JD Vance Iran-sopimuksen kasvona – Trumpin varjossa kohti mahdollista presidenttikisaa 2028

Yhdysvaltain varapresidentti JD Vance on noussut Iranin kanssa solmitun väliaikaisen sopimuksen näkyvimmäksi puolustajaksi – ja samalla poliittiseksi riskinkantajaksi – tilanteessa, jossa sopimus on epäsuosittu monien Washingtonin republikaanien keskuudessa. Valkoisen talon torstaisessa lehdistötilaisuudessa Vance torjui kysymykset siitä, onko presidentti Donald Trump tehnyt hänestä tarkoituksella syntipukin, jos sopimus romahtaa.

Trump oli aiemmin vitsaillut, että syyttäisi Vancea, mikäli Iran-diili epäonnistuu. Vance vastasi, että presidentti oli vain ”vitsaillut”, mutta poliittisessa todellisuudessa kommentti nähtiin monin paikoin merkkinä siitä, että sopimuksen poliittinen vastuu sysätään varapresidentille.

Viikko Iran-sopimuksen puolustamista ja sekavia viestejä

Vance on käyttänyt koko viikon puolustaakseen Iranin kanssa solmittua yhteisymmärryspöytäkirjaa, jonka tarkoitus on luoda raamit laajemmalle rauhan- ja ydinohjelmaneuvottelulle. Samaan aikaan hänen viestejään on kuitenkin toistuvasti varjostanut ja paikoin suoraan ristiriitaisesti täydentänyt Trumpin oma viestintä.

Vance suunnitteli osallistuvansa Sveitsissä järjestettävään seremoniaan, jossa Iranin johtajat ja Yhdysvaltain edustajat olisivat allekirjoittaneet asiakirjan. Epävarmuus seremonian käytännön järjestelyistä korosti kuitenkin Vancen haasteita – ja lopulta Valkoinen talo ilmoitti torstai-iltana, ettei varapresidentti toistaiseksi matkusta tilaisuuteen.

Siitä huolimatta Vance on esiintynyt määrätietoisena sopimuksen puolustajana. Hän on esittänyt suorasanaista kritiikkiä myös Israelin reaktiosta sopimukseen – jopa kovemmassa sävyssä kuin Trump, joka on viime päivinä pitänyt kommenttinsa varovaisempina.

Mahdollinen ponnahduslauta – tai poliittinen miinakenttä vuodelle 2028

Tilanne on varapresidentille ajallisesti hankala. Vain muutama päivä ennen sopimuksen julkistusta Vance julkaisi muistelmansa, jotka lisäsivät spekulaatiota hänen mahdollisesta presidenttiehdokkuudestaan vuoden 2028 vaaleissa. Iran-sopimus saattaa muodostua joko merkittäväksi ansiolauseeksi tai kohtalokkaaksi rasitteeksi hänen tulevalle uralleen.

Republikaanipuolue on jakautunut Iranin suhteen: toisaalta on Trumpin ”America First” -linjaa kannattava, interventionismia vastustava MAGA-kannattajakunta, joka suhtautuu epäluuloisesti pitkittyneisiin ulkomaisiin konflikteihin. Toisaalta ovat perinteiset Iran-haukat, jotka katsovat, että Valkoinen talo on tehnyt liian pitkälle meneviä myönnytyksiä Teheranille.

Muiden hallinnon avainnimien poliittinen paine on tässä kysymyksessä selvästi pienempi. Ulkoministeri Marco Rubio – itsekin mahdollinen presidenttiehdokas 2028 – on pitänyt matalaa profiilia sodan ja sopimuksen ympärillä. Puolustusministeri Pete Hegseth on puolustanut sotilaallista kampanjaa äänekkäästi, mutta hän ei ole ollut syvällisesti mukana diplomaattisissa neuvotteluissa, eikä häntä mielletä sopimuksen ”kasvoiksi” samaan tapaan kuin Vancea.

Syntipukin rooli ja Trumpin valta-asetelma

Useat republikaanistrategit arvioivat, että Vancen Iran-vastuualue on muuttunut kiitoksettomaksi tehtäväksi presidentiltä, joka on tunnettu taipumuksestaan vierittää epäsuosittujen linjausten seuraukset alaisilleen.

”Presidentti ei luovu valokeilasta helposti, ja nyt hän on tehnyt juuri niin. Se tuntuu hyvin harkitulta valinnalta”, totesi republikaanistrategi Matt Mackowiak. Eräs pitkän linjan republikaanitoimija ja Trumpin kriitikko kuvasi tilannetta vielä suoremmin: ”On klassista Trumpia heittää JD bussin alle.”

