Buut, intensiteetin puute ja kadoksissa oleva identiteetti – mitä Arne Slotin Liverpool oikein on?

Arne Slotin Liverpool ei ole vieläkään löytänyt selkeää identiteettiään. Anfieldilla kuullut buuaukset ja turhautuneet reaktiot kertovat, että kannattajat eivät tunnista nykyistä joukkuetta seurasta, jonka tunnuslauseeksi muodostui Jürgen Kloppin aikakaudella: “our identity is intensity”.

Anfield vaatii energiaa – eikä sitä ole tarpeeksi

Slot on saanut nopeasti oppia, että Anfield ei tyydy pelkkään pallonhallintaan tai taktis-teoreettiseen ylivoimaan. Kotiyleisö odottaa energistä, eteenpäin suuntautuvaa ja aggressiivista jalkapalloa – sellaista, josta katsomo voi syttyä ja joka pakottaa vastustajan virheisiin.

Tällä kaudella Liverpool on kuitenkin liian usein ollut kotipeleissään vaisu. Otteluiden alussa on saatettu saada hyvä ote ja jopa johtomaali, mutta sen jälkeen intensiteetti katoaa, prässi löystyy ja vastustaja päästetään takaisin peliin. Näin kävi myös Chelseaa vastaan, joka saapui Anfieldille kuuden peräkkäisen Valioliiga-tappion putkessa.

Liverpool siirtyi aikaisin johtoon, mikä olisi pitänyt olla merkki siitä, että nyt isketään armotta ja ratkaistaan ottelu. Sen sijaan Slotin miehistö antoi Calum McFarlanen alavireiselle Chelsealle tilaisuuden nousta mukaan. Enzo Fernándezin tasoitus sinetöi jälleen yhden hukatun johtoaseman.

Tilastot paljastavat: kotiottelut eivät ole enää linnake

Fernándezin maali tarkoitti, että Liverpool on menettänyt tällä kaudella jo yhdeksän pistettä johtoasemista Valioliigan kotiotteluissa. Se on seuran suurin lukema Anfieldilla sitten kauden 2015–2016, jolloin Klopp korvasi Brendan Rodgersin.

Tuolloin muutos oli selkeä: intensiivinen gegenpressing, korkea linja ja raivoisa hyökkäyspeli sytyttivät sekä pelaajat että yleisön. Nyt Slotin Liverpoolista puuttuu vastaava, tunnistettava pelillinen ydin. Joukkue hallitsee palloa, mutta harvoin hallitsee vastustajaa.

Slot itse kiistää, että joukkueen tarkoitus olisi perääntyä johtoasemassa:

”Tauolla tekemämme muutos auttoi meitä olemaan toisella puoliajalla hallitsevampi joukkue. Olimme kahdesti todella lähellä maalia. Ei ole reilua sanoa, että käsken pelaajia vetäytymään tai lopettamaan prässin. Jos se näytti siltä, se ei ollut koskaan tarkoitus.”

”Our identity is intensity” – mutta missä intensiteetti on?

Pep Lijnders kiteytti Kloppin aikakauden lauseeseen: ”our identity is intensity”. Slotin tehtävä ei koskaan ollut kopioida Kloppia, vaan rakentaa oma joukkueensa. Silti jonkinlainen selkeä identiteetti on välttämätön – ja tällä hetkellä se puuttuu.

Joukkue näyttää usein olevan puolivälissä kahta maailmaa: ei enää Kloppin äärimmäisen aggressiivinen, mutta ei myöskään täysin Slotin näköinen pallonhallintaprojekti. Lopputuloksena on harmaata välitilaa, jossa intensiteetti on matala ja pelin rakenne epäselvä.

Wayne Rooney tiivisti tilanteen BBC:n Match of the Day -ohjelmassa:

”Mielestäni Liverpool aloitti hyvin, sai maalin, mutta siitä eteenpäin Chelsea oli parempi joukkue. He aiheuttivat Liverpoolille isoja ongelmia, erityisesti Marc Cucurella juoksuillaan linjan taakse. Yleisö oli hermostunut – sellaista näkee Anfieldilla todella harvoin. Se kumpuaa siitä, ettei kausi ole ollut odotusten mukainen, ja rahaa on käytetty paljon.”

Buut kertovat syvästä tyytymättömyydestä

Yksi tämän kauden merkittävimmistä signaaleista on ollut buuauksien määrä. Anfield ei ole kenties koko Valioliigan uskollisin ja kärsivällisin kotiyleisö, mutta nyt kärsivällisyys alkaa selvästi loppua.

Buut eivät rajoitu enää yksittäisiin heikkoihin tuloksiin tai some-keskusteluihin, vaan ne kaikuvat stadionilla myös tasapeleissä. Tämä on selvä viesti: tulosten ja esitysten taso ei vastaa Liverpoolin odotuksia.

”Se liittynee siihen, ettemme voita”, Slot sanoi TNT Sportsille. ”On täysin ymmärrettävää, että ihmiset ovat pettyneitä, jos Liverpool ei voita.”

