Entinen Nigerian öljyministeri Diezani Alison-Madueke vapautettiin lahjussyytteistä Britanniassa
Entinen Nigerian öljyministeri Diezani Alison-Madueke on vapautettu kaikista häntä vastaan esitetyistä lahjussyytteistä Lontoossa käydyssä oikeudenkäynnissä. Southwark Crown Court -tuomioistuimen valamiehistö katsoi, ettei syyttäjä pystynyt osoittamaan, että hän olisi ottanut vastaan lahjuksia öljyteollisuuden johtajilta vastineeksi vaikutusvallastaan ja sopimuksista.
65-vuotiaaseen Alison-Maduekeen kohdistui viisi syytettä lahjusten vastaanottamisesta sekä yksi syyte lahjonnan tekemisestä salaliitossa. Lahjusten väitettiin olleen muun muassa luksusasuntojen käyttöoikeuksia sekä kalliita ostosreissuja Britanniassa. Kaikista näistä syytteistä hänet todettiin syyttömäksi.
13 vuotta kestänyt tutkinta päättyi NCA:lle tappioon
Päätös on merkittävä isku Ison-Britannian kansalliselle rikostorjuntavirastolle NCA:lle, joka on tutkinut Alison-Madueken toimintaa peräti 13 vuoden ajan. Hän on ollut yksi Afrikan tunnetuimmista poliittisista vaikuttajista ja siten myös näkyvä kohde kansainvälisille korruptiotutkinnoille.
Puolustuksen mukaan tutkintaa ja oikeudenkäyntiä rasitti poikkeuksellisen pitkä viive. Heidän mukaansa vuosien viivästys oli osoitus Ison-Britannian “rikki menneestä rikosoikeusjärjestelmästä” ja heikensi oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuutta. Lisäksi puolustus väitti, että olennaisia dokumentteja, joiden olisi pitänyt tukea Alison-Madueken syyttömyyttä, oli kadonnut Nigeriassa.
Ura huipulla: Opecin ensimmäinen naispuheenjohtaja
Diezani Alison-Madueke toimi Nigerian öljyministerinä vuosina 2010–2015. Hän oli myös ensimmäinen nainen, joka nousi öljynviejämaiden järjestön Opecin puheenjohtajaksi. Ennen ministerikauttaan hänestä tuli vuonna 2006 ensimmäinen naisjäsen Nigerian Shellin hallituksessa, ja neljä vuotta myöhemmin hänestä tuli maan toiseksi korkein poliittinen päättäjä öljysektorilla.
Oikeudessa Alison-Madueke kuvasi itseään naisten roolimalliksi ja periaatteelliseksi korruption vastustajaksi, joka tunnettiin lempinimellä ”Madam due process” – viittaus hänen tiukkaan sääntöjen noudattamiseensa. Hänen mukaansa patriarkaalinen yhteiskunta ei katsonut hyvällä naista vallan huipulla, mikä teki hänestä helpon maalin poliittisille vastustajille.
Syyttäjän mukaan öljybisneksen eliitti rahoitti ylellistä elämäntyyliä
Syyttäjä Alexandra Healy KC väitti, että Alison-Madueke oli antanut merkittävien öljyalan sopimusten saajien – varakkaiden liikemiesten – rahoittaa hänen loistokasta elämäntyyliään. Syytteissä mainittiin kuusi öljyalan vaikuttajaa, joilla oli tuottoisia hallituksen sopimuksia, mutta ketään heistä ei asetettu itse syytteeseen.
Oikeudessa NCA ei kuitenkaan kyennyt osoittamaan konkreettista yhteyttä väitettyjen lahjusten ja tiettyjen sopimusten tai päätösten välillä. Näyttö siitä, että Alison-Madueke olisi myöntänyt sopimuksia juuri lahjuksia maksaneille osapuolille, jäi puutteelliseksi.
Alison-Madueke kiisti jyrkästi kaikki väitteet: ”En ole koskaan pyytänyt, ottanut vastaan tai etsinyt lahjusta missään muodossa.” Hänen mukaansa monet ylelliset hankinnat eivät olleet hänelle itselleen, ja osassa tapauksista hän vain antoi sisustusneuvoja liikemiesten omiin kiinteistöihin.
Ministerin elämä ulkomailla ja kiistanalaiset kulut
Oikeudessa nousi esiin myös Nigerian ministereitä koskeva sääntö, jonka mukaan he eivät saa pitää ulkomaisia pankkitilejä toimiessaan komennuksella ulkomailla. Alison-Madueken mukaan hänen Lontoon-virastonsa oli sekasorron vallassa, minkä vuoksi hän turvautui varakkaisiin liikemiehiin asumis- ja elinkustannustensa kattamisessa. Hänen kertomuksensa mukaan nämä kulut korvattiin myöhemmin Nigeriassa – mutta dokumentit, jotka olisivat tämän voineet todistaa, takavarikoitiin hänen kodistaan Abujassa eikä niitä koskaan toimitettu oikeudelle.
Nigerian entinen presidentti Goodluck Jonathan, joka nimitti Alison-Madueken öljyministeriksi, ei todistanut oikeudessa, mutta antoi kirjallisen lausunnon. Siinä hän totesi, että kolmannet osapuolet maksoivat usein ministereiden matkat, majoitukset ja muita kuluja virallisilla ulkomaanmatkoilla – käytäntö, jota puolustus käytti osoittaakseen, ettei järjestely ollut poikkeuksellinen.
