Jeremy Bowen: Trump, Iran ja katkerat opetukset Irakin kansannoususta 1991
Kun Yhdysvaltain presidentti kehottaa kansaa nousemaan kapinaan, mutta ei ole valmis tukemaan kapinaa, seuraukset voivat olla tuhoisat. BBC:n kansainvälinen toimittaja Jeremy Bowen muistuttaa, että nykyiset puheet Iranin kansannoususta kaikuvat vaarallisesti menneisyydestä – erityisesti vuodesta 1991 ja Irakin kokemuksista.
Vuoden 1991 varoitus: Bushin puhe ja petetyt odotukset
15. helmikuuta 1991 Yhdysvaltain presidentti George H. W. Bush piti puheen Patriot-ohjustehtehtaalla Massachusettsissa. Patriotit – ohjukset, jotka ampuvat alas vihollisen ohjuksia – olivat tuolloin ensimmäisen Persianlahden sodan teknologinen ylpeydenaihe. Sota oli käynnissä: operaatio Desert Storm pyrki ajamaan Irakin joukot ulos Kuwaitista YK:n turvallisuusneuvoston mandaatilla.
Yhdysvaltain, Ison-Britannian ja liittolaisten ilmavoimat pommittivat Irakin joukkoja ja kaupunkeja taukoamatta. Kymmenet tuhannet liittoutuneiden maajoukot odottivat hyökkäyskäskyä Irakin ja Kuwaitin rajoilla. Bagdadissa Jeremy Bowen raportoi sodasta – muun muassa Amiriyahin esikaupunkialueella tehdystä ilmaiskusta, jossa kuoli yli 400 siviiliä, pääosin lapsia, naisia ja vanhuksia. Yhdysvallat ja Britannia väittivät turvakohdetta komentokeskukseksi, mutta paikalla nähdyt ruumiit ja savuava suoja kertoivat muuta.
Juuri tuolloin Bush piti puheen, jota hän saattoi katua loppuikänsä. Yhden ytimekkään jakson aikana hän kehotti Irakin armeijaa ja kansaa tarttumaan omiin asioihinsa:
”On olemassa toinenkin tapa verenvuodatuksen lopettamiseksi… ja se on, että Irakin armeija ja Irakin kansa ottavat asiat omiin käsiinsä ja pakottavat diktaattori Saddam Husseinin väistymään…”
Tehtaan työntekijät hurrasivat, ja Bush jatkoi amerikkalaisten sotilaiden ja kotirintaman kannustamista. Osa irakilaisista kuitenkin otti sanat kirjaimellisesti.
Shiiat ja kurdit nousivat – länsi katsoi sivusta
Kun Irakin armeija oli ajettu pois Kuwaitista, tulitauko jätti Saddam Husseinin silti vallanpitäjäksi. Etelän shiiat ja pohjoisen kurdit aloittivat aseellisen kapinan hänen hallintoaan vastaan, uskoen, että Yhdysvaltain presidentin sanat tarkoittivat poliittista ja sotilaallista tukea.
Liittouma – Yhdysvallat, Britannia ja muut – päätti olla puuttumatta kapinaan. Irakin armeija oli sodassa pahasti heikentynyt, mutta se sai pitää taisteluhelikopterinsa. Juuri helikopterit muodostuivat ratkaisevaksi aseeksi vastahyökkäyksessä, jossa tuhannet kurdit ja shiiamuslimit surmattiin. He olivat uskoneet, että Yhdysvallat varmistaisi kansannousun onnistumisen. Se oli traaginen väärinymmärrys.
Jeremy Bowen oli tuolloin lumisilla, jäätävän kylmillä vuorilla Pohjois-Irakissa. Kymmenet tuhannet kurdit pakenivat sinne, kertoen Saddamin joukkojen tekemistä joukkomurhista. Joka aamu vuorilta kannettiin alas lasten ruumiita – pieniä nyyttejä peitoissa – jotka olivat kuolleet kylmyyteen tai ripuliin.
Lopulta Yhdysvallat, Britannia, Ranska ja muut liittolaiset häpesivät toimettomuuttaan niin paljon, että käynnistivät massiivisen humanitaarisen operaation kurdien pelastamiseksi. Etelän shiiat eivät olleet yhtä onnekkaita.
