Miksi Intia ei ole koskaan pelannut jalkapallon MM-kisoissa – vaikka maassa on 1,4 miljardia ihmistä?

Intia on maailman väkirikkain valtio, mutta jalkapallon suurimmalta näyttämöltä se puuttuu yhä kokonaan. Kun jalkapallon MM-kisat – monien mielestä ”maailman suurin show” – pyörähtävät käyntiin, intialaiset fanit joutuvat jälleen seuraamaan turnausta sivusta, ilman omaa maajoukkuetta kentällä.

Intian miesten jalkapallomaajoukkuetta kutsutaan nimellä Blue Tigers. Se ei ole koskaan edennyt Aasian karsintojen alkulohkoja pidemmälle, eikä MM-lopputurnauksen paikka ole ollut realistisesti lähellä. Silti monissa osavaltioissa, kuten Länsi-Bengalissa, Keralassa ja Goassa, MM-kisat ovat valtava urheilujuhla – kaduilla liehuvat Brasilian ja Argentiinan liput, ja turnausta seurataan fanaattisesti.

Ironista on, että samaan aikaan kun Intialla ei ole joukkuetta mukana, maasta matkustaa MM-kisoihin yhä enemmän akkreditoituja toimittajia ja faneja. Eräs pitkän linjan intialainen jalkapallotoimittaja, joka on seurannut paikan päällä jo neljät MM-kisat, kertoi joutuvansa jatkuvasti vastaamaan kysymykseen: ”Pelaako Intia edes jalkapalloa?” Useimmille ulkomaisille kollegoille Intia on yhä ennen kaikkea krikettimaa.

Aasian jättiläiset ulkona – myös Kiina kompuroi

Intia ei ole ainoa väkirikas maa, jota ei MM-näyttämöllä nähdä. Myöskään naapurimaa Kiina, maailman toiseksi väkirikkain valtio, ei ole jälleen selviytynyt lopputurnaukseen. Kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa ymmärtää kuitenkin Intian ja Kiinan markkinoiden merkityksen: esimerkiksi televisio-oikeuksien myyntiin panostetaan, ja Intiaan lähetetään korkean tason neuvottelutiimejä varmistamaan MM-kisojen laaja näkyvyys.

Kysymys kuuluu: onko MM-paikka Intialle jatkossakin saavuttamaton haave, vai voiko maa murtaa historian painolastin?

Baichung Bhutia: ”MM-kisat eivät ole mahdoton unelma – mutta oikotietä ei ole”

Entinen maajoukkuekapteeni ja yksi Intian suurimmista jalkapallotähdistä, Baichung Bhutia, uskoo, että MM-kisat ovat teoriassa mahdolliset – mutta vain pitkäjänteisellä työllä.

”Kyllä, Intia voi ehdottomasti pelata MM-kisoissa, mikään ei ole mahdotonta. Aasian maapaikkojen kiintiö on noussut kahdeksaan, ja lisäksi Irak selviytyi kisoihin liittoutumien välisen jatkokarsinnan kautta. Uudessa 48 joukkueen formaatissa mukana ovat myös Uzbekistan ja Jordania. Mutta se vaatii valtavasti työtä”, Bhutia korostaa.

Bhutian mukaan 1,4 miljardin asukkaan maassa ei ole pulaa lahjakkuudesta – ongelma on rakenteissa.

”Meiltä puuttuu oikea ekosysteemi. Meillä ei ole kunnollista, pitkäjänteistä junioriohjelmaa ja selkeää visiota. Jalkapallo on maailman suosituin joukkuelaji, ja tulokset vaativat aikaa sekä järjestelmällistä työtä”, hän sanoo.

Junioritoiminta ja vanhempien asenteet jarruna

Myös 78-vuotias Shyam Thapa, joka auttoi Intiaa voittamaan pronssia vuoden 1970 Aasian kisoissa – maan viimeisessä merkittävässä maanosamenestyksessä – painottaa junioritoiminnan pitkäjänteistä kehittämistä. Hänen mukaansa avainasemassa on se, että mahdollisimman moni lapsi saadaan tarttumaan jalkapalloon jo varhain.

Thapa, joka tunnettiin aikanaan ovelana hyökkääjänä ja saksipotkumaaleistaan, kertoo turhautuneena, että etenkin keskiluokkaiset ja ylemmän keskiluokan vanhemmat ohjaavat lapsiaan yhä useammin kriketin pariin.

”Olen itse pyörittänyt nuorten jalkapalloakatemiaa vuosia, ja voin vakuuttaa, että mitä enemmän lapsia tulee lajin pariin, sitä suurempi on mahdollisuus löytää todellisia huippulahjakkuuksia. Mutta mitä All India Football Federation (AIFF) on tehnyt tällaisen järjestelmän luomiseksi?” Thapa kysyy.

Monet vanhemmat vievät lapsiaan krikettileireille toivoen näille tuottoisaa sopimusta Indian Premier League -sarjassa. Thapan mielestä ajattelu on yksisilmäistä.