Poliittinen riski ei kuitenkaan välttämättä käänny Vancea vastaan. Jos Yhdysvallat ja Iran onnistuvat solmimaan lopullisen rauhansopimuksen, joka rajoittaa Iranin ydinohjelmaa, Vancella voisi olla keskeinen rooli Yhdysvaltain ja Lähi-idän liittolaisten pitkään tavoittelemassa päämäärässä. Se voisi vahvistaa hänen uskottavuuttaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan osaajana tulevia vaaleja ajatellen.

Varmaa ei kuitenkaan ole, että osapuolet pääsevät seuraavien 60 päivän aikana yksimielisyyteen lukuisista teknisistä yksityiskohdista – tai että mahdollinen pitkän aikavälin sopimus tyydyttäisi kriitikoita kotimaassa ja ulkomailla. Kokenut republikaanikonsultti Terry Holt totesi, että Vancen kytkeytyminen Iranin sotaan ja neuvotteluihin on ”yksi lisäkeino, jolla kriitikot tulevat pitämään häntä vastuullisena Trumpismista”.

Sekavat viestit sopimuksen sisällöstä

Vancen haasteet korostuivat viikon mittaan, kun hallinto julkaisi sopimuksesta vain rajallisesti tietoja. Hallinto kertoi sunnuntaina, että Iran oli hyväksynyt yhteisymmärryspöytäkirjan, mutta ei julkaissut sen tarkkaa sisältöä. Epäselvyys ruokki arvailuja ja väärinkäsityksiä sopimuksen todellisista ehdoista.

Vance yritti selventää tilannetta useissa haastatteluissa. CBS Newsin maanantaisessa haastattelussa hän totesi, että Iranilla voisi olla pääsy 300 miljardin dollarin jälleenrakennusrahastoon, jos se noudattaisi sopimuksen ehtoja. Vain tunteja myöhemmin Trump kirjoitti sosiaalisessa mediassa, että väitteet Yhdysvaltojen suorista maksuista Iranille osana rahastoa olivat ”valeuutisia” ja vakuutti, että ”emme laita peliin 10 senttiäkään”.

Kun sopimusteksti lopulta julkaistiin, siitä kävi ilmi, että Yhdysvallat sitoutuu ”alueellisten kumppaneiden kanssa kehittämään lopullisen, yhteisesti sovitun suunnitelman, jonka vähimmäistaso on 300 miljardia Yhdysvaltain dollaria” Iranin jälleenrakennusta varten. Ehto tarjosi poliittista polttoainetta sekä sopimuksen kannattajille että kriitikoille.

Vance toisti Trumpin väitteen siitä, että väliaikainen sopimus olisi merkittävä ensimmäinen askel Iranin ydinasetavoitteiden pysäyttämisessä. Samalla sopimus jätti ydinkysymyksen yksityiskohtaisen käsittelyn seuraavaan neuvottelukierrokseen, mikä herätti epäilyjä siitä, onko Yhdysvallat antanut Iranille liikaa ilman riittäviä takeita.

Kirja, media ja jatkuva Iran-varjo

Vance on yrittänyt hyödyntää julkisuutta myös henkilökohtaisen profiilinsa vahvistamiseen. Hän on kiertänyt medioissa markkinoimassa uutta kirjaansa, jossa hän käsittelee uskoaan ja kääntymistään katolilaisuuteen. Myös näissä esiintymisissä Iran-kysymys on silti seurannut häntä tiiviisti.

Esimerkiksi ABC:n The View -ohjelmassa Vance kävi kiivasta sananvaihtoa juontaja Whoopi Goldbergin kanssa samaan aikaan, kun Trump tapasi maailmanjohtajia G7-huippukokouksessa Ranskan Évian-les-Bainsissa. Trumpin ja Vancen roolijako ulko- ja turvallisuuspolitiikassa oli näkyvästi esillä: presidentti poseerasi kansainvälisellä näyttämöllä, kun varapresidentti joutui puolustuskannalle kiistanalaisen sopimuksen takuumiehenä.

Trump toisti keskiviikon lehdistötilaisuudessa vitsinsä, että syyttäisi Vancea, jos Iran-diili epäonnistuu. Hän vähätteli myös yhteisymmärryspöytäkirjan merkitystä ja pohti ääneen, oliko asiakirja edes niin tärkeä, että hänen tulisi allekirjoittaa se henkilökohtaisesti.