Ensimmäisen Persianlahden sodan pitkät varjot
Ensimmäisen Persianlahden sodan seuraukset jatkuivat vuosia. Yhdysvallat ja liittolaiset sitoutuivat valvomaan Irakin yllä lentokieltoalueita, perustivat pysyviä tukikohtia alueelle ja erityisesti Saudi-Arabiaan. Siellä nuori Osama bin Laden raivostui siitä, että ulkomaalaiset sotilaat hänen näkemyksensä mukaan häpäisivät islamin pyhimmät paikat. Hän alkoi rakentaa verkostoa, josta myöhemmin tuli al-Qaida.
Jokainen Persianlahden sota kylvi siemenet seuraavalle konfliktikierrokselle. Vuonna 2003 presidentti George W. Bush kaatoi Saddam Husseinin, uskoen viimeistelevänsä isänsä keskeneräisen työn. Iran oli sodan suuri voittaja: Yhdysvallat poisti sen katkeroituneen vihollisen Bagdadista ja avasi Teheranille tien vaikutusvallan kasvuun Irakissa ja laajemminkin Lähi-idässä.
Kolmas Persianlahden sota: Trump, Iran ja Israel
Bowenin mukaan käynnissä olevaa, Irania vastaan käytävää konfliktia voidaan pitää eräänlaisena kolmantena Persianlahden sotana. Tavoitteena on riisua Iran sotilaallisesta voimasta, rajoittaa sen ohjus- ja ydinaseohjelmaa ja katkaista maan nousu alueelliseksi suurvallaksi – kehitys, joka kiihtyi vuoden 2003 Irakin sodan jälkeen.
Donald Trump on vienyt Yhdysvallat sotaan ensimmäistä kertaa avoimena yhteisoperaationa Israelin kanssa. Mielipidemittausten mukaan päätös on epäsuosittu Yhdysvalloissa ja herättää huolta monissa liittolaismaissa – poikkeuksena Israel, joka näkee tilanteessa historiallisen mahdollisuuden.
Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu on vuosikymmeniä puhunut Iranin uhasta ja halustaan murskata islamilainen tasavalta. Nyt hän uskoo saavansa toteuttaa elinikäisen haaveensa, Yhdysvaltain avulla. Sodan toisena päivänä pitämässään puheessa Netanyahu totesi, että Yhdysvaltain tuella Israel voi ”iskeä terrorihallintoa vastaan lanteesta reiteen” – juuri sitä, mitä hän sanoo odottaneensa 40 vuotta.
Uprising-retoriikka: vaaralliset rinnastukset Irakiin 1991
Sekä Trump että Netanyahu ovat kehottaneet Iranin kansaa nousemaan hallintoa vastaan, puhuen ”sukupolven tilaisuudesta” kaataa islamilainen tasavalta. He eivät kuitenkaan lupaa suoraa sotilaallista tukea kapinallisille. Bowen näkee tässä huolestuttavan kaikuja vuoden 1991 Irakin tapahtumista: silloin Bushin puhe tulkittiin rohkaisuksi kansannousuun, jota Yhdysvallat ei lopulta ollut valmis tukemaan.
Israel ei näytä olevan huolissaan siitä, jos Iran ajautuu väkivaltaiseen kaaokseen – päinvastoin, jotkut israelilaiset päättäjät saattavat pitää sitä strategisesti hyödyllisenä. Yhdysvallat ja Israel uskovat, että Iranin hallinnon kaataminen tekisi maailmasta turvallisemman. Heidän arvionsa mukaan kyseessä on väkivaltainen ja kovakourainen järjestelmä, joka on tukahduttanut mielenosoituksia, surmannut tuhansia kansalaisiaan kaduilla ja edistänyt uraanin rikastamista tasolle, josta on lyhyt matka ydinaseeseen.
Historialliset esimerkit kuitenkin varoittavat, että diktaattorin kaataminen ilman uskottavaa suunnitelmaa seuraavasta hallinnosta voi johtaa katastrofiin. Vuoden 2003 Irakin sodan jälkiseurauksena maassa kuoli satoja tuhansia ihmisiä sekasortoisessa sisällissodassa ja lahkojen välisessä väkivallassa. Valtiollinen tyhjiö loi otollisen maaperän jihadistisille ääriliikkeille, joista lopulta kasvoi Isisin kalifaatti – ja sen perilliset etsivät nyt tapoja hyödyntää uutta Iran-kriisiä.
