Ison-Britannian hallitus esittää anteeksipyynnön pakotettujen adoptointien uhreille Englannissa
Ison-Britannian hallitus aikoo esittää virallisen anteeksipyynnön Englannissa toteutettujen historiallisten pakotettujen adoptointien uhreille. Koulutusministeri Bridget Phillipson kertoi, että anteeksipyyntö annetaan valtion puolesta vuosikymmeniä jatkuneesta käytännöstä, joka on jättänyt syvät jäljet tuhansiin perheisiin.
Arvioiden mukaan noin 185 000 vauvaa otettiin pois äideiltään kolmen vuosikymmenen aikana toisen maailmansodan jälkeen. Monet näistä naisista painostettiin luopumaan lapsestaan adoptioon, koska he olivat naimattomia ja joutuivat tuon ajan moraalikäsitysten vuoksi voimakkaan häpeän ja sosiaalisen paineen kohteeksi.
Historiallinen anteeksipyyntö valtion puolesta
Phillipson kertoi alahuoneen koulutusvaliokunnalle, että hallitus aikoo pyytää anteeksi kaikilta, joita historiallinen pakotettu adoptio on koskettanut. Hänen mukaansa pääministeri tulee esittämään laajemman kannanoton tästä ”häpeällisestä ajanjaksosta” Englannin historiassa, korostaen tapahtumien vakavuutta ja valtion vastuuta.
Ministeri kuvaili tulevaa anteeksipyyntöä täysimittaiseksi valtion anteeksipyynnöksi ja sanoi, että lausunto annetaan ”hyvin pian”, kuitenkaan täsmentämättä tarkkaa ajankohtaa. Hän painotti, että kyse on ihmisistä, jotka ”ansaitsevat syvästi” tämän virallisen tunnustuksen ja anteeksipyynnön kokemastaan vääryydestä.
BBC:n selvitykset ja ihmisoikeusvaliokunnan rooli
BBC:n aiempi uutisointi pakotetuista adoptiosta johti siihen, että parlamentin yhteinen ihmisoikeusvaliokunta (Joint Committee on Human Rights, JCHR) käynnisti asiasta virallisen selvityksen vuonna 2021. Selvityksen tulokset ovat olleet keskeisessä roolissa poliittisen paineen kasvussa ja anteeksipyynnön välttämättömyyden tunnustamisessa.
JCHR:n maaliskuussa julkaisema raportti kehotti hallitusta kiireellisesti pyytämään anteeksi valtion roolia pakotetuissa adoptoinneissa. Raportissa todettiin, ettei käytännön taustalla ollut yhtä yksittäistä toimijaa, vaan valtiolliset päätökset ja lainsäädäntö loivat ilmapiirin, jossa naimattomat äidit usein häpäistiin ja pakotettiin tai painostettiin luopumaan lapsestaan adoptioon.
Häpeä, pakottaminen ja oikeus omaan historiaan
Raportin mukaan monia äitejä johdateltiin järjestelmällisesti siihen uskoon, etteivät he olleet ”kelvollisia” kasvattamaan lastaan, ja että adoptio oli ainoa hyväksyttävä ratkaisu. Tämä loi vuosikymmeniksi kestävän trauman sekä äideille että adoptoiduille lapsille, jotka menettivät yhteyden biologiseen perheeseensä ja usein myös tiedon omasta taustastaan.
JCHR suositteli, että adoptoitujen ja biologisten äitien pääsyä arkistoihin ja henkilötietoihin on parannettava merkittävästi. Lisäksi raportti korosti tarvetta traumatietoiselle tuelle niille, jotka etsivät yhteyttä tai jälleennäkemistä perheenjäsenten kanssa. Tämä tarkoittaa käytännössä koulutettuja ammattilaisia, jotka ymmärtävät pakotettujen adoptointien erityispiirteet ja psykologiset seuraukset.
Korvaukset ja kansainväliset esimerkit
Vaikka raportti ei suoranaisesti vaatinut taloudellista hyvitystä uhreille, se kehotti hallitusta arvioimaan perusteellisesti, miten muut maat ovat reagoineet vastaaviin historiallisiin vääryyksiin. Esimerkkeinä mainittiin Australia, Pohjois-Irlanti ja Irlannin tasavalta, joissa pakotettujen adoptointien ja laitoshoidon historiasta on käyty laajaa julkista keskustelua, ja joissakin tapauksissa on maksettu korvauksia tai perustettu tukiohjelmia uhreille.