Heti tämän jälkeen Trump kuitenkin allekirjoitti paperiversion sopimuksesta näyttävästi kameroiden edessä Versailles’n palatsissa järjestetyllä illallisella Ranskan presidentin Emmanuel Macronin kanssa. Ele nosti esiin kysymyksen: miksi Vancen olisi enää tarpeen järjestää oma allekirjoitustilaisuus Genevessä? Kysymys sai vastauksensa myöhemmin, kun Valkoinen talo ilmoitti, ettei Vance matkustaisi Geneveen – ainakin toistaiseksi – koska Iran-neuvottelujen käytännön järjestelyt olivat vielä kesken.

Vastatuuli republikaanisessa senaatissa

Trumpin ollessa yhä ulkomailla Vance jatkoi sopimuksen puolustamista kotirintamalla, samalla kun hänen entiset kollegansa senaatissa hyökkäsivät sopimusta vastaan. Louisianan republikaanisenaattori Bill Cassidy kirjoitti X-palvelussa, että Iranin ydinsuunnitelmia ei ole hillitty ja että maa on oppinut, että Hormuzinsalmen uhkailu kannattaa ja että sitä hyödynnetään tulevaisuudessa.

Myös senaatin asevoimien komitean puheenjohtaja, Mississippin republikaanisenaattori Roger Wicker, totesi torstaina, että sopimus on ”täysin ristiriidassa presidentin omien tavoitteiden kanssa”. Näiden kommenttien valossa Vancen tehtävä vakuuttaa puolueensa skeptinen siipi näyttää entistä vaikeammalta.

Vance on pyrkinyt vastaamaan kritiikkiin korostamalla sopimuksen välittömiä hyötyjä amerikkalaisille. Torstain lehdistötilaisuudessa hän viittasi laskeviin bensan hintoihin ja väitti, että sopimus alkaa jo nyt tuottaa konkreettisia tuloksia Yhdysvaltain taloudelle. Hänen mukaansa sopimus voi tuoda merkittäviä etuja, mikäli Iran pitää lupauksensa ja sitoutuu lopulliseen rauhansopimukseen, kun ydinkysymykset ja muut kiistakohdat on neuvoteltu loppuun.

”Jos he muuttavat käytöstään, edessä on suuria asioita. Jos eivät, se ei ole meiltä pois. Joka tapauksessa me voitamme”, Vance kiteytti. Lausunto havainnollistaa, kuinka hän yrittää kehystää sopimuksen Yhdysvalloille riskittömäksi: joko Iran noudattaa ehtoja ja hyötyy, tai maa rikkoo sopimuksen ja menettää mahdollisuutensa ilman, että Yhdysvallat on hänen mukaansa menettänyt ratkaisevasti mitään.

Vance, turvallisuuspolitiikka ja tuleva johtajuus

Vancen rooli Iran-neuvotteluissa tekee hänestä yhden Trump-hallinnon näkyvimmistä turvallisuuspolitiikan toimijoista. Tämä asema muistuttaa monin tavoin sitä, miten Euroopan johtajat joutuvat perustelemaan omia puolustusratkaisujaan ja sotilaallisia sitoumuksiaan vaikeassa kansainvälisessä ympäristössä.

Esimerkiksi Ison-Britannian pääministeri Keir Starmer on puolustanut tiukasti puolustusmenojen kasvattamista ja perustellut, miksi hän katsoo, että hänellä on velvollisuus jatkaa pääministerinä ja pitää kiinni turvallisuuspoliittisesta linjastaan. Vancen tilanne Iran-sopimuksen kasvoina on Yhdysvaltain sisäpolitiikassa samankaltainen: hänen on tasapainoiltava oman puolueensa ristiriitaisten odotusten, kansainvälisen paineen ja oman tulevan uransa välillä.

Jos Iranin kanssa saavutetaan kestävää ydinohjelmaa rajoittava rauhansopimus, Vance voi profiloitua johtajana, joka onnistui hankalassa neuvottelutilanteessa. Jos sopimus kuitenkin epäonnistuu tai tulkitaan liian myönnytyksiä sisältäväksi, juuri hän voi olla se, jota kriitikot syyttävät Trumpin linjan seuraamisesta ja Trumpismin virheistä.

Yksi asia on kuitenkin selvä: niin kauan kuin Iran-kysymys on auki, JD Vance ei voi paeta sen varjoa – ei Valkoisen talon lehdistöhuoneessa, ei senaatin käytävillä eikä mahdollisessa presidenttikampanjassa vuonna 2028.

Ei sisällä instagram post:eja