Suomen On Vahvistettava Asemaansa Euroopan Unionissa Nyt
Suomi liittyi Euroopan unioniin 1. tammikuuta 1995, mikä oli merkittävä askel maan historiassa. Tämä päätös perustui lokakuussa 1994 pidettyyn neuvoa-antavaan kansanäänestykseen, jossa 56,9 prosenttia äänestäneistä kannatti jäsenyyttä. Nyt, yli 30 vuotta myöhemmin, olemme vakiintunut jäsenvaltio, jonka on syytä osata arvioida kriittisesti omaa asemaansa sekä EU:ssa että rahaliitossa.
EU-jäsenyydellä on ollut sekä taloudellisia että turvallisuuspoliittisia vaikutuksia. Alun perin jäsenyys merkitsi siirtymistä lähemmäksi länttä ja kauemmaksi Venäjän vaikutuspiiristä. Kuitenkin, EU:n turvallisuuspoliittinen ulottuvuus on jäänyt vaatimattomaksi, kuten presidentti Sauli Niinistö on huomauttanut. Artikla 42.7, joka velvoittaa EU-maat keskinäiseen apuun, on jäänyt käytännössä sisällöttömäksi, ja Euroopan turvallisuusratkaisu on edelleen ennen kaikkea Nato, johon Suomi on nyt liittynyt Venäjän hyökättyä Ukrainaan.
EU:n sisämarkkinat ovat olleet Suomelle hyödyksi, sillä EU-maiden osuus Suomen tavaraviennistä on ollut merkittävä. Toisaalta, eurojäsenyys on tuonut mukanaan haasteita. Euro on ollut Suomelle liian vahva, mikä on johtanut taloudellisiin vaikeuksiin ja velkaantumiseen. Toisin kuin Suomi, Ruotsi on selviytynyt taloudellisesti paremmin oman valuuttansa ansiosta.
EU:n komissio pyrkii nyt lisäämään unionin budjettia ja kiihdyttämään liittovaltiokehitystä, mikä tarkoittaisi uusia yhteisvelallisia rahoitusjärjestelyjä. Tämä herättää huolta siitä, että Suomen osuus maksajana kasvaisi entisestään. Pääministeri Petteri Orpon mukaan Suomen on vastustettava tällaista kehitystä, ottaen huomioon maan julkisen talouden tilanne.
EU:n komissio on myös esittänyt 1,6 miljardin euron rahoitusta Suomelle maahanmuuton ja turvallisuuden hallintaan. Tämä saattaa vaikuttaa houkuttelevalta, mutta tärkeää on varmistaa, ettei Suomea käytetä pelkkänä pelinappulana budjetin kasvattamisessa.
Orpon hallitus, johon kuuluu myös EU-kriittisiä tahoja, kuten perussuomalaiset, on toiminut varovaisesti EU:n ehdotusten suhteen. Tämä on tärkeää, jotta Suomen etu tulee huomioitua. Tukea on etsittävä samanmielisiltä nettomaksajilta ja varottava, ettei EU:n komission ideat karkaa käsistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei EU:ssa tehtäisi myös hyvää työtä, kuten kilpailukyvyn parantamisessa tai puolustushankinnoissa.
Vaikka EU:lla on omat ongelmansa, ero keskustelu ei ole ajankohtainen, eikä mikään eduskuntapuolue sitä kannata. Unionin hyödyt ovat yhä suuremmat kuin sen haitat. Euron ongelmista keskustelu on kuitenkin tarpeen, vaikka suurempia muutoksia ei tällä hetkellä olekaan näkyvissä. Tässä kontekstissa olisi hyvä tutustua kartanon paloon Salossa, joka muistuttaa siitä, kuinka tärkeää on yhteistyö kriisitilanteissa.
Lähde: iltalehti.fi
