Skircoat Lodge -lastenkodin hyväksikäyttö: 135 uhria vaatii korvauksia vuosikymmenten laiminlyönneistä
Asiantuntijaraportti englantilaisessa Skircoat Lodge -lastenkodissa tapahtuneesta hyväksikäytöstä totesi, että jokainen sinne sijoitettu lapsi oli ”todennäköisesti vaarassa kärsiä merkittävää haittaa”. BBC:n selvitys on nyt paljastanut raportin keskeisen sisällön sekä hyväksikäytön laajuuden.
Tähän mennessä yhteensä 135 ihmistä on tehnyt korvausvaatimuksen liittyen joko fyysiseen tai seksuaaliseen hyväksikäyttöön Calderdale Councilin ylläpitämässä lastenkodissa Halifaxissa, Länsi-Yorkshiressa. Neljätoista vaatimusta on jo sovittu ja niistä on maksettu korvauksia.
Salattu raportti paljastaa järjestelmällisen hyväksikäytön
Skircoat Lodge oli Calderdale Councilin ylläpitämä lastenkoti, jonka toimintaa ryhdyttiin tutkimaan 1990-luvun puolivälissä, kun esiin nousi väite johtajan tekemästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Vuonna 1994 National Society for the Prevention of Cruelty to Children (NSPCC) laati 190-sivuisen raportin, jota ei ole aiemmin julkistettu kokonaisuudessaan.
Raportin tekijä kuvaili Skircoat Lodgea ”väkivaltaiseksi” ja ”vaaralliseksi” ympäristöksi ja katsoi, että osan henkilökunnasta antamat myönteiset lausunnot kodista osoittivat ”yhteistä myötäilyä ja collusiota hyväksikäyttöä ylläpitäneen järjestelmän kanssa”.
Raportti dokumentoi laajan joukon väitteitä seksuaalisesta hyväksikäytöstä, fyysisestä väkivallasta ja vakavasta laiminlyönnistä. Lastenkoti ei ollut vain yksittäisten ”mätämunien” toiminnan seuraus, vaan kokonainen kulttuuri, jossa vallan väärinkäyttö, pelottelu ja väkivalta olivat arkea.
Johtaja vältti vankeuden – uhrit kokevat jääneensä ilman oikeutta
Skircoat Lodgen pitkäaikainen johtaja Malcolm Phillips nimitettiin tehtävään, kun koti avattiin vuonna 1976. Hänet erotettiin tehtävästään 18 vuotta myöhemmin, vuonna 1994, kun hyväksikäyttöepäilyt nousivat esiin.
Phillips, joka on nyt 93-vuotias ja asuu Birminghamissa, todettiin vuonna 2025 oikeudessa syytteisiin vastaamiseen kykenemättömäksi. Oikeudenkäynnissä valamiehistö katsoi hänen seksuaalisesti hyväksikäyttäneen kuutta lasta kolmen vuosikymmenen aikana. Phillips oli jo vuonna 2001 tuomittu kahdeksan tytön seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja saanut seitsemän vuoden vankeusrangaistuksen.
Tuoreessa oikeusprosessissa tuomari antoi hänelle niin sanotun ehdottoman vapautuksen (absolute discharge) ja määräsi lisäksi seksuaalirikollisten valvontamääräyksen (sexual harm prevention order). Ehdoton vapautus tarkoittaa, että tuomioistuin ei määrää erillistä rangaistusta, koska se katsoo oikeusprosessin itsessään olleen riittävä seuraamus.
Monille uhreille päätös oli kuitenkin syvästi loukkaava. Heidän näkökulmastaan oikeutta ei ole toteutunut, kun vakavista teoista tuomittu johtaja välttää vankeuden korkeasta iästään ja terveydentilastaan johtuen.
Apulaisjohtaja tuomittiin 25 vuodeksi vankeuteen
Phillipsin entinen apulainen Linda Brunning, 67, todettiin syylliseksi pojan siveettömään pahoinpitelyyn sekä toisen pojan hyväksikäytön mahdollistamiseen. Hänet tuomittiin 25 vuoden vankeusrangaistukseen.
