Perheiden raivo: suppailuyrittäjän röyhkeä valitusyritys lisäsi surua neljän kuoleman jälkeen
Neljä ihmistä surmaan johtaneesta suppailuonnettomuudesta tuomittu yritysjohtaja Nerys Bethan Lloyd on herättänyt uhrien omaisissa syvää suuttumusta ja pettymystä yritettyään lyhentää vankeustuomiotaan. Perheet kuvaavat hänen valitusyritystään ”röyhkeäksi” ja sanovat, että prosessi repi auki jo ennestään kipeitä haavoja.
Neljä kuolonuhria vaarallisella jokiretkellä
Lokakuussa 2021 neljä ihmistä menehtyi Länsi-Cleddau-joella Haverfordwestissä, Pembrokeshiressä järjestetyllä suppailuretkellä. Uhrit olivat Paul O’Dwyer, Andrea Powell, Morgan Rogers ja Nicola Wheatley. Ryhmä oli lähtenyt joelle niin sanotuissa ”äärimmäisen vaarallisissa olosuhteissa”, joita ei olisi koskaan pitänyt hyväksyä kaupalliselle retkelle.
Retken järjesti Lloydin yhtiö, Salty Dog Co Ltd. Myöhemmin merionnettomuuksia tutkiva viranomainen (Marine Accident Investigation Branch, MAIB) totesi kattavassa raportissaan, että kuolemat olivat ”traagisia ja vältettävissä” ja että tapahtumapäivänä tehtiin vakavia virheitä niin suunnittelussa, riskien arvioinnissa kuin turvallisuusjärjestelyissä.
Tuomio törkeästä kuolemantuottamuksesta
Port Talbotista kotoisin oleva 41-vuotias entinen poliisi Nerys Bethan Lloyd myönsi maaliskuussa 2025 syyllistyneensä törkeään kuolemantuottamukseen (gross negligence manslaughter). Tuomioistuin langetti hänelle 10 vuoden ja kuuden kuukauden vankeusrangaistuksen, ja tuomari arvosteli hänen ”surkeaa” suhtautumistaan terveys- ja turvallisuuskysymyksiin.
Lloyd valitti tuomiosta väittäen, että rangaistus oli ”ilmeisen kohtuuton”. Kolmen hovioikeustuomarin kokoonpano kuitenkin hylkäsi hänen asianajajansa David Elias KC:n esityksen ja totesi, ettei tuomio ollut ylimitoitettu ottaen huomioon seuraukset, vastuun laajuuden ja laiminlyöntien vakavuuden.
Omaisten tuska: ”Meillä on elinkautinen”
Valituskuulustelut Lontoon hovioikeudessa seurasivat etäyhteydellä muun muassa Morgan Rogersin äiti Teresa Hall sekä Nicola Wheatleyn puoliso Darren Wheatley. Molemmat kuvaavat prosessia henkisesti raastavaksi ja tarpeettomaksi.
”Tässä ei ole koskaan loppua”, kertoo 57-vuotias Teresa Hall, joka menetti ainoan tyttärensä Morganin. ”Hän (Lloyd) ei anna kenenkään saada rauhaa. Ei niille, jotka kuolivat, eikä meille. Meillä on elinkautinen – se ei vain yhtäkkiä katoa. Olen menettänyt tyttäreni koko elämäksi.”
Morgan, 24, työskenteli Aldi-ketjussa apulaismyymäläpäällikkönä ja valmistautui hakemaan pelastuslaitokselle. Hän oli yksi seitsemästä osallistujasta, jotka lähtivät maksulliselle suppailukierrokselle kohtalokkaana aamuna.
”Tyttäreni ei tule takaisin. Ei väliä kuinka paljon itken tai kuinka vihainen olen – hän ei enää koskaan kävele tuosta ovesta sisään”, Hall sanoo. ”Toivon vain, että Lloyd antaisi meille viimein hengähdystauon ja rauhan. Se on kaikki mitä haluan – rauhaa.”
”Röyhkeä” valitusyritys mursi isän uudelleen
Myös Nicola Wheatleyn puoliso Darren kertoo kokeneensa hovioikeuden istunnon äärimmäisen raskaaksi, vaikka valitus lopulta hylättiinkin.
”Murruin täysin, itkin ja nyyhkytin, kun he sanoivat, että valitus hylättiin”, Darren kuvaa. ”Se oli helpotuksen, ahdistuksen ja hermostuneisuuden sekoitus – aivan kuin paino olisi taas nostettu hartioiltani, kuten vuosi sitten, kun hänet tuomittiin.”
Nicola oli myrkytystietoon erikoistunut asiantuntija, joka oli saanut suppilaudan 40-vuotislahjaksi vain muutamaa viikkoa ennen onnettomuutta. Hän oli innoissaan Lloydin yrityksen järjestämästä retkestä. Hänen ja Darrenin lapset olivat äidin kuollessa vasta seitsemän- ja kaksivuotiaita.
”Se oli musertavaa, se repi perheemme kappaleiksi”, Darren sanoo. Hän kokee, että Lloydin päätös valittaa tuomiostaan osoittaa itsekkyyttä eikä lainkaan ymmärrystä uhrien perheiden kärsimyksestä. ”Hän on niin röyhkeä. Toivoisin, ettei hän olisi koskaan kohdannut Nicolaa. Mutta se on nimi, jota en unohda loppuelämäni aikana.”
MAIB:n raportti: traaginen mutta vältettävissä
Merionnettomuuksia tutkiva MAIB julkaisi joulukuussa 2022 yksityiskohtaisen raportin, jossa käytiin läpi tapahtumien kulku minuutti minuutilta ja tunnistettiin vakavia puutteita turvallisuusjohtamisessa. Raportin mukaan neljä kuolemaa oli ”traagista ja vältettävissä”, jos riskit olisi arvioitu asianmukaisesti ja turvallisuusohjeita olisi noudatettu.
