Raskaana olevat kuubalaisäidit synnyttävät sähkökatkosten ja polttoainekriisin varjossa

Kuuba käy parhaillaan läpi yhtä lähihistoriansa vaikeimmista ajanjaksoista. Maan romahteleva sähköverkko, polttoainepula ja syvenevä talouskriisi osuvat erityisen kipeästi raskaana oleviin naisiin, jotka joutuvat valmistautumaan synnytykseen keskellä toistuvia sähkökatkoja ja epävarmaa terveydenhuoltoa.

Ensisynnyttäjä Mauren sairaalassa – synnytys pimeyden keskellä

Havannassa sijaitsevassa erikoistuneessa äitiys- ja vastasyntyneiden sairaalassa Ramón González Corossa 26-vuotias Mauren Echevarría Peña on ollut sisäosastolla jo viikkoja. Ensimmäistä lastaan odottavan Maurenin raskaus on ollut lääketieteellisesti riskialtis.

“Minulla on ollut raskausdiabetes ja krooninen verenpainetauti”, hän kertoo istuessaan sairaalasängyllään. Laskettu aika on aivan käsillä, ja poikavauvan syntymä jännittää – eikä ainoastaan terveysriskien vuoksi.

Mauren on joutunut viettämään viikkoja vuodelevossa jatkuvassa tarkkailussa. Nyt hänen on synnytettävä maassa, jossa sähkökatkot kestävät usein tunteja tai jopa päiviä, ja koko sähköjärjestelmä kokee toistuvia romahduksia. Vain muutamaa päivää aiemmin Kuuba kärsi jälleen laajasta sähköverkon kaatumisesta.

Siitä huolimatta Mauren kiittelee sairaalan henkilökuntaa, joka tekee pitkää päivää äärimmäisen haastavissa oloissa.

“He ovat tehneet kaikkensta minun ja vauvan hyväksi. Olen saanut tarvitsemiani lääkkeitä ja insuliinia, jotta vauva ja istukka pysyvät mahdollisimman hyvässä kunnossa”, Mauren sanoo lääkäreidensä läsnäollessa.

Mauren pyrkii pitämään kiinni toiveikkuudesta ja sanoo, että Kuuba “löytää aina keinon mennä eteenpäin” kriiseistä huolimatta. Silti ajatus siitä, että synnytys voisi osua keskelle uutta sähkökatkoa, huolestuttaa häntä syvästi.

Tuhansia raskaana olevia – mutta tuki ei jakaudu tasaisesti

Kuuban virallisten tilastojen mukaan maassa on tällä hetkellä arviolta 32 800 raskaana olevaa naista. Valtaosalla heistä ei ole Maurenin kaltaista turvaa ja ympärivuorokautista seurantaa erikoissairaalassa.

BBC:n toimittaja pääsi poikkeuksellisesti vierailemaan valtion ylläpitämässä sairaalassa samaan aikaan, kun kansainvälisistä solidaarisuusliikkeistä koostuva avustuskoalitio saapui Havannaan tuoden laatikkokaupalla lahjoituksia äitiysosastolle. Vaikka tällainen apu on elintärkeää, se ei riitä kuromaan umpeen järjestelmän rakenteellisia puutteita – eikä se useinkaan näy tavallisten odottavien äitien arjessa.

Indiran arki ilman sähköä ja ruokaa

Toisenlaista todellisuutta elää Havannan esikaupungissa asuva seitsemännellä kuulla raskaana oleva Indira Martínez. Siinä missä Mauren saa hoitoa sairaalassa, Indira yrittää selvitä kotona ilman kunnollista sähköä, ruokaa ja toimeentuloa.

Toimittajan vierailupäivänä sähkö on ollut poikki edellisestä iltapäivästä alkaen. Jääkaappi on tyhjä ja lämmin, sähköliesi mykkä. Ainoa käytettävissä oleva ruoanlaittoväline on pieni hiiligrilli, jonka Indiran aviomies on koonnut omin käsin.

