Phillips syyllistyi seksuaali- ja fyysiseen väkivaltaan vähintään neljää tyttöä ja kahta poikaa kohtaan ajanjaksolla 1976–1994. Lapset kertoivat joutuneensa järjestelmällisen alistamisen kohteeksi: heiltä riistettiin ruokaa ja unta, heitä uhkailtiin perhetapaamisten menettämisellä ja heille toistettiin, ettei kukaan uskoisi heidän kertomuksiaan.

Tuomioistuimen rajoitteet: syyllinen, mutta ei vankeutta

Phillipsiä vastaan nostettiin syytteet muun muassa raiskauksesta, haureellisesta pahoinpitelystä ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Hänen terveydentilansa vuoksi häntä ei kuitenkaan katsottu oikeudenkäyntikelpoiseksi, minkä vuoksi häntä vastaan järjestettiin niin sanottu faktakäräjä (trial of facts).

Tällaisessa menettelyssä valamiehistö ei voi antaa varsinaista syyllisyystuomiota, vaan sen tehtävänä on ratkaista, onko syytetty tosiasiallisesti tehnyt häntä vastaan esitetyt teot. Phillipsin tapauksessa valamiehistö katsoi hänen tehneen kaikki hänelle syytekirjelmässä esitetyt rikokset, mutta tästä huolimatta häntä ei voitu lain mukaan tuomita vankeuteen.

Bradfordin kruununoikeudessa tuomari Kirstie Watson totesi olevansa sidottu lainsäädännön puitteisiin ja määräsi Phillipsille niin kutsutun ehdottoman vapautuksen (absolute discharge). Tämä tarkoittaa, ettei häntä rangaista rikoksista, vaikka hänen katsottiin tehneen ne. Samalla hänelle määrättiin kuitenkin sexual harm prevention order eli seksuaalirikoksia ehkäisevä määräys, jonka tarkoituksena on rajoittaa hänen mahdollisuuksiaan aiheuttaa jatkossa vahinkoa.

Phillips seurasi istuntoa etäyhteydellä kotoaan Birminghamista, eikä hänen tarvinnut saapua oikeussaliin kuulemaan uhrien kertomuksia. Tämä herätti monissa uhreissa pettymystä ja tunnetta siitä, ettei hän ole koskaan joutunut kunnolla vastaamaan teoistaan.

Avustaja Linda Brunning sai 25 vuoden vankeustuomion

Toisin kuin Phillips, hänen entinen avustajansa Linda Brunning joutuu pitkään vankilaan. Brunning todettiin syylliseksi pojan haureelliseen pahoinpitelyyn sekä siihen, että hän auttoi Phillipsiä toisen pojan seksuaalisessa hyväksikäytössä 1980- ja 1990-luvuilla.

Brunning työskenteli Skircoat Lodgessa Phillipsin oikeana kätenä ja hänen kerrottiin olleen ”suuri, dominoiva nainen, joka nautti lasten nöyryyttämisestä ja satuttamisesta”. Oikeudessa kuvattiin, kuinka hän ei ainoastaan sallinut, vaan myös aktiivisesti tuki Phillipsin vallankäyttöä ja julmuutta lapsia kohtaan.

Puolustuksessaan Brunning kiisti kaikki syytteet, mutta hänen asianajajansa kertoi nyt, että hän ”kunnioittaa valamiehistön ratkaisuja”. Puolustuksen mukaan Brunning oli aiemmin pidetty ”hyväluonteisena” ja hänen kerrottiin työskennelleen myöhemmin haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten parissa ilman, että hänen käytöksestään olisi esitetty valituksia.

Tuomioistuin ei kuitenkaan pitänyt tätä riittävänä lieventävänä seikkana suhteessa Skircoat Lodgessa tehtyihin rikoksiin. Tuomari korosti, että Brunning oli osa järjestelmää, joka mahdollisti lasten pitkäaikaisen ja järjestelmällisen hyväksikäytön, ja että hänen vastuunsa oli merkittävä.

Aiemmat tuomiot ja epäonnistuneet tutkinnat

Kyse ei ollut ensimmäisestä kerrasta, kun Phillips joutui oikeuden eteen teoistaan Skircoat Lodgessa. Jo vuonna 2001 hänet tuomittiin kahdeksan tytön hyväksikäytöstä 1970- ja 1980-luvuilla, ja tuolloin hän sai seitsemän vuoden vankeusrangaistuksen.

Phillipsin toiminnan ympärillä on vuosikymmenten ajan tehty useita tutkimuksia. Kaksi perusteellista tutkintaa ei johtanut uusiin syytteisiin tai tuomioihin, mikä on omiaan lisäämään uhrien kokemusta siitä, etteivät viranomaiset ole suojelleet heitä riittävästi. Tämä muistuttaa monia muitakin tapauksia, joissa instituutioissa tapahtunutta hyväksikäyttöä on katsottu pitkään läpi sormien.