Yhdysvaltain kongressin kiinnostus Iranin ja laajemmin Lähi-idän vallankäytön pimeisiin verkostoihin näkyy myös muissa tutkintalinjoissa. Esimerkiksi tapauksessa, jossa kongressi määräsi Floridan entisen oikeusministerin Pam Bondin todistajaksi Jeffrey Epstein -tutkintaan, on nähtävissä sama teema: yritys ymmärtää, miten valta, raha ja kansainväliset verkostot kietoutuvat toisiinsa tavalla, joka horjuttaa luottamusta instituutioihin ja oikeusvaltioon.
Trump, liittolaiset ja sodan lopettamisen vaikeus
Trumpin kannattajat väittävät, että kriitikot antavat henkilökohtaisen vastenmielisyytensä presidenttiä kohtaan sumentaa analyysinsa. Heidän mukaansa korkeammat polttoainehinnat ovat lyhytaikainen hinta, jos sota estää Irania saamasta ydinaseen ja pitkän kantaman ohjuksia, jotka voisivat uhata Persianlahden valtioita, Israelia, Eurooppaa ja jopa Yhdysvaltoja.
Yhdysvaltain puolustusministeri Pete Hegseth – jonka virkanimike on symbolisesti muutettu ”sotaministeriksi” – on arvostellut eurooppalaisia liittolaisia siitä, että nämä korostavat YK:n valtuutuksen puutetta ja kyseenalaistavat itsepuolustukseen vetoamisen uskottavuuden. Hegseth syyttää monia ”perinteisiä liittolaisia” tekopyhyydestä ja liiallisesta varovaisuudesta voimankäytön suhteen.
Samalla sodan lopettamisen vaikeus on jo käynyt ilmeiseksi. Iran on vastannut tavalla, joka pyrkii haastamaan Yhdysvaltain vaikutusvallan, laajentamaan konfliktia, aiheuttamaan taloudellista vahinkoa ja horjuttamaan Yhdysvaltain ja Persianlahden valtioiden välejä. Maiden, jotka pyrkivät alun perin estämään sodan, on nyt arvioitava uudelleen liittosuhteensa Washingtoniin ja suhteensa Israeliin – erityisesti jos Trump julistaa voiton ja jättää alueen selviytymään seurauksista yksin.
Trump lupasi amerikkalaisille loppua ”ikuisille sodille”. Nyt hän saattaa joutua pitämään Yhdysvaltain joukkoja Lähi-idässä paljon pidempään kuin haluaisi, samalla kun Yhdysvallat yrittää keskittää huomionsa Kiinan nousuun. Israelin näkökulmasta tilanne on yksinkertaisempi: maa näkee ainutlaatuisen mahdollisuuden järjestää Lähi-idän voimasuhteet uudelleen, murskata Iranin liittolainen Hizbollah Libanonissa ja vahvistaa asemansa alueen kiistattomana sotilaallisena suurvaltana. Samalla Israel ottaa askelia kohti Länsirannan käytännön liittämistä osaksi valtiotaan.
Opetus historiasta: sodan aloittaminen on helppoa, lopettaminen vaikeaa
Bowenin analyysin ydin on, että sodan aloittaminen on poliittisesti ja sotilaallisesti helpompaa kuin sen päättäminen. On vaikea tietää, milloin on aika lopettaa, jos ei ole selkeää käsitystä siitä, millaiseen lopputulokseen pyritään. Vielä vaikeammaksi tilanteen tekee se, jos maailman mahtavin valtio lähtee sotaan ilman johdonmukaista poliittista strategiaa, presidentin johdolla, joka näyttää tekevän päätöksiä hetken mielijohteesta.
Vuoden 1991 Irakin kansannousun kohtalo on varoittava esimerkki siitä, mitä voi tapahtua, kun suurvalta rohkaisee kansaa kapinaan, mutta ei ole valmis seisomaan sanojensa takana. Nyt, kun Trump ja Netanyahu puhuvat iranilaisille ”historiallisesta tilaisuudesta” kaataa hallinto, historian opetukset vuodelta 1991 ja Irakin sodasta 2003 pitäisi ottaa vakavasti. Ilman uskottavaa suunnitelmaa sodan jälkeisestä järjestyksestä Iranissa ja laajemmin Lähi-idässä seurausten riski voi olla vähintään yhtä tuhoisa kuin aiemmissa Persianlahden sodissa – tai vielä pahempi.
Ei sisällä instagram post:eja