30. lokakuuta 2021 ryhmä yhdeksän hengen seurueineen saapui Haverfordwestin kaupunkiin pakettiautolla hieman ennen kello kahdeksaa aamulla. Ennen pysäköintiä Lloyd ja toinen ohjaaja, Paul O’Dwyer, kävivät vilkaisemassa joen tilannetta keskustan kohdalla, mutta tästä huolimatta he päättivät jatkaa suunnitellulla reitillä.
Noin kello 8.49 kaikki olivat vedessä ja lähtivät alavirtaan kohti Burton Ferryn aluetta. Lloyd johti joukkoa edessä, ja Paul valvoi osallistujia takaa. Viitisen minuuttia myöhemmin he kulkivat Haverfordwestin keskustan ohi, musiikin soidessa kannettavasta kaiuttimesta – tunnelma oli vielä huoleton.
Hetkeä myöhemmin ryhmä lähestyi patoa (weir), joka oli olosuhteisiin nähden erityisen vaarallinen. Lloyd käski lähimpänä olleita seuraamaan itseään ja pysymään joen keskellä. Kello 8.56 Lloyd laski ensimmäisenä kalatieksi tarkoitetun kanavan läpi polvillaan suppilaudalla ja ajautui nopeasti voimakkaaseen virtaan alapuolella.
Andrea oli kolmas, Nicola kuudes ja Morgan kahdeksas laskija. Osa ryhmästä huuhtoutui virran mukana alavirtaan, mutta Andrea, Nicola ja Morgan jäivät padon alapuolella olevaan voimakkaaseen virtauspyörteeseen – niin sanottuun hydrauliseen hyppäykseen, joka toimii kuin pesukone ja vetää ihmisen armotta takaisin virtaan.
Pelastusyritykset ja hätätilanne
Ryhmän perää valvonut Paul huomasi nopeasti, että jokin oli pahasti vialla. Hän meloi joen oikeaan reunaan, nousi vedestä ja yritti auttaa. Huomattuaan, että osa ryhmästä oli vakavissa vaikeuksissa, hän irrotti jalkaremmin laudastaan, tarttui lautaansa ja hyppäsi takaisin veteen padon yläpuolella, ajautuen itsekin yli padon oikean reunan.
Kello 9.02 ohikulkija huomasi suppailijat hädässä ja soitti hätänumeroon 999. Hän haki pelastusrenkaan ja heitti sitä toistuvasti veteen, mutta kukaan ei pystynyt tarttumaan siihen voimakkaan virran vuoksi.
Vain kahdeksan minuuttia myöhemmin useat pelastusviranomaiset saapuivat paikalle. Paikalle mobilisoitiin rannikkovartioston pelastusryhmiä ja helikopteri, poliisi, pelastuslaitos, ambulanssit, lääkärihelikopteri sekä RNLI:n meripelastusyksiköt.
Andrea nostettiin vedestä padon läheisyydessä sivullisten toimesta. Häntä elvytettiin paikan päällä ja hänet kuljetettiin sairaalaan, mutta hän menehtyi kuusi päivää myöhemmin hukkumisesta aiheutuneisiin vammoihin. Nicolan ja Morganin ruumiit saatiin ylös joesta muiden suppailijoiden avulla, mutta he menehtyivät tapahtumapaikalla. Paulin ruumis löydettiin alajuoksulta rannikkovartioston helikopterin toimesta noin kello 11.
Turvallisuusvastuu ja laajempi keskustelu
MAIB:n raportti korosti, että kaupallisten vesiharrastustoimijoiden on arvioitava olosuhteet aina konservatiivisesti ja asetettava turvallisuus ensisijaiseksi. Raportissa nostettiin esiin puutteet muun muassa sää- ja virtaama-arvioissa, reitin valinnassa, varusteiden käytössä (kuten leasheissa) ja hätätilanteiden suunnittelussa.
Tapauksen seurauksena Britanniassa on keskusteltu laajemmin siitä, miten suppailu- ja muut vesiharrastusyritykset valvotaan ja millaisia vähimmäisvaatimuksia turvallisuussuunnitelmille tulisi asettaa. Omaisten mukaan kyse ei ole vain yksittäisestä onnettomuudesta, vaan varoittavasta esimerkistä siitä, mitä tapahtuu, kun kaupallisen toiminnan ja turvallisuuden välinen raja hämärtyy.
Myös muualla Euroopassa ja Britteinsaarilla on nähty, miten väkijoukkojen reaktiot ja viranomaisten toiminta kytkeytyvät traagisiin väkivallantekoihin ja onnettomuuksiin. Esimerkiksi Skotlannissa Belfastin puukotustapauksen jälkeen puhjenneet mielenosoitukset ja poliisin varautuminen laajoihin levottomuuksiin ovat osoittaneet, miten nopeasti luottamus turvallisuuteen voi horjua, kun ihmiset kokevat viranomaisten epäonnistuneen tehtävässään.
Uhrien perheet toivovat, että Lloydin valitusyrityksen kariuduttua oikeusprosessi olisi viimein ohi ja he voisivat keskittyä surutyöhönsä ilman uusia oikeussalidraamoja. Heidän mukaansa mikään tuomio ei tuo rakkaita takaisin, mutta selkeä vastuun kantaminen ja turvallisuuskäytäntöjen parantaminen voivat estää vastaavia tragedioita tulevaisuudessa.
Ei sisällä instagram post:eja
