Nasa nimesi Artemis III -miehistön – ratkaiseva askel kohti pysyvää Kuuhun paluuta

Nasa on nimennyt nelihenkisen astronauttimiehistön Artemis III -lennolle, jonka on määrä laukaista vuonna 2027. Vaikka lento ei vielä vie ihmisiä Kuun pinnalle, se on kriittinen kenraaliharjoitus ennen ensimmäistä uutta miehitettyä kuukävelyä 1970-luvun jälkeen.

Artemis III – harjoituslento kohti uutta kuukävelyä

Artemis III -lento laukaistaan Nasan uudella, erittäin voimakkaalla Space Launch System (SLS) -kantoraketilla Kennedyn avaruuskeskuksesta Floridasta. Tarkkaa laukaisupäivää ei ole vielä vahvistettu, mutta lento sijoittuu Artemis-ohjelman tiukkaan aikatauluun, jossa tähdätään Yhdysvaltojen paluuseen Kuun pinnalle ennen vuosikymmenen loppua.

Miehistö matkustaa Orion-avaruusaluksessa, samassa kapselissa, jota käytettiin onnistuneesti miehitetyllä Artemis II -lennolla huhtikuussa 2026. Toisin kuin Artemis II, joka kiersi Kuun ja palasi Maahan, Artemis III jää matalalle Maan kiertoradalle, noin 290 mailin (noin 467 kilometrin) korkeuteen – hieman Kansainvälistä avaruusasemaa (ISS) korkeammalle.

Tällä radalla Orion kohtaa ja telakoituu prototyyppisten kuulaskeutujien kanssa. Näitä niin kutsuttuja pathfinder-laskeutujia käytetään turvallisena koealustana tekniikoille, joita tarvitaan varsinaisilla laskeutumislennoilla.

Telakointiharjoitus ja uuden sukupolven avaruuspuvut

Artemis III:n päätavoite on harjoitella miehitettyä telakoitumista kuulaskeutujien kanssa. Ainakin yhden astronautin odotetaan siirtyvän laskeutujaan testatakseen luukkujen toimivuutta, elossapitojärjestelmien liitäntöjä sekä täysin uusia Axiom-avaruuspukuja.

Axiom Space -yhtiön rakentamat puvut ovat teknisesti edistyksellisiä ja sisältävät ensimmäistä kertaa varajäähdytyssilmukan siltä varalta, että ensisijainen jäähdytysjärjestelmä pettää. Ulkoasun ja sisävaatetuksen suunnittelussa on mukana myös italialainen muotitalo Prada, joka vastaa sisäisestä vaatekerrasta. Sen tehtävä on jakaa viilennetty vesi tasaisesti astronautin keholle jopa kahdeksan tunnin mittaisten kuukävelyjen aikana – ominaisuus, joka on erityisen tärkeä tulevalla Artemis IV -laskeutumislennoilla.

Miehistö viettää Orionissa hieman pidemmän ajan kuin Artemis II -lennon yhdeksän vuorokautta. Paluumatkalla testataan parannettua lämpökilpeä, kun kapseli syöksyy korkeasta nopeudesta Maan ilmakehään. Tämä vaihe on ratkaiseva, sillä lämpökilven suorituskyky määrittää, miten turvallisesti astronautit voivat palata tulevilta Kuuhun suuntautuvilta lennoilta.

Miksi Artemis III ei vielä laskeudu Kuuhun?

Alkuperäisen suunnitelman mukaan Artemis III olisi ollut ensimmäinen miehitetty kuukulaskeutuminen sitten Apollo 17 -lennon vuonna 1972. Nasa joutui kuitenkin muuttamaan suunnitelmaa helmikuussa 2026, kun kävi selväksi, että SpaceX:n kehittämä Starship-kuulaskeutuja ei ole ajoissa valmis.

Starshipin kriittinen osa on sen kyky tankata polttoainetta Maan kiertoradalla useista tankkerilennoista. Tätä tekniikkaa ei ole vielä kertaakaan demonstroitu. Yhdysvaltain tilintarkastusviraston (GAO) maaliskuussa 2026 julkaisema raportti kuvasi SpaceX:n edistymistä uudelleentankkausjärjestelmän kehittämisessä "rajalliseksi". Ensimmäinen koelento, jossa kiertoradatankkausta yritetään, on parhaassakin tapauksessa luvassa vasta vuoden 2026 loppupuolella.