“On pakko herätä aamuyön tunteina, jos sähkö hetkeksi palaa, ja laittaa silloin ruokaa kaikesta siitä, mitä vain sattuu olemaan. Usein se ei sisällä niitä vitamiineja ja proteiineja, joita tarvitsen – eikä se todellakaan riitä kasvaneeseen ruokahaluuni raskauden takia”, Indira kuvailee.

Vaikka Indira on luonteeltaan iloinen ja hymyilevä, jatkuvat vaikeudet nakertavat hänen jaksamistaan. Hän on ammatiltaan kampaaja, mutta ei voi työskennellä raskaana ollessaan hiusvärien ja kemikaalien takia. Perheen tulot riippuvat nyt yksin hänen miehestään, joka tekee vaatimattomalla palkalla töitä sepänä.

Indiran äiti, eläkkeellä oleva sairaanhoitaja, on huolissaan tyttärensä liian vähäisestä energiansaannista ja stressitasosta raskauden viimeisillä viikoilla.

Sairaudet, aliravitsemus ja huoli syntymättömästä lapsesta

Raskauden ensimmäisellä kolmanneksella Indira sairasti chikungunyan, hyttysten levittämän virustaudin, joka riehui maassa laajempana epidemiana. Hän oli niin heikko, että käveleminen kylpyhuoneeseen asti oli vaikeaa.

Lääkäreiden mukaan hänen kohdussaan kasvava tyttövauva on toistaiseksi pysynyt hyväkuntoisena, mutta äiti ei voi olla pohtimatta, miten sairaudet, aliravitsemus ja stressi vaikuttavat pitkällä aikavälillä lapseen, joka saa nimekseen Ainoa.

Hänen huolensa eivät rajoitu synnytyshetkeen. Indira ajattelee jo tulevaisuutta, johon hänen tyttärensä syntyy – tulevaisuutta, jota hän kuvaa toivottomaksi.

“Miten voin kertoa hänelle, että hänellä on mahdollisuuksia elämässään, kun tiedän, ettei ole?” Indira sanoo tyynesti ja luovuttaneen oloisena.

Polttoaineblokadi syventää Kuuban kriisiä

Kuuban energiakriisi syveni ratkaisevasti sen jälkeen, kun Yhdysvaltain Trumpin hallinto tiukensi painostusta Havannaa kohtaan. Kun Yhdysvaltain eliittijoukot kukistivat Venezuelan liittolaisjohtajan Nicolás Maduron vallan Caracasissa 3. tammikuuta, seurasi pian lähes täydellinen raakaöljyn toimitusten pysähtyminen Kuubaan.

Washington varoitti erityisesti Kuuban tärkeimpiä energiapartnereita – muun muassa Meksikoa – että nämä joutuisivat tullien ja muiden seuraamusten kohteiksi, mikäli polttoainelaivat jatkaisivat toimituksia Kuubaan. Lopputuloksena maa jäi ilman elintärkeää polttoainetta, mikä on lamauttanut sähköntuotantoa ja sairaaloiden varavoimaa.

Meksiko on vastannut tilanteeseen lähettämällä satoja tonneja humanitaarista apua, muun muassa maitojauhetta raskaana oleville. Indira ei ole nähnyt tästä avusta jälkeäkään.

“Yksikään Kuubaan lähetetty humanitaarinen apu ei ole tullut minun ulottuvilleni”, hän toteaa. “Emme ryhtyneet tähän raskauteen vastuuttomasti. Tiesimme vain, ettemme voi luottaa valtion apuun. Tämä on vain minä ja mieheni maailmaa vastaan.”

Synnytys kännykän valossa – varavoima ei riitä kaikille

Sairaalat luottavat generaattoreihin pitääkseen hengityskoneet, leikkaussalit ja synnytysosastot toiminnassa sähkökatkojen aikana. Mutta ilman polttoainetta generaattoreistakaan ei ole pysyvää turvaa. Ajatus synnyttämisestä pimeässä salissa, jota valaisevat vain kännyköiden taskulamput, ahdistaa sekä Maurenia että Indiraa.