”Heidän pitäisi ymmärtää, että myös jalkapallossa voi tienata hyvin, jos siitä tulee ammatti”, hän muistuttaa.

Vertailu Aasian MM-maihin paljastaa karun todellisuuden

Kun tarkastellaan yhdeksää Aasian maata, jotka selvittivät tiensä tämänkertaisiin MM-kisoihin, Intian haasteen mittakaava konkretisoituu. Mukana ovat Australia, Iran, Japani, Jordania, Etelä-Korea, Uzbekistan, Qatar, Saudi-Arabia ja jatkokarsintojen kautta kisapaikan napannut Irak. Näistä Jordania ja Uzbekistan juhlivat historiallista MM-debyyttiään.

Kumpikin näistä ensikertalaisista on Fifa-rankingissa selvästi Intiaa edellä. Uzbekistanin sijoitus on 52:s ja Jordanian 63:s, kun taas Intia on valunut viimeisen puolentoista vuoden aikana sijalle 136. Ranking-sijoitukset kertovat konkreettisesti, kuinka kaukana Intia on Aasian kärkimaista.

AIFF:n puheenjohtaja Kalyan Chaubey – liiton ensimmäinen entinen pelaajataustainen puheenjohtaja – totesi virkaan astuessaan 2022, ettei aio myydä katteettomia lupauksia.

”En aio väittää, että Intia pelaa MM-kisoissa kahdeksan vuoden päästä. Sanon sen sijaan, että viemme intialaista jalkapalloa eteenpäin nykyisestä tilasta”, Chaubey sanoi tuolloin.

Lähes neljä vuotta myöhemmin on aiheellista kysyä, onko lupaus toteutunut.

AIFF:n kriisi ja Indian Super Leaguen epävarma tulevaisuus

Monien asiantuntijoiden mielestä viime vuodet eivät ole nostaneet vaan pikemminkin heikentäneet intialaisen jalkapallon uskottavuutta. Vuonna 2014 AIFF lanseerasi komealla julkisuudella Indian Super Leaguen (ISL), seurapohjaisen pääsarjan, johon houkuteltiin nimekkäitä sijoittajia liike-elämästä, Bollywoodista ja kriketistä. Sarja oli aluksi hyvin organisoitu, sai näkyvyyttä ja houkutteli laadukkaita ulkomaalaispelaajia.

Viime kausi toi kuitenkin esiin syvän rakenteellisen ongelman: AIFF ei saanut ISL:lle uutta kaupallista kumppania, ja kauden aloitus viivästyi rajusti. Satojen pelaajien tulevaisuus jäi roikkumaan ilmaan, ja liitto joutui valtavan kielteisen julkisuuden kohteeksi.

Lopulta ISL pelattiin lyhennettynä, ilman kaupallista pääkumppania. Sen jälkeen liitto on joutunut palaamaan lähtöruutuun ja pohtimaan koko sarjan rakennetta ja kaupallista mallia uudestaan. Samalla Chaubeyn esittelemä Vision 2047 – kunnianhimoinen suunnitelma, jossa luvattiin saada 35 miljoonaa lasta mukaan jalkapalloon – näyttää yhä enemmän unohtuneelta kampanjalupaukselta.

Kuromattoman ristiriidan luo se, että paperilla tavoitteet ovat valtavia, mutta kentällä tulokset jäävät laihaksi.

Lyhyt nousu, nopea romahdus – ranking kertoo karun tarinan

Vuonna 2023 Intian miesten maajoukkue näytti hetken ajan olevan nousukierteessä. Se nousi takaisin Fifa-rankingin sadan parhaan maan joukkoon voitettuaan kutsuturnauksen ja Etelä-Aasian jalkapalloliiton (SAFF) mestaruuden.

Nousu jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi. Toiveet pääsystä ensimmäistä kertaa Aasian jalkapalloliiton (AFC) MM-karsintojen kolmanteen vaiheeseen kariutuivat, ja pian tämän jälkeen Intia epäonnistui myös ensi vuoden AFC Asian Cupin karsinnoissa. Turnaus kokoaa 24 parasta maata Aasiasta, ja realistinen, lyhyen aikavälin tavoite Intialle olisi juuri näihin kisoihin selviytyminen jokaisella kierroksella.

Sunil Chettri: realistiset tavoitteet ensin, MM-haaveet vasta myöhemmin

Entinen pitkäaikainen kapteeni Sunil Chettri, joka palasi maajoukkueeseen eläkkeeltä vuonna 2025, on puhunut jo vuosia siitä, että Intian on asetettava realistisia välietappeja.

”Meidän täytyy edetä askel kerrallaan. Tällä hetkellä tavoitteemme pitäisi olla se, että selviämme joka kerta Asian Cupiin. Se takaa meille pelejä vahvempia vastustajia vastaan. Vasta kun olemme vakiinnuttaneet asemamme Aasian 15–20 parhaan maan joukossa, voimme todella alkaa nostaa rimaa kohti MM-kisoja”, Chettri on todennut.

Tällä hetkellä näkymä on silti synkkä. Toisaalta liitto pyrkii vaikuttamaan sääntöihin, jotka voisivat avata ovia uusille pelaajille.

