Äidin pojastaan kirjoittama runo päätyi vuosia myöhemmin tämän koepaperiin
Galwaysta kotoisin oleva runoilija Emily Cullen koki ainutlaatuisen yllätyksen hakiessaan poikaansa Lee’ta englannin kokeesta. Hän oletti leveän hymyn kasvoilla kertovan onnistuneista Shakespeare-sitaateista – mutta todellisuus oli vielä uskomattomampi.
Lee kertoi äidilleen, ettei tämä tulisi uskomaan, mitä oli juuri tapahtunut: seitsemän vuotta aiemmin pojasta inspiroitunut runo oli ilmestynyt nuoren eteen Junior Cycle -englannin kokeessa, joka vastaa Irlannissa pitkälti Britannian GCSE-kokeita.
Runo, joka perustui liitutauluviestiin kadulla
Kokeessa ollut runo, Envoi in Chalk, sai alkunsa arkisesta mutta koskettavasta hetkestä. Kun Lee oli noin kahdeksanvuotias, Cullen huomasi kotinsa lähistöllä jalkakäytävään liidulla kirjoitetun viestin. Se oli pojan käsialaa ja sisälsi vain kolme yksinkertaista sanaa: “The world is great” – maailma on mahtava.
Tuolloin Cullen eli raskasta vaihetta. Hänen äitinsä oli sairaalassa, moni asia tuntui menevän pieleen, ja arki oli henkisesti kuluttavaa. Pojan kirkas, toiveikas lause kuitenkin pysäytti.
“Se viesti nosti koko päiväni aivan uudelle tasolle. Se oli juuri se muistutus, jonka tarvitsin: kauneutta ja ihmeteltävää on kaikkialla, myös pimeinä aikoina”, Cullen kuvailee.
Hetki synnytti välittömän luovan impulssin. Cullen kertoo, että runo ikään kuin kirjoitti itse itsensä. Envoi in Chalk julkaistiin ensiksi Irish Times -lehden viikon runona, ja myöhemmin se sisällytettiin hänen kolmanteen kokoelmaansa Conditional Perfect.
Poika vastaa kokeessa runoon, joka on kirjoitettu hänestä
Kun Lee näki koepaperilla tutun runon, tilanne oli niin epätodellinen, että se aiheutti hetkeksi myös pienen pulman. Miten vastata kysymyksiin runosta, joka on kirjoitettu juuri hänestä – vieläpä äidin toimesta?
Cullenin mukaan Lee mietti, pitäisikö hänen vastata tehtävään ikään kuin ensimmäisessä persoonassa ja kertoa, että runon poika on hän itse. Lopulta hän päätti, että tarkastaja ei ehkä uskoisi tarinaa, ja vastasi turvallisesti kolmannessa persoonassa.
“Se oli luultavasti aika viisas ratkaisu”, Cullen toteaa nauraen.
Runoilija kertoo olleensa täysin ällikällä lyöty, kun Lee kertoi kokeesta. “Se oli järisyttävä, miltei toisessa ulottuvuudessa olemisen hetki. Oma 15-vuotias poikani vastaa kysymyksiin runosta, jonka olen kirjoittanut hänestä – se tuntui uskomattomalta.”
Äiti ja poika halasivat pitkään, ennen kuin Cullen soitti sukulaisille kertoakseen uutisen. Hän kuvailee olleensa “miellyttävässä shokkitilassa”, joka sai hänet kyyneliin. Kokemusta hän kutsuu “ainutkertaiseksi synkronisiteetiksi” – tapahtumaksi, jossa elämä tuntui loksahtavan merkityksellisellä tavalla paikoilleen.
Salainen valintaprosessi ja kirjallisuuden arvaamattomat polut
Cullen kertoo, ettei hänellä ollut mitään tietoa siitä, että hänen runonsa oli valittu valtakunnalliseen kokeeseen. Keskusteltuaan muiden runoilijoiden kanssa hän on ymmärtänyt, että tämä on normaali käytäntö: valinnat pidetään täysin salassa siihen saakka, kunnes kokeet järjestetään.
Tapaus muistuttaa siitä, miten kirjallisuus voi elää omaa elämäänsä tekijästä riippumatta. Runot, novellit ja romaanikatkelmat nousevat koetilanteissa uusien sukupolvien eteen, ja teksti saa aina uusia tulkintoja – tässä tapauksessa jopa alkuperäisen inspiraation lähteeltä.
Elämän syklit, suru ja toivo runon taustalla
Seitsemän vuotta runon kirjoittamisen jälkeen Envoi in Chalk on saanut Cullenille uuden, entistä syvemmän merkityksen. Hänen äitinsä on sittemmin menehtynyt, ja nyt runoilija huolehtii 95-vuotiaasta isästään, joka on äskettäin palannut sairaalasta kotihoitoon.
“Ajattelen, että asiat tulevat sykleissä”, Cullen pohtii. “Meidän täytyy muistuttaa itseämme siitä, miten suuri lahja elämä on, ja nähdä ympärillämme runsaana olevat ihmeet myös pimeyden ja vaikeiden aikojen keskellä.”
Poikansa liidulla kirjoittama viesti – maailma on mahtava – toimii yhä voimakkaana vastapainona surulle ja huolelle. Se kiteytyy runoon, joka on nyt koskettanut paitsi perhettä, myös tuhansia nuoria, jotka ovat lukeneet sen kokeessa.
Runous ei ole ylellisyys, vaan elinehto
Cullen toimii tällä hetkellä Meskell-runoilijaresidenttinä Limerickin yliopistossa ja työskentelee jo neljännen runokokoelmansa parissa. Hän palaa usein edesmenneen yhdysvaltalaisen runoilijan ja aktivistin Audre Lorden ajatukseen: “Runous ei ole ylellisyyttä. Se on olemassaolomme elintärkeä välttämättömyys.”
Cullen uskoo, että runous voi tarjota ihmisille juuri sellaista toivoa ja selkeyttä, jota nykypäivän myllerryksessä tarvitaan. Lyhyet, kirkkaat viestit – kuten lapsen liidulla piirtämä lause – voivat toimia voimakkaina vastalääkkeinä pelolle, epävarmuudelle ja kyynisyydelle.
“Runoudella on paljon annettavaa elämällemme”, hän tiivistää. “Tarvitsemme positiivisia viestejä, jotka muistuttavat meitä siitä, että maailma voi yhä olla hyvä paikka.”
Kirjallisuus, julkiset henkilöt ja yllättävät kohtaamiset
Cullenin ja hänen poikansa kokemus kertoo siitä, miten taide voi palata tekijänsä elämään odottamattomalla hetkellä. Samalla se muistuttaa, että myös julkisten henkilöiden tarinat ja teot tallentuvat teksteihin ja uutisiin, jotka voivat vaikuttaa pitkään eteenpäin. Esimerkiksi kryptovaluuttamaailmasta tuttu, vankilassa istuva FTX-perustaja Sam Bankman-Fried on noussut otsikoihin täysin toisenlaisesta syystä, kun hän hakee Donald Trumpilta armahdusta. Sekä runouden että uutisjournalismin kautta yksittäisten ihmisten valinnat ja sanomiset jäävät elämään ja muovaavat yhteistä muistiamme.
Ei sisällä instagram post:eja
