Brittipariskunta vangittuna Iranissa – 10 vuoden tuomio muutti maailmanympärimatkan painajaiseksi
Brittiläinen pariskunta Lindsay ja Craig Foreman joutui Iranissa pidätetyksi kesken maailmanympärimatkan moottoripyörillä. Nyt he istuvat pahamaineisessa Evinin vankilassa ja valmistautuvat henkisesti jopa 10 vuoden vankeustuomioon – rikoksesta, jonka he kiistävät jyrkästi.
Maailmanympärimatka muuttui vankilakierteeksi
53-vuotias elämäntaidon valmentaja ja positiivisen psykologian tohtori Lindsay Foreman sekä hänen 52-vuotias miehensä Craig olivat matkalla Euroopasta Australiaan, kun he tammikuussa 2025 ylittivät Armenian rajan Iranin puolelle. Tarkoitus oli viipyä maassa vain muutama päivä.
Lindsay keräsi matkan varrella tutkimusaineistoa kysymällä ihmisiltä, mitä he pitävät ”hyvänä elämänä”. Tämän harmittomalta vaikuttaneen kyselytyön he uskovat herättäneen Iranin viranomaisten epäluulot. Pariskunta pidätettiin epäiltynä vakoilusta – syytteistä, joita he kuvaavat täysin perättömiksi.
Britannian ulkoministeriö oli jo aiemmin varoittanut kansalaisiaan matkustamasta Iraniin, mutta Lindsay sanoo, että he arvioivat riskit väärin.
”Craig ja minä arvioimme tilanteen, emmekä uskoneet, että viattomat turistit voisivat päätyä näin pitkäksi aikaa vankilaan ilman mitään todisteita”, Lindsay kertoo. ”Kannamme vastuun päätöksestämme tulla tänne, mutta emme ole tehneet mitään rikosta.”
Arki Evinin pahamaineisessa vankilassa
Lindsay kertoo yrittävänsä säilyttää mielenterveytensä lukemalla, kiertämällä vankilan pihaa ja harrastamalla joogaa aina kun mahdollista. Liikunta on ollut hänelle aina ”pelastus”, mutta 16 kuukauden vankeuden jälkeen myös henkinen kantti on kovilla.
”Yritän sopeutua ajatukseen, että olemme täällä vielä pitkään”, hän sanoo puhelimessa Evinin vankilasta. Hän nukkuu metallisessa kerrossängyssä eikä jaa selliä yhdenkään englanninkielisen kanssa, mikä lisää yksinäisyyden tunnetta.
Lindsay lukee parhaillaan Scott Peckin teosta The Road Less Travelled, joka käsittelee henkilökohtaista kasvua vaikeina aikoina. Hän pelkää kuitenkin pian lukeneensa läpi kaiken, mitä vankilan kirjastosta löytyy.
Craig puolestaan on sellissä muiden ulkomaalaisten kanssa – hänen joukossaan on ecuadorilainen, saksalainen ja romanialainen vanki. Tämä on luonut jonkinlaista yhteishenkeä, mutta olot ovat silti kovat.
”Täällä ei juuri ole hygieniaa. Terveydenhuoltoa tai hammashoitoa ei ole käytännössä lainkaan”, Craig kuvailee. ”Vankien välillä on paljon tappeluita. Niitä on pakko vältellä, koska käytössä on itse tehtyjä aseita ja muuta vastaavaa.”
Yksinäisyyttä, valvottuja puheluita ja sodan varjo
Pariskunta on Evinissä eri selleissä, mutta samassa vankilassa. Kuukausien täydellisen eristyksen jälkeen he ovat viimein saaneet säännöllisen puhelinyhteyden omaisiinsa. Poika Joe Bennett saa nyt äidiltään ja isäpuoleltaan puheluja, jotka ohjataan Evinin vankilan maksupuhelimista Britannian ulkoministeriön kautta.
Puhelut eivät ole helppoja: linjat katkeilevat jatkuvasti ja kaikkia keskusteluja kuunnellaan. Joka parin minuutin välein nauhoite farsiksi keskeyttää keskustelun ilmoittamalla: ”Tämä puhelu tulee Evinin vankilasta ja soittaja on vanki.”
”Se on hyvin turhauttavaa, mutta nämä puhelut ovat elintärkeitä sekä heille että meille”, Joe kertoo. Hän salli myös toimittajalle mahdollisuuden puhua vanhempiensa kanssa yhden tällaisen puhelun aikana.
Elämä vankilassa on hiljalleen palannut monotoniseen arkeen sen jälkeen, kun Israelin ja Yhdysvaltojen välinen sota Irania vastaan nosti pelon uudelle tasolle. Hauras tulitauko on tällä hetkellä voimassa, mutta jännite tuntuu yhä.
Lindsay kertoo säpsähtävänsä yhä voimakkaasti äkillisiä ääniä, etenkin sen jälkeen, kun pommitukset osuivat lähelle vankilaa. ”Olin puhelimessa Joen kanssa, kun yksi räjähdys tuli niin lähelle, että ikkunat poksahtivat irti kehyksistään”, hän muistelee.