Jotta koko Artemis-aikataulu ei viivästyisi entisestään, Nasa päätti muuttaa Artemis III:n luonteen: lennosta tehtiin miehitetty telakointi- ja järjestelmätesti. Näin kun Starship- tai muut kuulaskeutujat ovat valmiita, niiden kanssa telakoitumiseen ja niihin siirtymiseen liittyvä tekniikka on jo testattu ihmisten kanssa.

Artemis IV ja V: ensimmäiset uudet kuukävelyt

Artemis IV -lento, jonka laukaisua tavoitellaan vuodelle 2028, on nyt ohjelman ensimmäinen varsinainen miehitetty kuukulaskeutuminen. Astronautien on määrä laskeutua Kuun etelänavan alueelle ja viettää pinnalla noin viikon. Tavoitteena on tutkia pysyvästi varjossa olevissa kraattereissa piilevää jäistä vettä, jota voitaisiin pitkällä aikavälillä hyödyntää juomavetena, hapen tuottamiseen ja jopa rakettipolttoaineen raaka-aineena.

Myöhemmin samana vuonna suunniteltu Artemis V kuljettaisi toisen miehistön Kuun pinnalle Blue Origin -yhtiön kehittämällä Blue Moon Mk2 -laskeutujalla. Yhtiö, jonka omistaa Amazon-miljardööri Jeff Bezos, joutuu kuitenkin mittaviin haasteisiin, koska sen ainoa New Glenn -kantoraketin laukaisualusta Cape Canaveralissa vaurioitui vakavasti 28. toukokuuta 2026 rakettimoottorin testiräjähdyksessä.

Laukaisualustan jälleenrakennuksen arvioidaan kestävän kuukausia. Vertailun vuoksi: kun SpaceX menetti yhden laukaisualustoistaan vuonna 2016, sen korjaamiseen kului 15 kuukautta – ja yhtiöllä oli käytössään vaihtoehtoisia laukaisupaikkoja. Blue Originilla ei ole vastaavaa varajärjestelmää, mikä herättää kysymyksiä yhtiön kyvystä toimittaa Blue Moon Mk2 ajoissa Artemis V -lennolle.

Artemis II osoitti järjestelmien toimivan

Artemis II -lento laukaistiin 1. huhtikuuta 2026 Kennedyn avaruuskeskuksesta. Neljän hengen miehistö – komentaja Reid Wiseman, pilotti Victor Glover, tehtäväspesialisti Christina Koch sekä Kanadan avaruusjärjestön astronautti Jeremy Hansen – olivat ensimmäiset ihmiset sitten vuoden 1972, jotka matkustivat Maan matalan kiertoradan ulkopuolelle.

Kymmenen vuorokauden aikana Orion kiersi Kuun kaukokyljen kautta, ohittaen sen noin 4 000 mailin etäisyydeltä ja saavuttaen 252 756 mailin (yli 406 000 kilometrin) maksimietäisyyden Maasta – pidemmälle kuin yksikään ihminen on koskaan aiemmin matkustanut. Kapseli laskeutui onnistuneesti Tyyneen valtamereen San Diegon edustalle 10. huhtikuuta 2026.

Lennolla testattiin Orionin elossapito- ja viestintäjärjestelmiä sekä lämpökilven toimintaa Kuun kiertoradalta palaavan aluksen olosuhteissa. Artemis II oli ratkaiseva todiste siitä, että peruslaitteisto toimii ihmisten kanssa – mutta ohjelman vaikeimmat tekniset haasteet, kuten kuulaskeutujien kehitys ja kiertoradatankkaus, ovat yhä edessä.

Puolen vuosisadan tauko Kuussa kävelystä

Viimeinen miehitetty Kuuhun suuntautunut lento oli Apollo 17 joulukuussa 1972. Astronautit Eugene Cernan ja Harrison Schmitt viettivät kolme päivää Taurus-Littrow’n laaksossa Kuun pinnalla. Sen jälkeen yksikään ihminen ei ole astunut Kuuhun – yli puoleen vuosisataan.

Kaikkiaan 24 yhdysvaltalaista astronauttia on matkustanut Kuun luo ja 12 heistä on kävellyt sen pinnalla, kaikki osana Apollo-ohjelmaa. Vain viisi näistä 24:stä on nykyään elossa. 1960-luvulla Yhdysvaltojen ensisijainen tavoite oli päihittää Neuvostoliitto avaruuskilvassa ja osoittaa geopoliittista sekä teknologista ylivoimaa. Kun tämä tavoite saavutettiin, poliittinen into ja yleisön kiinnostus hiipuivat – ja samalla myös rahoitus jatkolennoille.