Raportissa Brunningista kerrottiin väitteitä, joiden mukaan hän ”pomputteli lapsia sopimattomasti”, istui lasten päällä ja raahasi heitä väkivalloin kauluksesta. Näiden tekojen käsittely oikeudessa vei kuitenkin vielä kolme vuosikymmentä, mikä korostaa, kuinka vaikeaa ja hidasta historiallisten hyväksikäyttötapausten selvittäminen usein on.
Uhrien kertomukset: lapsuus varastettiin väkivallalla ja pelolla
BBC on aiemmin haastatellut naisia, jotka joutuivat Phillipsin seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi teini-ikäisinä Skircoat Lodgessa. Heidän mukaansa hyväksikäyttö ”tapahtui siellä useille lapsille päivittäin”.
Kelly Lees asui lastenkodissa 11-vuotiaasta alkaen 1990-luvulla. Hän luopui anonymiteetistään ja kertoi olevansa raivoissaan siitä, ettei Phillips joudu enää vankilaan.
”Olin lapsi ja haavoittuvainen. Hän käytti hyväkseen niin monia lapsia päivittäin. Olen surullinen, että olen joutunut taistelemaan näin monta vuotta. Olen surullinen, että minut eristettiin, ja olen vihainen, koska minulla ei ole ollut kunnollista lapsuutta – totta kai olen vihainen”, Lees sanoi.
Myös Angela Radford, joka luopui anonymiteetistään ja kertoi Phillipsin hyväksikäyttäneen häntä, koki oikeuden päätöksen musertavana.
”Olen odottanut 50 vuotta ja hän saa ehdottoman vapautuksen. Minä olen kärsinyt rangaistuksen, en hän”, Radford totesi.
Mikäli olet kokenut vastaavaa hyväksikäyttöä, on tärkeää hakea tukea. Esimerkiksi BBC Action Line ja paikalliset kriisipalvelut tarjoavat neuvontaa ja keskusteluapua hyväksikäytön uhreille.
Fyysinen väkivalta ja psyykkiset arvet jatkuvat läpi elämän
Skircoat Lodgessa ei koettu vain seksuaalista väkivaltaa. Kodissa asuneiden miesten kertomukset kuvaavat myös järjestelmällistä fyysistä pahoinpitelyä ja jatkuvaa pelon ilmapiiriä.
Graham Hawkins sijoitettiin Skircoat Lodgeen 14-vuotiaana pian lastenkodin avaamisen jälkeen vuonna 1976.
”Pelkäsi mennä koulun jälkeen kotiin, koska pelkäsi fyysisiä pahoinpitelyjä, hakkaamista”, hän muistelee.
Hawkinsin mukaan Phillips ei ainoastaan lyönyt, vaan myös potki ja polvi lapsia. ”Kun kaaduit, oli helpompaa käpertyä kerälle, ottaa vastaan se mitä oli tulossa, ja hän ei lopettanut ennen kuin itkit tai kyllästyi”, Hawkins kertoi.
Hän kuvailee myös tilannetta, jossa yritti paeta väkivaltaista ympäristöä hyppäämällä liikkuvasta autosta, kun sosiaalityöntekijä oli viemässä häntä takaisin lastenkotiin. Palattuaan kotiin Phillips paiskasi hänet toimiston ovea vasten ja pahoinpiteli uudestaan.
”En ole nukkunut kokonaista yötä vuosiin. Olen nyt 64-vuotias ja tunnen sen yhä – kuulen hänen kenkien kopinan käytävillä”, Hawkins sanoo. Pitkäaikaiset unihäiriöt, ahdistus ja trauma ovat tyypillisiä seurauksia lapsuudenaikaisesta väkivallasta.
Korvausvaatimukset ja tarve julkiselle anteeksipyynnölle
Hawkins liittyi joukkokanteeseen Calderdale Councilia vastaan ja sai lopulta korvauksen kokemastaan fyysisestä väkivallasta. Hänen tavoitteenaan ei kuitenkaan ollut raha.
”Minulle tarjottiin sovintoa, mutta kieltäydyin, koska en halunnut rahaa – halusin viedä Calderdale Councilin oikeuteen. Lakimies soitti ja kertoi, että muut ovat hyväksyneet sovinnon, eikä prosessia voida jatkaa, elleivät kaikki suostu. Jouduin siis myöntymään”, Hawkins kertoo.
