Nasan Artemis II -kuu­lentojen aikataulu ja miehistö – näin etenee historian suurin kuukierros

Nasa valmistautuu ensimmäiseen miehitettyyn Kuuhun suuntautuvaan lentoon yli 50 vuoteen. Artemis II -niminen lento voi toteutua jo helmikuun ensimmäisellä viikolla, ja sen tavoitteena on viedä astronautit pidemmälle avaruuteen kuin koskaan aiemmin.

Milloin Artemis II voi laukaista?

Nasan tämänhetkisen suunnitelman mukaan aikaisin mahdollinen laukaisupäivä on perjantai 6. helmikuuta. Tarkka päivämäärä riippuu sekä raketin teknisestä valmiudesta että Kuun sijainnista. Laukaisuikkunat määräytyvät siten, että kuuraketti voidaan suunnata oikeaan asentoon vain noin viikon mittaisina jaksoina kunkin kuukauden alussa. Tätä seuraa noin kolmen viikon jakso, jolloin laukaisumahdollisuuksia ei ole.

Ennen mahdollista laukaisua Nasa siirtää jättimäisen Space Launch System (SLS) -kuuraketin ja Orion-avaruusaluksen Vehicle Assembly Building -rakennuksesta (VAB) laukaisualustalle. Tämä noin neljän mailin (yli kuuden kilometrin) mittainen matka tehdään hitaasti crawler-transporter-2 -kuljetusalustalla, ja siihen voi kulua jopa 12 tuntia.

Valmistelut laukaisualustalla ja “wet dress rehearsal”

Laukaisualustalla insinöörit aloittavat joukon tarkkoja valmistelutoimia. Raketin ja maassa olevan tukijärjestelmän välille kytketään muun muassa sähkölinjat, ympäristö- ja lämpötilansäätöön liittyvät kanavistot sekä nestemäisten kryogeenisten polttoaineiden syöttölinjat.

Tammikuun lopussa Nasa aikoo tehdä niin sanotun wet dress rehearsal -testin. Kyseessä on täysimittainen laukaisua edeltävä testi, jossa raketti tankataan lähes laukaisua vastaavalla tavalla. Testin aikana voidaan havaita mahdolliset vuodot, venttiiliviat tai ohjelmistopulmat. Jos ongelmia ilmenee, SLS ja Orion voidaan siirtää takaisin VAB-rakennukseen lisätyötä ja korjauksia varten.

Jos kaikki järjestelmät toimivat suunnitellusti, Artemis II voidaan laukaista seuraavan sopivan laukaisuikkunan puitteissa. Nasa tarkentaa tarkat päivämäärät lähempänä laukaisua, kun sekä raketin kunto että Kuun tarkka rata-asento ovat varmistuneet.

Keitä kuuluvat Artemis II -miehistöön?

Artemis II -lento on ensimmäinen kerta, kun SLS-raketti ja Orion-alus kuljettavat ihmisiä. Nelihenkinen miehistö koostuu kokeneista astronauteista:

Reid Wiseman – Nasan komentaja, jolla on aiempaa kokemusta Kansainväliseltä avaruusasemalta (ISS).
Victor Glover – Nasan pilotti, joka on tunnettu ISS-lennostaan ja roolistaan SpaceX Crew Dragon -lennoilla.
Christina Koch – Nasan lennon erikoisasiantuntija, joka on tehnyt ennätyspitkän yhtäjaksoisen avaruuslennon naisastronauttina.
Jeremy Hansen – Kanadan avaruusjärjestön (CSA) astronautti ja toinen lennon erikoisasiantuntija.

Miehistö edustaa sekä Yhdysvaltoja että Kanadaa, ja lennolla testataan yhteistyötä, joka on oleellinen tulevia kansainvälisiä kuukomennuksia varten. Kuten moni suomalainen tunnistaa menetyksen ja rohkeuden teemat esimerkiksi urheilijaperheiden tarinoista, myös avaruuslennoissa inhimillinen puoli on vahva – samaan tapaan kuin Riina-Maija Palanderin perheen koskettavassa suru-uutisessa ja jäähyväisviestissä nähdään, tunteet ja ihmiset ovat aina teknologian taustalla.