Molemmat naiset pelkäävät, että kriisin keskellä jokin menee pieleen joko heidän tai vauvan kannalta. Vaikka Kuuban terveydenhuoltojärjestelmää on perinteisesti pidetty vahvana, jatkuvat resurssipuutteet, henkilökuntavaje ja keskeytyvä sähkönsaanti koettelevat sitä äärirajoilleen.

Kuuban koulutus ja nuorison tulevaisuus murenemassa

Kuuban vallankumouksen kulmakiviin on aina kuulunut maksuton koulutus. Indiran mukaan tämäkin saavutus on murentumassa investointien puutteen ja pätevien opettajien katoamisen seurauksena. Hän itse on koulutukseltaan IT-järjestelmäteknikko, mutta on päätynyt kampaajaksi ansaitakseen paremmin kuin valtion maksamilla palkoilla. Hänen miehensä on koulutukseltaan kirjanpitäjä, mutta tekee nyt fyysistä työtä sepänä.

“Vanhempana haluaisi tarjota lapselleen oikean elämän ja innostaa häntä. Mutta minulla ei ole mitään todellista perustaa sanoa hänelle, että häntä odottaa merkityksellinen tulevaisuus tai että hän voi saavuttaa täyden älyllisen potentiaalinsa”, Indira sanoo. “Jos sanon niin, valehtelen. Täällä ei ole hänelle kasvun mahdollisuuksia, ei yhtään.”

Hänen sanansa tiivistävät monen nuoren kuubalaisen kokeman toivottomuuden: koulutus ei enää takaa toimeentuloa, ja niukat palkat ajavat ihmisiä epävarmoihin töihin tai harmaalle taloudelle. Samalla yhä useampi haaveilee maastamuutosta.

Ikääntyvä väestö ja laskeva syntyvyys pahentavat kierrettä

Kuuballa on nopeasti ikääntyvä väestö, erittäin alhainen syntyvyys ja merkittävä ulosmuuttoliike. Tilanne on paradoksaalinen: maa tarvitsee kipeästi enemmän nuoria, jotka uskaltavat perustaa perheen, mutta juuri he ovat kaikkein haluttomimpia hankkimaan lapsia epävarmassa taloustilanteessa.

Jo ennen tuhoisia polttoainepakotteita moni nuori pari pohti kahdesti, uskaltaako jäädä maahan ja ryhtyä vanhemmaksi. Nyt, kun sähkökatkot, ruokapula ja lääkepula ovat arkea, kynnys on noussut entisestään.

Maurenin poikavauva ja Indiran tytär syntyvät maahan, joka käy läpi yhtä modernin historiansa synkimmistä jaksoista. Silti he edustavat myös toivoa siitä, että tulevat sukupolvet voisivat jonain päivänä elää vakaammassa ja vapaammassa Kuubassa.

Toivon kipinä kriisin keskellä

Vaikka todellisuus on synkkä, Maurenin ja Indiran kaltaiset naiset pitävät kiinni pienistä toivonpilkahduksista: läheisten tuesta, terveydenhuollon ammattilaisten omistautuneisuudesta ja uskosta siihen, että vaikeimmatkin ajat voivat joskus kääntyä paremmaksi.

Samankaltaisia ristiriitaisia tunteita – pelkoa, toivoa ja tarvetta käydä julkista keskustelua vaikeista aiheista – voi nähdä myös muualla kulttuurissa ja mediassa. Esimerkiksi suomalaisessa keskustelussa on herättänyt huomiota se, miten Ahti Peltonen reagoi Sannin kohuttuun Sinä ja se poitsu -kappaleeseen somessa, kun fanit ja artistit pohtivat avoimesti, millaista tulevaisuutta nuorille tänä päivänä tarjotaan. Kuubassa sama kysymys on konkreettinen ja kipeä: millaiseen maahan nämä lapset syntyvät, ja mitä heidän vanhempansa voivat heille luvata?

Ei sisällä instagram post:eja