Miksi Nigeria ei syyttänyt – avoimia kysymyksiä tutkinnasta
Puolustuksen asianajaja Jonathan Laidlaw KC nosti esiin kysymyksen siitä, miksi Nigerian viranomaiset eivät olleet itse nostaneet syytteitä Alison-Maduekea vastaan, mikäli todisteet olisivat olleet niin vahvoja kuin väitettiin. Hänen mukaansa entinen ministeri oli ”käytännössä pidetty vankina tässä maassa lähes 11 vuoden ajan – kykenemättä työskentelemään, kykenemättä matkustamaan” samalla kun NCA ei ollut tehnyt mitään saadakseen väitetyt lahjuksia maksaneet liikemiehet luovutetuiksi Iso-Britanniaan.
Valamiehistölle ei kerrottu, miksi näitä kuutta öljyalan toimijaa ei koskaan syytetty, mikä jäi yhdeksi oikeudenkäynnin keskeisistä avoimista kysymyksistä. Puolustus väitti myös, että tutkinta oli heikentynyt jo alkuvaiheessa, koska NCA:lle ei annettu pääsyä Alison-Madueken Abujan-kodin etsintään vuonna 2015, vaan se joutui tukeutumaan Nigerian talous- ja rahanpesurikosten komission EFCC:n tekemään työhön.
Yhteisyytetyt vapautettiin – informantin rooli keskiössä
Myös Alison-Madueken isoveli, 69-vuotias Manchesterissa helluntailaispiispana toimiva Doye Agama, vapautettiin salaliitosta lahjontaan liittyvistä syytteistä. Lisäksi öljyalan johtaja, 54-vuotias Olatimbo Ayinde, todettiin syyttömäksi lahjonnasta ja ulkomaisen virkamiehen lahjonnasta.
Ayinde oli poikkeuksellinen hahmo oikeudenkäynnissä, sillä hän oli aiemmin toiminut Nigerian viranomaisten ilmiantajana korruptionvastaisessa tutkinnassa. Hänen puolustuksensa mukaan Nigerian turvallisuuspalvelut olivat rohkaisseet häntä ”menevän mukaan näytelmään” ja teeskentelemään lahjusten maksamista, jotta todellinen korruptio olisi saatu paljastettua. EFCC:n tutkija, joka matkusti Lontooseen todistamaan, kertoi Ayinden antaneen ”elintärkeää tietoa”, joka auttoi viranomaisia.
Ayinden asianajaja Jonathan Lennon KC korosti, että hänen asiakkaansa tarkoituksena oli auttaa lainvalvontaa: ”Neiti Ayinden suunnitelma oli auttaa viranomaisia, ja nyt hän istuu syytettyjen penkillä.” Puolustus pyrki saamaan syytteet hylätyiksi jo varhaisessa vaiheessa, mutta vasta valamiehistö vapautti hänet kaikista syytteistä.
Alison-Madueke: ”Painajainen on ohi”
Päätöksen jälkeen julkaisemassaan lausunnossa Diezani Alison-Madueke kuvasi oikeustaisteluaan 11 vuotta kestäneeksi koettelemukseksi, joka oli varjostanut hänen ja hänen perheensä elämää. ”Yhdeksän pitkää, uuvuttavaa vuotta tämä tapaus on roikkunut ylläni ja piinannut minua ja perhettäni. Tänään tämä vuosikymmenen mittainen, armoton ja epäoikeudenmukainen mustamaalaus, tuomitseminen ja tarkkailu on vihdoin tullut päätökseensä”, hän totesi.
Tapauksen lopputulos herättää laajempia kysymyksiä kansainvälisten korruptiotutkintojen uskottavuudesta, todisteiden hallinnasta ja yhteistyöstä eri maiden viranomaisten välillä. Kun yhtä Afrikan vaikutusvaltaisimmista poliitikoista vastaan rakennettu juttu kaatuu, paine kasvaa myös muissa maissa tehtäviin tutkintoihin ja poliittisen eliitin vastuullisuuteen liittyen.
Kansainvälinen ulottuvuus ja poliittinen konteksti
Nigerian öljysektorin ympärillä pyörivä valtava taloudellinen ja poliittinen valta on jo pitkään ollut kansainvälisten korruptionvastatoimien keskiössä. Alison-Madueken tapaus linkittyy laajempaan keskusteluun siitä, miten tehokkaasti länsimaat pystyvät puuttumaan globaaleihin korruptioketjuihin, joissa liikkuvat miljardit dollarit ja joissa poliittinen taustapeli on usein yhtä merkittävää kuin oikeudellinen näyttö.
Myös Euroopassa ja erityisesti Britanniassa on viime vuosina korostettu tarvetta torjua korruptoituneen rahan pesua ja poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden (PEP, politically exposed persons) varojen epäselvää alkuperää. Tämän oikeudenkäynnin lopputulos voi vaikuttaa siihen, miten tulevia tapauksia rakennetaan – sekä näytön keräämisen että kansainvälisen yhteistyön osalta.
Samalla tavalla kuin Skotlannin konservatiivien historiallinen voitto Westminsterin täytevaalissa heijastaa poliittisen vallan muutoksia ja järjestelmän toimivuutta, myös Alison-Madueken vapauttava tuomio nostaa esiin kysymyksen siitä, missä määrin oikeusjärjestelmät kykenevät käsittelemään poliittisesti herkkiä, rajat ylittäviä lahjontatapauksia läpinäkyvästi ja tehokkaasti.
Ei sisällä instagram post:eja