Mitä Artemis II -lennolla tehdään?

Artemis II kestää arviolta noin 10 päivää. Lento ei vielä laskeudu Kuuhun, vaan sen päätarkoitus on testata kaikki tärkeimmät järjestelmät miehitetyssä lennossa ennen varsinaista Kuun pinnalle laskeutumista Artemis III -lennolla.

Lennon vaiheet lyhyesti:

1. Maan kiertorata ja käsiohjaustestit
Kun SLS on nostanut Orionin Maan kiertoradalle, miehistö testaa, miten alus käyttäytyy käsiohjauksessa. Astronautit harjoittelevat kapselin manuaalista ohjausta, suunnan muuttamista ja tarkkaa linjausta. Näitä taitoja tarvitaan tulevilla lennoilla, kun alus telakoituu Kuun kiertoradalla toimiviin moduuleihin tai laskeutujiin.

2. Matka Kuun ohi ja sen taakse
Testien jälkeen miehistö suuntaa kohti Kuuta ja lentää tuhansia kilometrejä sen taakse, pidemmälle kuin yksikään ihminen on aiemmin kulkenut. Tällä radalla voidaan perusteellisesti tarkistaa Orionin elossapito-, propulsio-, sähkö- ja navigointijärjestelmien toiminta syvässä avaruudessa.

3. Lääketieteelliset kokeet ja datan keruu
Astronautit toimivat myös lääketieteellisinä koehenkilöinä. He mittaavat omaa vointiaan, altistustaan säteilylle sekä painottomuuden vaikutuksia. Dataa ja kuvia lähetetään Maahan reaaliaikaisesti, jotta tutkijat saavat tarkkaa tietoa ihmisen suorituskyvystä Kuun etäisyyksillä.

Miehistö työskentelee pienessä kapselissa painottomuudessa. Säteilytasot ovat korkeammat kuin matalalla Maan kiertoradalla sijaitsevalla ISS:llä, mutta Nasan mukaan pysyvät silti turvallisissa rajoissa.

Paluu Maahan – kova ilmakehätulo ja mereen laskeutuminen

Lennon lopuksi Orion palaa Maahan suurella nopeudella. Kapseli kohtaa Maan ilmakehän, jolloin lämpökilpi kuumenee äärimmilleen ja hidastaa aluksen vauhtia. Vaihe on teknisesti kriittinen, mutta se on suunniteltu kestämään vielä pidemmät ja vaativammat lennot.

Lopulta Orion laskeutuu varjoliitomaisesti ja päätyy mereen roiskahduslaskeutumisella Tyynenmeren länsiosassa, Yhdysvaltojen länsirannikon edustalla. Pelastusalukset noutavat miehistön ja kapselin, minkä jälkeen tekniset tiimit käyvät yksityiskohtaisesti läpi aluksen kunnon ja kaikki lennon mittaustulokset.

Valmistautuminen Artemis III -kuulaskuun

Artemis II ei vielä vie astronautteja Kuun pinnalle. Sen tehtävä on valmistella ja varmistaa turvalliset olosuhteet Artemis III -lennolle, joka on suunniteltu ensimmäiseksi miehitetyksi kuulaskuksi yli puoleen vuosisataan.

Nasan mukaan Artemis III voi lähteä aikaisintaan vuonna 2027, mutta monien asiantuntijoiden mielestä realistisempi aikataulu on vuosi 2028. Useat avainkomponentit ovat edelleen kehitysvaiheessa:

• Kuulaskeutuja: Lopullista valintaa Kuuhun laskeutuvasta aluksesta ei ole tehty. Vaihtoehtoina ovat SpaceX:n Starship-pohjainen kuulaskeutuja tai Jeff Bezosin Blue Originin suunnittelema alus.
• Uudet avaruuspuvut: Yhdysvaltalaisen Axiom-yhtiön kehittämät uudet kuupuvut eivät vielä ole valmiit laajamittaiseen käyttöön.

Kun Artemis III lopulta toteutuu, miehistö suuntaa Kuun etelänavalle. Alue kiinnostaa tutkijoita erityisesti, koska varjoisissa kraattereissa uskotaan olevan vedenjäänteitä, jotka voivat olla tulevaisuuden kuukolonioiden elinehto.