Raportin linjaus jättää oven auki mahdolliselle tulevalle korvausjärjestelmälle, jos hallitus katsoo muiden maiden kokemusten perusteella sen olevan oikeasuhtaista ja toteuttamiskelpoista. Ensisijaisena nähdään kuitenkin virallinen tunnustus, anteeksipyyntö ja uhrien oikeus omaan henkilöhistoriaansa.
Valtion vastuun myöntäminen
Aiemmassa koulutusvaliokunnan kuulemisessa vuoden 2024 aikana koulutusministeri Josh MacAlister myönsi, että ”valtiolla oli rooli” pakotettujen adoptointien käytännössä. Tämä lausunto merkitsi selvää irtautumista aiemmasta linjasta, jossa valtion vastuu oli pyritty rajaamaan mahdollisimman vähäiseksi.
JCHR on jo aiemmin suositellut, että ministerien tulisi esittää selkeä anteeksipyyntö naisille, jotka ”raiteiltaan ohjattiin” eli käytännössä painostettiin ja johdateltiin ei-toivottuihin adoptioihin. Monet heistä ovat kertoneet, että heille ei tarjottu todellista vaihtoehtoa lapsen pitämiseen, vaan he kokivat olevansa institutionaalisen vallan ja sosiaalisen paineen puristuksessa.
Aiempi hallitus ja aluehallintojen linjaukset
Vuonna 2023 silloinen konservatiivihallitus totesi olevansa ”pahoillaan” pakotetuista adoptoinneista, mutta kieltäytyi esittämästä virallista anteeksipyyntöä. Perusteluna oli, että ”valtio ei aktiivisesti tukenut näitä käytäntöjä”. Tämä kanta herätti voimakasta kritiikkiä uhrien, heidän perheidensä ja ihmisoikeusasiantuntijoiden keskuudessa, jotka näkivät valtion päätösten ja järjestelmän rakenteiden mahdollistaneen käytännön laajamittaisen toteutumisen.
Skotlannin ja Walesin hallitukset sen sijaan esittivät virallisen anteeksipyynnön pakotettujen adoptointien uhreille jo vuonna 2023, mikä tapahtui sekin pitkälti BBC Newsin laajojen uutisointien ja uhrien kertomusten julkisuuden vauhdittamana. Näiden anteeksipyyntöjen katsotaan luoneen painetta myös Englannin hallitukselle tunnustaa oman järjestelmänsä historialliset vääryydet.
Lisäksi huhtikuussa 2024 raportoitiin, että Englannin kirkon odotetaan esittävän oman anteeksipyyntönsä sen historiallisesta roolista pakotetuissa adoptoinneissa. Kirkon osuus liittyi usein laitoksiin, äiti-lapsikoteihin ja sosiaaliseen kontrolliin, joka kohdistui erityisesti naimattomiin raskaana oleviin naisiin.
Historiallisen vääryyden tunnustaminen osana laajempaa muutosta
Tuleva anteeksipyyntö Englannissa nähdään osana laajempaa yhteiskunnallista kehitystä, jossa menneisyyden vääryyksiä tunnustetaan avoimesti. Urheilun ja politiikan puolella on viime vuosina nähty useita näkyviä esimerkkejä siitä, miten kansakunnat joutuvat kohtaamaan oman historiansa kipupisteet. Samassa hengessä on seurattu myös Kroatian jalkapallomenestystä ja esimerkiksi sitä, miten Martin Baturinan laukoma tasoitusmaali Englannin verkkoon MM-kisoissa herätti keskustelua kansallisesta identiteetistä ja historiasta urheilun kautta.
Pakotettujen adoptointien tapauksessa kyse on kuitenkin ennen kaikkea ihmisoikeusloukkauksista, perheiden hajoamisesta ja yksilöiden koko elämään vaikuttaneista päätöksistä. Virallinen anteeksipyyntö on monille uhreille vasta lähtökohta pidemmälle toipumisprosessille, jossa haetaan vastauksia, dokumentteja, jälleennäkemisiä ja mahdollisuutta kertoa oma tarina kuulluksi tulemiseksi.
Hallitus on nyt vahvistanut, että se aikoo vastata näihin odotuksiin ja esittää virallisen anteeksipyynnön valtion puolesta. Se, miten laajasti anteeksipyyntöön liitetään konkreettisia toimia – kuten parempi pääsy arkistoihin, vahvempi psykologinen tuki ja mahdollinen korvausjärjestelmä – jää nähtäväksi tulevien päätösten ja poliittisen tahdon varaan.
Ei sisällä instagram post:eja