Solueristys, kuulustelut ja henkinen selviytyminen
Ennen siirtoa Teheraniin Lindsay vietti 57 päivää yksinäissellissä Kermanin kaupungissa. Craig oli niin ikään eristyksissä ja häntä kuulusteltiin silmät sidottuina – kokemusta hän kuvaa sanalla ”kauhea”.
Heidät kuljetettiin Teheraniin viime heinäkuussa. Tuolloin heille annettiin ymmärtää, että heidät vapautettaisiin, mutta todellisuudessa heidät vietiin Evinin pahamaineiseen vankilaan, samaan laitokseen jossa britti-iranilainen Nazanin Zaghari-Ratcliffe vietti kuusi vankilavuottaan.
Lindsay sanoo, että hänen tohtorintutkintonsa positiivisessa psykologiassa on antanut hänelle työkaluja selviytymiseen, mutta sekään ei poista epätoivon hetkiä.
”On päiviä, jolloin kaikki tuntuu täysin toivottomalta”, hän kuvailee ja puhkeaa kyyneliin puhelun aikana. ”Täällä on ihmisiä, jotka ovat olleet vangittuina vuosia, eikä se ole millään mittarilla reilua.”
Craig kuuntelee toista puhelinta käyttäen, kun Lindsay murtuu. Hän rientää välittömästi rohkaisemaan vaimoaan.
”Me pystymme tähän”, hän sanoo. ”Me selviämme tästä yhdessä. Toivon, että jonain päivänä, mieluiten pian, olemme taas näiden muurien ulkopuolella. Pysy vahvana, rakkaani.”
Kuolemanrangaistuksen ja teloitusten varjossa
Vaikka pariskunta kokee tilanteensa epäoikeudenmukaiseksi, he muistuttavat olevansa etuoikeutetussa asemassa verrattuna moniin iranilaisiin vankeihin. Lindsay kertoo, että yksi hänen sellitovereistaan tuomittiin kuolemaan roolistaan maanlaajuisissa mielenosoituksissa, jotka Iranin hallinto tukahdutti väkivalloin.
”Se on pelottavaa”, Lindsay sanoo. ”Kun katson omaa tilannettani, ajattelen: ’kiitos Jumalalle, etten kasvanut täällä’. Meille tämä päättyy joskus. Mutta monille näistä ihmisistä loppua ei ole näkyvissä.”
Craig kertoo, että siitä lähtien kun hänet siirrettiin Evinin vankilaan viime kesänä, neljä hänen sellitovereistaan on viety pois teloitettavaksi.
”Tiedän heidän joutuneen teloitetuiksi, koska se julkistetaan seuraavana päivänä televisiossa”, hän sanoo. ”Olemme hirveässä tilanteessa, mutta olemme silti kohdanneet matkan varrella uskomattoman rohkeita ja sydämellisiä ihmisiä. Olemme nähneet tämän maan molemmat puolet läheltä.”
Hallinnolle vetoomus ja kansainvälinen paine
Pariskunnalle langetettiin helmikuussa 10 vuoden vankeustuomio. Britannian ulkoministeriö on kuvannut heidän vangitsemistaan ”järkyttäväksi” ja ”perusteettomaksi”, mutta konkreettisia askelia heidän vapauttamisekseen ei ole julkisuudessa näkynyt.
Craig vetoaa suoraan Britannian hallitukseen: ”Tehkää jotain. Puhukaa julkisesti. Saakaa meidät kotiin. Tuntuu, että istumme täällä kuin maalitauluina, vailla suojaa.”
Kansainvälinen huomio ja median kiinnostus ovat usein ratkaisevassa roolissa poliittisesti herkkien vankitapausten kohdalla. Tällaiset tapaukset muistuttavat myös siitä, miten haavoittuvia ulkomaalaiset matkailijat voivat olla autoritaarisissa maissa, joissa oikeusjärjestelmä ei täytä länsimaisia oikeusturvan standardeja.
Laajempi ilmiö: julkisuuden henkilöt ja terveyshaasteet
Tapaukset, joissa yksityishenkilöt tai julkisuuden kasvot joutuvat keskelle kriisiä, herättävät usein kysymyksiä sekä oikeusturvasta että inhimillisestä kestävyydestä. Esimerkiksi tv-legenda David Hasselhoffin viimeaikaiset terveysongelmat ja niistä julkaistut kuvat ovat nostaneet esiin sen, miten nopeasti elämä voi muuttua ja miten tärkeää henkinen ja fyysinen hyvinvointi on vaikeina aikoina. Lindsay ja Craig yrittävät pitää kiinni samoista perusasioista – liikunnasta, yhteydenpidosta läheisiin ja toivosta – selvitäkseen vankeutensa läpi.
Toistaiseksi pariskunta valmistautuu siihen, että he saattavat olla Evinin muurien sisällä vielä pitkään. Heidän tarinansa on pysäyttävä muistutus siitä, miten yksi matkustuspäätös voi muuttaa koko elämän – ja kuinka tärkeää on, että kansainvälinen yhteisö ei unohda poliittisesti motivoitujen vangitsemisten uhreja.
Ei sisällä instagram post:eja