Uusi avaruuskilpa: Kiina, Intia ja muut haastajat

Artemis-ohjelma ei etene tyhjiössä. Kiina on ilmoittanut tavoitteekseen laskea astronautit Kuuhun vuoteen 2030 mennessä. Se on testannut Mengzhou-miehistökapseliaan ja Lanyue-laskeutujaa, ja valmistelee uutta raskaan luokan kantorakettia Long March 10 -nimellä.

Intia tavoittelee omaa miehitettyä kuukulaskeutumistaan noin vuoteen 2040 mennessä. Maa otti merkittävän askeleen lähemmäs tätä päämäärää onnistuneella Chandrayaan-3 -tehtävällä, joka laskeutui Kuun etelänavan läheisyyteen vuonna 2023. Venäjä on puolestaan osa Kiinan johtamaa yhteistä kuutukikohtahanketta, jonka tavoitevuosi on 2030-luvun puoliväli – mutta pakotteet, rahoitusongelmat ja tekniset haasteet tekevät sen panoksesta epävarman.

Myös eurooppalaiset ja japanilaiset astronautit odottavat pääsevänsä tuleville Artemis-lennoille. Vaikka heille ei ole sopimuksissa taattua paikkaa Artemiksessa III:ssa, ohjelman kansainvälinen luonne on Nasan strategian ytimessä.

Monet asiantuntijat epäilevät, että Nasa pystyy pitämään nykyisen aikataulunsa. Suurin huolenaihe on kuulaskeutujien kehitys ja erityisesti se, että avaruusjärjestöllä on rajallinen suora kontrolli näihin kaupallisiin järjestelmiin. Avaruustutkija Simeon Barber Open Universitystä totesi BBC:lle, ettei yllättyisi, jos Kiina ehtisi Kuuhun ensimmäisenä. Hänen mukaansa ratkaisukysymys on juuri laskeutuja – teknisesti haastavin osa koko arkkitehtuuria.

Pidemmän aikavälin tavoite: pysyvä kuutukikohta ja Mars

Artemis-ohjelman perimmäinen päämäärä on luoda pysyvä, pitkäaikainen ihmisen läsnäolo Kuuhun. Nasan Moon Base -ohjelma, jonka virastojohtaja Jared Isaacman esitteli toukokuussa 2026, jakaa tämän tavoitteen kolmeen vaiheeseen. Työskentelyyn soveltuva kuutukikohta mahdollistaisi pitkäkestoisen tieteellisen tutkimuksen, Mars-lentoihin tähtäävän teknologian testauksen sekä Kuun luonnonvarojen, kuten veden ja mahdollisten mineraalien, hyödyntämisen.

Samalla Yhdysvallat pyrkii säilyttämään teknologisen etumatkansa erityisesti Kiinaan nähden uudessa avaruuskilvassa. Kuusta voi tulla 2030–2040-luvuilla sekä tieteellinen laboratorio että strateginen tukikohta, josta suunnataan kohti Marsia ja syvempää aurinkokuntaa.

Artemis III -miehistön nimeäminen on tässä kokonaisuudessa symbolinen ja käytännöllinen virstanpylväs: se osoittaa, että ohjelma etenee, vaikka yksittäiset teknologiat – kuten Starship-laskeutuja ja Blue Moon Mk2 – kohtaavatkin merkittäviä viivästyksiä ja haasteita.

Avaruusurheilu ja teknologinen kilpailu

Kuun valloitus ja teknologinen kilpailu muistuttavat monin tavoin myös urheilun huipputasoa, jossa pienet erot suunnittelussa, valmistautumisessa ja taktiikassa ratkaisevat voittajan. Aivan kuten Englannin vakuuttava uudelleenrakennus Ashes-sarjassa Uutta-Seelantia vastaan Lord’sissa osoittaa pitkäjänteisen työn merkityksen kilpaurheilussa, myös Artemis-ohjelmassa menestys perustuu vuosien suunnitteluun, toistuviin testejin ja kykyyn oppia sekä onnistumisista että epäonnistumisista.

Artemis III toimii juuri tällaisena välivaiheen testinä: se ei vielä tuo pokaalia eli uutta kuukävelyä, mutta rakentaa välttämättömän perustan, jotta tulevat Artemis IV- ja V-lennot voivat onnistua ja vakiinnuttaa ihmisen läsnäolon Kuussa.

Ei sisällä instagram post:eja