Metallinetsijä löysi toisen maailmansodan sotilaan tupakkakotelon 600 kilometrin päästä tämän kaatumispaikasta

Toisen maailmansodan walesilaisen jalkaväkisotilaan hopeinen tupakkakotelo on löytynyt 82 vuotta hänen kuolemansa jälkeen, yli 600 kilometrin päässä paikasta, jossa hän kaatui Normandiassa. Löytö avaa ainutlaatuisen ikkunan yksittäisen sotilaan elämään ja siihen, miten esineet voivat kulkea rintamalta toiselle kauan omistajansa kuoleman jälkeen.

Stan Drew – Penarthista Normandian rannoille

Tupakkakotelon omistaja oli Stan Drew Penarthista, Vale of Glamorganista Walesista. Hän palveli 1. Welsh Regimentin 5. pataljoonassa jalkaväkimiehenä. Stan syntyi 27. marraskuuta 1912 Samuel ja Frances Drew’n perheeseen, jossa oli yhteensä 12 lasta. Arjen hän jakoi perheen sekatavarakaupan pyörittämisen ja urheilun, erityisesti nyrkkeilyn, välillä.

Stan oli menestynyt amatöörinyrkkeilijä kevytsarjassa Penarth Central Boxing Clubilla. Seuran perusti hänen veljensä Bert auttamaan ensimmäisen maailmansodan veteraaneja selviämään tuolloin shell shock -nimellä tunnetusta traumasta, jota nykyisin kutsutaan posttraumaattiseksi stressihäiriöksi. Myös Stanin neljä veljeä taistelivat toisessa maailmansodassa – yksi heistä menetti jalkansa sodassa.

Stan kaatui Normandian rannoilla 24. heinäkuuta 1944, D-päivän jälkeisinä kuukausina liittoutuneiden edetessä Ranskan halki. Hänen ruumistaan ei koskaan löydetty, mutta hänen kuolinpaikkansa ja -aikansa Bayeux’n alueella on vahvistettu. Stan on nimetty Bayeux’n muistomerkissä Ranskassa sekä St Augustine’s -kirkon muistotaulussa hänen kotikaupungissaan Penarthissa.

Yllättävä löytö hollantilaisella pellolla

Yli kahdeksan vuosikymmentä myöhemmin Stan Drew’n hopeinen tupakkakotelo löytyi yllättävästä paikasta: peltomaasta Bergeijkin kunnasta Etelä-Hollannista, lähellä Belgian rajaa. Löytäjä on paikallinen metallinetsintäharrastaja Filip Krapels, joka on etsinyt historiaa maaperästä jo yli 35 vuoden ajan.

Filip kertoo palaavansa usein samoille pelloille, koska jokainen kyntökerta nostaa uusia esineitä pintaan. Tällä kertaa hänen etsintänsä palkittiin poikkeuksellisella löydöllä: pahoin vaurioituneella, mutta yhä tunnistettavalla hopeisella tupakkakotelolla, jonka sisäpuolelta löytynyt kaiverrus johdatti hänet vuosikymmenten taakse Walesiin.

Hopeinen kotelo ja sen kertomat merkit

Tupakkakotelo oli vuosikymmenten maassa makaamisen ja maatalouskoneiden jäljiltä pahasti vaurioitunut. Kansi oli vääntynyt ja runkoon oli syntynyt siisti, voimakkaan iskun aiheuttama reikä. Filip epäilee reiän olevan luodin tekemä – hänen mukaansa kyntöaura tai muu maatalouskone ei olisi jättänyt yhtä tarkkarajaista jälkeä.

Siitä huolimatta kotelosta löytyi yhä selkeitä merkintöjä. Hopeaesineiden tarkastuksesta kertova Birminghamin tarkastusleima, ankkurisymboli, sekä lion passant -leijonaleima osoittavat, että kyseessä on 92,5-prosenttinen sterlinghopea. Pieni goottilainen pieni k-kirjain kertoo valmistusvuodeksi 1934.

Vain vaivoin luettavissa oleva kaiverrus paljasti kotelon olleen lahja: “Presented to Stan Drew by the committee of the Penarth Central Boxing Club, in appreciation of his loyal service, April 10th 1937.” Kyseessä oli siis kunnianosoitus Stan Drew’lle hänen uskollisesta palvelustaan Penarthin nyrkkeilyseuralle keväällä 1937.

Väärä johtolanka ja sitkeä taustatutkimus

Kotelon huono kunto johti Filipin aluksi harhaan. Vääntyneiden kirjainten vuoksi hän tulkitsi nimen ensin muotoon “Ian Drew” ja ryhtyi etsimään tämän nimistä sotilasta. Kun mitään vastaavalla nimellä ei löytynyt, Filip alkoi epäillä, että nimen alusta puuttui yksi kirjain.