Skircoat Lodgen tapaus tuo mieleen myös taloudellista ja yhteiskunnallista valtaa käyttävien henkilöiden erityisaseman. Esimerkiksi suomalaisessa julkisessa keskustelussa on puhuttu siitä, miten tunnetut henkilöt ovat voineet kerätä huomattavia verovelkoja ja silti jatkaa näkyvässä asemassa, mikä herättää kysymyksiä vastuunkannosta ja viranomaisten toiminnasta. Vaikka tapaukset ovat erilaisia, taustalla on sama teema: luottamuksen väärinkäyttö ja järjestelmän rajalliset keinot puuttua siihen ajoissa.

Uhrien kertomukset: pelko, häpeä ja vuosikymmenten taakka

Useat Skircoat Lodgen entiset asukkaat ovat kertoneet julkisesti kokemuksistaan. Kolme uhria – Kelly Lees, Karen Bentham ja Angela Radford – luopuivat anonymiteetistään ja olivat läsnä tuomion julistamisessa.

Kelly Lees asui Skircoat Lodgessa 1990-luvulla, alkaen 11 vuoden iästä. Hän kertoi Phillipsin tehneen hänestä ”erityisen tytönsä”, jota tämä käytti toistuvasti seksuaalisesti hyväkseen muun muassa kutsumalla hänet toimistoonsa ”läksyjen tekoon”. Kelly alkoi paeta kotoa ja lintsata koulusta toivoen, että hyväksikäyttö loppuisi, jos hän ei saisi läksyjä. Poliisi kuitenkin palautti hänet kerta toisensa jälkeen suoraan takaisin Phillipsin luo, jolloin hänet leimattiin valehtelijaksi ja häirikköksi.

Kelly kertoi BBC:lle olevansa raivoissaan siitä, ettei Phillips joudu vankilaan:

”Olin lapsi ja haavoittuvainen. Hän käytti hyväkseen niin monia meistä päivittäin. Olen surullinen, että olen joutunut taistelemaan näin monta vuotta. Olen surullinen, että minut eristettiin ja vihainen, koska minulla ei ole ollut kunnollista lapsuutta.”

Hän kuvasi myös kokevansa selviytyjän syyllisyyttä, vaikka ymmärtää järjellä, ettei lapsena olisi voinut tehdä enempää:

”Ainoat, joiden pitäisi tuntea syyllisyyttä, ovat Phillips, Brunning, sosiaaliviranomaiset ja kaikki muut ammattilaiset, jotka tiesivät tai joiden olisi pitänyt tietää.”

Karen Bentham joutui Phillipsin seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi 14-vuotiaana 1990-luvulla. Hän kertoi olevansa turhautunut siitä, ettei Phillipsin tarvinnut tulla oikeuteen kuulemaan uhrien todistuksia:

”Se on pettymys, koska häntä ei ole koskaan pakotettu ottamaan vastuuta teoistaan. Hän ei ole koskaan joutunut istumaan oikeussalissa ja kuulemaan, millaista vahinkoa hän on aiheuttanut lapsille.”

Samalla Karen kertoi tuntevansa helpotusta siitä, että oikeusprosessi on viimein tuonut jonkinlaisen päätöksen 30 vuotta jatkuneelle traumalle:

”Lapsena opit, että hiljaisuus on paras vaihtoehto, ja siitä tulee häpeää. Se on ollut mukanani koko elämäni ajan, mutta nyt tuntuu, että voin hengittää. Tunnen oloni vapaaksi ja rauhalliseksi, koska minua uskottiin ja sain kertoa tarinani.”

Vetoomus muille uhreille: ”Et ole enää se pelokas lapsi”

Sekä Kelly että Karen ovat vedonneet muihin Skircoat Lodgessa hyväksikäytön kokeneisiin, että nämä ottaisivat yhteyttä poliisiin ja kertoisivat kokemuksistaan. Heidän mukaansa tuore oikeudenkäynti ja Brunningin tuomio osoittavat, että uhrien kertomuksia ollaan vihdoin valmiita kuulemaan ja uskomaan.

Karen kuvasi toiveikkaasti, että heidän oikeusjuttunsa voisi toimia suunnannäyttäjänä muille:

”Toivon, että meidän käymämme oikeudenkäynti on majakka muille. Sinun ei tarvitse enää olla hiljaa, eikä sinun tarvitse olla se pelokas lapsi. Tule esiin, käytä ääntäsi ja kerro tarinasi, koska se ansaitsee tulla kerrotuksi.”

Tapauksen herättämä keskustelu korostaa, kuinka tärkeää on, että lasten ja nuorten kertomuksia otetaan vakavasti heti ensimmäisestä hetkestä lähtien. Se nostaa esiin myös laajempia kysymyksiä sosiaalipalveluiden, poliisin ja oikeusjärjestelmän vastuusta silloin, kun haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset joutuvat vallan väärinkäytön uhreiksi.

Ei sisällä instagram post:eja