Ulkomaiset Intia-taustaiset pelaajat – käyttämätön voimavara?

AIFF:n johto ajaa aktiivisesti muutosta sääntöihin, jotka koskevat Intian ulkopuolella asuvia intialaistaustaisia pelaajia. Tällä hetkellä niin kutsuttujen Overseas Citizen of India -kortin (OCI) omaavat pelaajat, joilla on vieraan maan passi, joutuvat luopumaan siitä voidakseen edustaa Intiaa.

Esimerkiksi Australiassa syntynyt Ryan Williams suostui tähän ja vaihtoi maajoukkue-edustusoikeutensa Intialle. Hän osoitti nopeasti arvonsa vakuuttavilla otteillaan sinipaidassa. Jos sääntöjä kevennettäisiin, Intialla olisi mahdollisuus houkutella useampia huipputasolla pelaavia Intia-taustaisia jalkapalloilijoita.

Tämänhetkisissä MM-kisoissa neljä intialaistaustaista pelaajaa edustaa muita maita: Tahsin Mohammed pelaa Qatarille, Nishan Velupillay Australialle, Sarpreet Singh Uudelle-Seelannille ja Samuel Moutoussamy Kongolle. Näiden esimerkkien valossa on helppo nähdä, millainen potentiaali jää Intialta hyödyntämättä.

Pienet jalkapallomaat MM-näyttämöllä – miksei Intia?

Intialaiset fanit seuraavat MM-kisoja ihaillen supertähtiä – Lionel Messiä, Cristiano Ronaldoa, Neymaria ja muita – mutta myös hämmästellen sitä, miten pienetkin maat voivat raivata tiensä lopputurnaukseen. Esimerkiksi Curaçao, maailman pienin maa, joka on koskaan selviytynyt MM-kisoihin, nähdään usein vertailukohtana: jos se kykenee tähän, miksei 1,4 miljardin asukkaan Intia?

Vastaus löytyy kokonaisuudesta: pitkäjänteisestä junioritoiminnasta, seurajärjestelmän kestävyydestä, liiton ammattimaisuudesta, vanhempien asenteista ja siitä, nähdäänkö jalkapallo aidosti uravaihtoehtona kriketin rinnalla. Ilman näiden tekijöiden samansuuntaista kehitystä MM-unelma pysyy kaukana.

Mitä Intia voisi oppia muilta jalkapallomailta?

Useiden asiantuntijoiden mielestä Intia voisi ottaa mallia muista nousevista jalkapallomaista, jotka ovat onnistuneet lyhyessä ajassa ottamaan isoja harppauksia. Esimerkiksi Uzbekistan ja Jordania ovat rakentaneet järjestelmällisesti junioripolkuja, panostaneet valmentajakoulutukseen ja luoneet vahvat kansalliset sarjat, jotka tukevat maajoukkuetta.

Myös pienemmistä maista löytyy inspiroivia tarinoita. Afrikan ja Karibian maiden menestys osoittaa, että oikeilla rakenteilla ja pelaajakehityksellä voidaan kuroa umpeen valtavaakin resurssi- ja kokokuilua suurempiin jalkapallomaihin. Samalla tavoin kuin Kap Verden historiallinen MM-ura ja maalivahti Vozinhan tarina osoittavat, pienikin maa voi nousta jalkapallokartalle, jos liitto, pelaajat ja yhteiskunta vetävät samaan suuntaan.

Intian tapauksessa ratkaisevaa on, kyetäänkö kunnianhimoiset visiot muuttamaan konkreettisiksi teoiksi: laadukkaiksi kentiksi, osaaviksi valmentajiksi, toimiviksi junioreiden sarjoiksi ja vakaaksi ammattilaissarjaksi, jonka ympärille maajoukkue voi rakentua.

Onko MM-haave yhä mahdollinen?

Tällä hetkellä Intian tie kohti jalkapallon MM-kisoja näyttää kiviseltä ja pitkältä. Silti asiantuntijat, entiset tähdet ja nykyiset pelaajat korostavat, ettei unelmasta ole pakko luopua – kunhan odotukset pidetään realistisina ja työ tehdään järjestelmällisesti.

Lyhyellä aikavälillä Intian tärkein tavoite on vakiinnuttaa paikkansa jokaisessa AFC Asian Cupissa ja nousta vähitellen Aasian 15–20 parhaan maan joukkoon. Samalla on panostettava juniorijalkapalloon, seuratoiminnan kestävyyteen, valmentajakoulutukseen ja siihen, että jalkapallosta tulee lapsille ja nuorille houkutteleva vaihtoehto kriketin rinnalla.

Siihen asti intialaiset fanit jatkavat MM-kisojen seuraamista kaukaa, kannustaen muiden maiden tähtiä ja ihmetellen pienempien maiden saavutuksia. Kysymys jää kuitenkin ilmaan joka turnauksessa: jos Curaçao ja Kap Verde voivat nousta maailman suurimmalle jalkapallonäyttämölle, miksei jonain päivänä myös Intia?

Ei sisällä instagram post:eja