Keskikenttäpelaaja Ryan Gravenberch asettui puolestaan joukkueen puolelle, mutta nosti samalla esiin kannattajien merkityksen:

”Rehellisesti, me tarvitsemme heitä taakse. OK, emme voittaneet, mutta en usko, että ansaitsimme tällaista reaktiota. Fanien täytyy olla takanamme täydet 90 minuuttia, koska kun he olivat toisella jaksolla, prässäsimme todella hyvin. Tarvitsemme heitä. Toivottavasti he eivät tee samaa kahdessa seuraavassa pelissä.”

Rio Ngumoha – kirkas valo keskellä synkkyyttä

Yksi harvoista positiivisista asioista oli 17-vuotiaan Rio Ngumohan esitys. Nuori hyökkääjä oli pitkään Liverpoolin vaarallisin pelaaja, haastoi rohkeasti ja loi tilanteita. Kun hänen numeronsa nousi taululle 67. minuutilla, Anfield reagoi voimakkaasti – buuaukset olivat kenties koko illan kovimmat.

Slot selvensi kuitenkin, että vaihto johtui krampeista:

”On täysin loogista, että jos otat pois pelaajan, joka pelaa hyvin ja jolla on syöttö maaliin, ihmiset eivät odota sitä. Se ei ollut aikomukseni. Hän on todella hyvä pelaaja, mutta ei vielä sillä tasolla, että voisi 50–60-prosenttisena ratkaista pelejä. Tiesin, millainen reaktio tulisi, kun hänen numeronsa nousee.”

Ngumoha symboloi samalla isompaa kysymystä: millaista joukkuetta Slot rakentaa? Onko luvassa rohkea panostus nuoriin, vai nojaako Liverpool yhä enemmän kokeneisiin nimiin, jotka eivät välttämättä istu täysin uuteen pelitapaan?

Chiesa, Gakpo ja hyökkäyspelin umpikujat

Myöhäisessä vaiheessa ottelua kentälle tullut Federico Chiesa ei pystynyt tuomaan ratkaisevaa lisäarvoa. Italialainen vaihdettiin sisään 77. minuutilla – hieman aiemmin kuin monessa muussa pelissä – mutta ei kyennyt olemaan tehokkaampi kuin korvaamansa Cody Gakpo.

Chiesalla on Anfieldilla oma laulunsa ja hetkensä, mutta paljon viittaa siihen, että kesä tuo hänelle seuranvaihdon. Hyökkäyspään roolit ja profiilit ovat muutenkin murroksessa: kuka prässää, kuka pudottautuu välikaistoille, kuka uhkaa jatkuvasti linjan taakse? Näihin kysymyksiin Slot ei ole vielä löytänyt vakuuttavaa vastausta.

Seismisen kesän edessä – pelitavan on muututtava

On selvää, että edessä on iso, jopa seismiseksi kuvattu kesä. Slot itse on vakuuttunut siitä, että aika ja siirtoikkuna muuttavat kaiken:

”Olen sataprosenttisen varma, että olemme ensi kaudella täysin erilainen joukkue, jos saamme haluamamme kesän”, hän totesi itsevarmasti – sanoen samalla rivien välissä, että näkee itsensä Liverpoolin managerina myös elokuussa.

Seuran johdolle viesti on kirkas: pelkkä yksittäisten pelaajien hankkiminen ei riitä. Tarvitaan selkeä suunnitelma siitä, millaista jalkapalloa Liverpool haluaa pelata – ja miten se jalkapallo saa Anfieldin jälleen syttymään. Ilman intensiteettiä ja tunnistettavaa identiteettiä Liverpool on vain yksi monista isoista seuroista, ei uniikki, pelottava ja hurmoksellinen Anfield-kone.

Pirstaleinen jalkapallomaisema vaatii vahvaa identiteettiä

Englantilainen huippujalkapallo on viime vuosina pirstaloitunut: useat seurat taistelevat samoista sijoista, pelitavat sekoittuvat ja perinteiset hierarkiat murenevat. Tässä ympäristössä selkeä identiteetti ja pitkäjänteinen työ ovat entistä tärkeämpiä.

Samaa ilmiötä on kuvattu laajemmin myös brittien valtakunnanpolitiikassa. Esimerkiksi John Curticen analyysi Britannian politiikan pirstaloitumisesta havainnollistaa, miten perinteiset voimasuhteet murenevat ja tilalle tulee sirpaleinen, vaikeasti hallittava kenttä. Liverpoolin on jalkapallossa vältettävä samaa: ilman vahvaa pelillistä identiteettiä se voi ajautua yhdeksi toimijaksi muiden joukossa.

Slotin tehtävä onkin enemmän kuin pelkkä tulosten parantaminen. Hänen on rakennettava uudelleen side Anfieldin ja joukkueen välille – side, joka perustuu intensiteettiin, rohkeuteen ja selkeään pelitapaan. Vasta silloin buuaukset vaihtuvat taas lauluksi.

Ei sisällä instagram post:eja