Jäljelle jäi pätkä “an Drew”, jonka pohjalta hän alkoi tutkia sekä nyrkkeily- että sotilasarkistoja. Näiden tietojen yhdistäminen johti lopulta oikeaan henkilöön: Stan Drew’hin, walesilaiseen jalkaväkisotilaaseen ja amatöörinyrkkeilijään Penarthista.

Tarkat arkistolähteet ja nyrkkeilyseuran historia vahvistivat, että juuri hänelle Penarth Central Boxing Club oli lahjoittanut hopeisen tupakkakotelon keväällä 1937 – vain muutama vuosi ennen toisen maailmansodan puhkeamista.

Kuinka kotelo kulkeutui Normandiasta Hollantiin?

Keskeinen arvoitus on, miten Stan Drew’n tupakkakotelo päätyi Normandian rannoilta lähes 370 mailin (noin 600 kilometrin) päähän Etelä-Hollantiin. Filip on koonnut todennäköisen tapahtumaketjun sotahistorian perusteella.

Normandiasta irtauduttuaan 1/5. Welsh Regiment taisteli pohjoiseen Ranskan halki, edelleen Belgian ja Hollannin kautta. He osallistuivat muun muassa alueellisen pääkaupungin ’s-Hertogenboschin (Den Bosch) vapauttamiseen matkalla kohti Eindhovenia ja Arnhemin suuntaa syksyllä 1944.

Filip arvelee, että joku Stanin aseveljistä otti kotelon talteen tämän kuoleman jälkeen aikomuksenaan palauttaa se Drew’n perheelle. Kotelon arvo ei ollut vain rahallinen – se oli henkilökohtainen lahja nyrkkeilyseuralta, muistoesine nuoruusvuosista ja ystävyydestä. Juuri siksi toverit saattoivat kantaa sitä mukanaan läpi taistelujen, Ranskasta Belgian kautta Hollantiin.

Silti löydön tarkka sijainti herättää lisäkysymyksiä. Pelto, josta kotelo löytyi, ei ollut tunnettu raskaiden taistelujen näyttämönä. Filip epäilee, että pataljoona saattoi yöpyä alueella, joutua yllätetyksi tai poistua kiireellä, jolloin kotelo on pudonnut ja jäänyt maahan huomaamatta.

Pienet merkit vahvistavat teorian

Filip on löytänyt samalta seudulta myös muita todisteita Welsh Regimentin läsnäolosta. Noin kahden kilometrin päässä tupakkakotelon löytöpaikasta hän löysi aiemmin lakkimerkin, jossa luki “Ich Dien”. Saksan kieltä taitavana hän oletti sen ensin saksalaiseksi tunnukseksi, mutta vasta Stan Drew’n kotelon myötä hän ymmärsi, että “Ich Dien” – “minä palvelen” – onkin Welsh Regimentin tunnuslause.

Yhdessä nämä löydöt – tupakkakotelo ja lakkimerkki – muodostavat vahvan viitteen siitä, että juuri Stanin rykmentin sotilaita liikkui alueella syksyllä 1944. Tupakkakotelo on todennäköisesti kulkenut Stanin toverin taskussa tai varusteissa Normandiasta lähtien ja kadonnut vasta heidän edetessään Hollannin puolelle.

Matka kohti oikeaa omistajaa jatkuu

Filip ei halua jättää löytöään pelkäksi vitriiniesineeksi. Hänen tavoitteenaan on palauttaa kotelo Stan Drew’n jälkeläisille tai muulle perheelle Penarthissa. Hän on jo ottanut yhteyttä paikalliseen yhteisöön, mutta toistaiseksi tietoja suvusta on löytynyt vain rajallisesti.

Filip korostaa, että kyse ei ole vain yhdestä metalliesineestä, vaan muistosta miehestä, joka kaatui kaukana kotoaan, sekä niistä aseveljistä, jotka kokivat tämän esineen niin tärkeäksi, että yrittivät kantaa sitä mukanaan läpi sodan. Hänen mukaansa olisi väärin vain postittaa kotelo – hän kokee saaneensa tehtävän, joka päättyy vasta, kun hän voi ojentaa tupakkakotelon henkilökohtaisesti Stanin perheelle.

Tarinassa on myös laajempi ulottuvuus: yksittäinen löytö pellosta muistuttaa, miten sodan jäljet ulottuvat yhä nykyhetkeen. Kuten monet muutkin sodan yksilötarinat – esimerkiksi raportit sotilaiden ja aktivistien kokemasta kaltoinkohtelusta pidätyskeskuksissa ja rintama-alueilla – myös Stan Drew’n tupakkakotelo muistuttaa, että historian suuret tapahtumat koostuvat lukemattomista henkilökohtaisista kohtaloista.

Filip aikoo jatkaa etsintöjään ja yhteydenottoja Penarthin suuntaan siihen asti, kunnes tupakkakotelo palaa kotiin – paikkaan, johon Stanin toverit todennäköisesti yrittivät sen jo 1940-luvulla saattaa.

Ei sisällä instagram post:eja