Hän ei saanut koskaan oikeudenkäyntiä eikä kirjallista anteeksipyyntöä kunnasta. ”Se olisi merkinnyt paljon – että joku olisi tunnustanut, mitä heidän huostaan sijoitetuille lapsille tapahtui.”
Myös toinen entinen asukas, Chris Wild, kuvailee kokemustaan syväksi epäoikeudenmukaiseksi tilanteeksi ja ”vastuun puutteeksi”.
”Haluan julkisen tutkinnan, koska ihmisten täytyy tietää, miten ja miksi näin pääsi tapahtumaan”, Wild sanoo. ”Haluan julkisen anteeksipyynnön, koska selviytyjät ansaitsevat sen, ja korvauksia niille, jotka elävät edelleen trauman kanssa. Ennen kaikkea meidän on opittava menneistä virheistä, jotta niitä ei toisteta – ja Calderdalen on näytettävä esimerkkiä.”
Wild sijoitettiin Skircoat Lodgeen 11-vuotiaana isänsä kuoleman jälkeen. Hän on sittemmin kampanjoinut vuosia saadakseen vastauksia siitä, mitä lastenkodissa tapahtui.
”Se paikka on kauhujen talo, ja kuulemme vain pienen osan siitä, mitä siellä tapahtui”, hän toteaa. Wild uskoo, että tuore oikeudenkäynti rohkaisee uusia uhreja tulemaan esiin, eikä prosessi ole vielä ohi.
Kunnan vastaus: ”Käytännöt ovat muuttuneet perusteellisesti”
Calderdale Council on pahoitellut tapahtunutta ja kertonut olevansa ”syvästi pahoillaan näiden henkilöiden aiheuttamasta vahingosta ja kärsimyksestä sekä siitä tuhoisasta vaikutuksesta, joka hyväksikäytöllä on ollut uhrien elämään”.
Kunnan mukaan lasten suojelukäytännöt ovat muuttuneet ”tunnistamattomiksi” 1970–1990-lukujen tapahtumiin verrattuna. Tänä päivänä Calderdalessa toimii useiden viranomaisten ja järjestöjen tiivis yhteistyö lapsiin ja nuoriin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja havaitsemiseksi.
Samalla selviytyjät painottavat, että pelkkä menettelytapojen parantaminen ei riitä. Heidän mukaansa tarvitaan avoin julkinen tutkinta, kattava vastuunalaisuus ja selkeä anteeksipyyntö, jotta menneisyyden vääryydet voidaan käsitellä ja vastaavat tragediat tulevaisuudessa estää.
Hyväksikäytön uhrien tukeminen ja laajempi keskustelu
Skircoat Lodgen tapaus on osa laajempaa ilmiötä, jossa lasten ja nuorten hyväksikäyttö on paljastunut vuosikymmeniä myöhemmin eri puolilla Iso-Britanniaa ja Eurooppaa. Historiallisten tapausten esiin nostaminen osoittaa, että uhrien kertomukset on otettava vakavasti, riippumatta siitä, kuinka kauan tapahtumista on kulunut.
Samantyyppisiä kysymyksiä oikeudenmukaisuudesta, toipumisesta ja urheilun voimasta selviytymisen tukena on nähty myös muissa yhteyksissä. Esimerkiksi jalkapallossa on puhuttu siitä, miten vaikeista vastoinkäymisistä, loukkaantumisista tai elämän kriiseistä voi nousta takaisin huipulle – kuten on nähty monissa koskettavissa tarinoissa, joista yksi tunnetuimmista on Craig Gordonin uskomaton paluu 43-vuotiaana huipputasolle. Vaikka Skircoat Lodgen uhrien kokema trauma on täysin erilaista ja äärimmäisen vakavaa, selviytymisen ja toivon teema yhdistää monia elämänalueita.
Skircoat Lodgen tapaus muistuttaa, että lasten suojeleminen ja uhrien tukeminen eivät ole vain viranomaisten velvollisuuksia, vaan myös koko yhteiskunnan vastuulla. Vasta avoimuus, kuunteleminen ja konkreettiset teot voivat palauttaa edes osan siitä luottamuksesta, jonka järjestelmällinen hyväksikäyttö on rikkonut.
Ei sisällä instagram post:eja