Pidemmän aikavälin tavoite: pysyvä läsnäolo Kuussa

Artemis-ohjelman pitkän aikavälin tavoitteena ei ole vain toistaa Apollo-lentojen lyhyitä vierailuja, vaan luoda jatkuva, kestävä ihmisläsnäolo Kuun ympärillä ja pinnalla. Tämä tehdään vaiheittain tulevilla lennoilla:

• Artemis IV ja V: Näillä lennoilla aloitetaan Gateway-avaruusaseman rakentaminen Kuun kiertoradalle. Gateway toimii eräänlaisena “välipysäkkinä” ja logistisena solmukohtana tuleville miehille ja rahtilennoille.
• Lisälennot ja laajennukset: Myöhemmillä lennoilla Gatewayhin lisätään uusia moduuleja ja Kuuhun lähetetään yhä enemmän miehitettyjä ja miehittämättömiä ajoneuvoja, kuten kauko-ohjattavia tutkimusrovereita.

Tavoitteena on, että useat maat osallistuvat ihmisten pitämiseen Kuussa ja sen kiertoradalla yhä pidempiä jaksoja. Tämä luo pohjan sekä tieteelliselle tutkimukselle että mahdollisille tuleville Mars-lennoille.

Miksi ihmiset palaavat Kuuhun nyt?

Viimeinen miehitetty kuulento oli Apollo 17, joka laskeutui Kuuhun joulukuussa 1972 ja palasi Maahan saman kuukauden aikana. Kaikkiaan 24 astronauttia on matkustanut Kuun luo ja 12 heistä on kävellyt sen pinnalla – kaikki Apollo-ohjelman aikana.

1960- ja 1970-luvuilla Yhdysvallat suuntasi Kuuhun ennen kaikkea voittaakseen Neuvostoliiton avaruuskilvassa ja osoittaakseen teknologista ja geopoliittista yliotettaan. Kun tuo tavoite oli saavutettu, poliittinen into ja julkinen kiinnostus hiipuivat, ja rahoitus seuraaville kuulaskuille väheni olennaisesti.

Artemis-ohjelma kasvoi halusta palata Kuuhun uudella tavalla: pidempikestoisesti, uusinta teknologiaa ja kaupallisia kumppanuuksia hyödyntäen. Tavoitteena on rakentaa perusta, jonka päälle voidaan kehittää sekä pysyvä tutkimustoiminta että tulevat planeettalennoitukset.

Kansainvälinen kilpailu ja yhteistyö Kuun valloituksessa

Useat maat suunnittelevat omia miehitettyjä kuuhankkeitaan 2030-luvulle:

• Eurooppa: Eurooppalaiset astronautit osallistuvat myöhempiin Artemis-lentoihin osana laajempaa yhteistyötä Nasan kanssa.
• Japani: Japani on varmistanut paikkoja tuleville Artemis-lennoille ja panostaa vahvasti kuututkimukseen.
• Kiina: Kiina kehittää omaa avaruuskalustoaan, ja sen tavoitteena on ensimmäinen laskeutuminen Kuun etelänavan lähettyville vuoteen 2030 mennessä.
• Venäjä: Venäjä on puhunut suunnitelmista lennättää kosmonautteja Kuuhun ja rakentaa pieni tukikohta noin vuosien 2030–2035 välillä, mutta pakotteet, rahoitushaasteet ja tekniset viiveet tekevät aikataulusta hyvin optimistisen.
• Intia: Chandrayaan-3-luotaimen onnistunut laskeutuminen Kuun etelänavan lähelle elokuussa 2023 on vahvistanut Intian asemaa avaruusvaltana. Intian avaruusjärjestö tavoittelee astronauttien viemistä Kuuhun noin vuoteen 2040 mennessä osana laajempaa pyrkimystä laajentaa miehitettyjä lentoja Maan matalalta kiertoradalta syvemmälle avaruuteen.

Artemis-ohjelma asettaa raamit tälle uudelle aikakaudelle, jossa Kuu toimii porttina koko aurinkokunnan tutkimukselle.

Ei sisällä instagram post:eja