MM 2026 – uudet säännöt, VAR ja filmaus: miksi oikealta tuntunut päätös oli silti väärin

Jalkapallon MM-kisat 2026 ovat lähteneet käyntiin vauhdikkaasti: neljä ottelua, kolme avajaisseremoniaa, kaksi voittoa kisaisännille ja yksi näyttävä tasapeli. Samalla kun yleisö sulattelee lippujen hintoja ja erikoisia järjestelyongelmia, kentällä huomio kiinnittyy ennen kaikkea sääntöihin – ja siihen, miten ne tulkitaan.

Turnaukseen on tuotu sekä täysin uusia määräyksiä että hienosäätöä vanhoihin sääntöihin. Lopputulos on ollut monelle pelaajalle, valmentajalle ja katsojalle hämmentävä: mitä VAR oikeastaan saa tarkistaa, miten aikaviivyttelyä valvotaan ja miksi vesitauko kestää aina kolme minuuttia?

VAR, filmaus ja väärä pelaaja – miksi Almirónin tapaus meni sääntöjen mukaan pieleen

Yksi puhutuimmista tilanteista nähtiin Yhdysvaltain 4–1-voitossa Paraguaysta. Toisen jakson alussa hollantilainen erotuomari Danny Makkelie pysäytti pelin, kun Antonee Robinson oli juuri puskenut pallon pois Yhdysvaltain rangaistusalueelta. Syytä ei ensin ymmärretty, ennen kuin kävi ilmi, että espanjalainen videotuomari Carlos del Cerro Grande oli kutsunut hänet VAR-monitorille.

Makkelie oli hetkeä aiemmin antanut keltaisen kortin USA:n kapteeni Tim Reamille Paraguay-hyökkääjä Miguel Almirónin kaatamisesta. Hidastuskuvista selvisi, ettei kontaktia ollut lainkaan. Tuomari perui Reamin varoituksen ja antoi keltaisen kortin Almirónille filmaamisesta.

Päätös näytti ensi silmäyksellä täydelliseltä esimerkiltä siitä, miten tarkennettu ”väärä pelaaja” -sääntö eli mistaken identity toimii. Moni piti ratkaisua tervetulleena linjauksena filmausta vastaan. BBC:n kommentaattori Danny Murphy tiivisti monen ajatukset:

“Hyvin nähty ja oikea päätös, se on pääasia. Kaikki sääntömuutokset, jotka johtavat filmaamisen rankaisemiseen, ovat hyviä.”

Ongelma on, että päätös oli sääntökirjan mukaan väärä – vaikka se tuntuikin oikeudenmukaiselta.

Mitä Ifabin sääntö oikeasti sanoo väärästä pelaajasta?

Kansainvälisen jalkapalloliiton sääntöelin Ifab määrittelee väärän pelaajan tilanteet hyvin rajatusti. Sääntöä voidaan käyttää vain, kun erotuomari on selvästi rangaissut väärää pelaajaa samasta rikkeestä. Itse rikkeen luonnetta ei saa VAR-tarkistuksessa muuttaa.

Toisin sanoen: jos A pelaaja tekee taklauksen, mutta kortti annetaan B pelaajalle, väärä pelaaja -sääntö mahdollistaa varoituksen siirtämisen oikealle rikkojalle. Sen sijaan tilannetta, jossa todetaan ettei rikettä ollut lainkaan, ei ole tarkoitettu korjattavaksi tällä mekanismilla – varsinkaan silloin, kun rikkomus vaihdetaan kokonaan toiseksi (foul → filmaus).

BBC:n hyvin informoitujen lähteiden mukaan Makkelien ratkaisu oli näin ollen väärä sääntöjen ja VAR-protokollan näkökulmasta, vaikka sen moraalinen lopputulos – filmaajan varoittaminen – tuntui oikealta.

Lisäksi tilanteen tulkinta on yhä epäselvä, sillä kansainvälinen liitto Fifa ei ole vielä antanut virallista selvennystä tapaukseen. Epäselvyys ruokkii odotuksia, että VAR voisi jatkossa puuttua filmaamiseen yleisesti, vaikka tätä ei ole lain kirjain mukaisesti tarkoitettu.

Diving kuriin – mutta mihin vedetään raja?

Entinen Englannin maajoukkuepuolustaja Phil Jagielka kannattaa filmaamisen rankaisemista, mutta näkee myös harmaan alueen:

“Puolustajana minua ei haittaa. Tilanteet kuin tämä auttavat: Tim Ream saa keltaisen ja voisi myöhemmin tulla ulosajetuksi, vaikka ei ole koskenutkaan vastustajaan. On vaikeaa saada joka tilanne oikein, mutta jos selvästi nähdään, ettei kontaktia ollut, miksei päätöstä voisi perua?”

Jagielka nostaa esiin kuitenkin kinkkisen kysymyksen: entä jos kontaktia on hieman, mutta pelaaja liioittelee kaatumisen? Missä vaiheessa VAR voi vielä puuttua, ja milloin tilanteesta tulee normaali tuomarilinjaan kuuluva tulkinta?

Juuri tällaiset tapaukset osoittavat, miten vaikeaa on rakentaa selkeä ja johdonmukainen linja filmaamisen kitkemiseksi – varsinkin, kun katsojien ja valmentajien odotukset kasvavat jokaisen näkyvän VAR-päätöksen myötä.

VAR:n alkuperäinen tarkoitus ja nykyinen sekavuus

Ifab ja Fifa ovat tuoneet MM-kisoihin 2026 niin paljon uusia sääntömuutoksia ja tarkennuksia, että erehdykset olivat lähes väistämättömiä. VAR:n piti alun perin olla työkalu selkeiden virheiden korjaamiseen, mutta järjestelmä on paisunut tarkistamaan kulmapotkuja, vapaapotkuja, toisia keltaisia ja lukuisia muita yksityiskohtia.

Fifan erotuomarijohtaja Pierluigi Collina on korostanut, että tavoitteena on vähentää epäoikeudenmukaisuutta. Samalla jokainen lisätty tarkistuskohde kasvattaa riskiä tulkintasekaannuksiin – kuten Yhdysvallat–Paraguay-ottelun tapauksessa.

Collinan ajama sääntömuutos väärän pelaajan varoituksista sai alkunsa EM-finaalista 2016, jossa Ranskan Laurent Koscielny varoitettiin käsivirheestä, vaikka käsipallo tehtiin todellisuudessa Portugalin hyökkääjä Ederin toimesta. Siinä rikkomus oli sama, pelaaja vain väärä.

Yhdysvaltain pelissä taas oletettu Reamin tekemä rike muutettiin Almirónin filmaamiseksi. Kyse oli siis eri rikkomuksesta, mikä ei kuulu sääntömuutoksen piiriin. Lisäksi VAR-tarkistus tehtiin vasta sen jälkeen, kun Paraguay oli saanut vapaapotkun ja peli oli jo selvästi jatkunut – mikä on ristiriidassa VAR-protokollan kanssa, jonka mukaan tarkistus ei voi alkaa pelin uudelleenkäynnistyksen jälkeen.

Tilanne herättää myös teoreettisen mutta merkittävän kysymyksen: mitä olisi tapahtunut, jos Paraguay olisi tehnyt maalin kyseisestä vapaapotkusta ennen VAR-kutsua?

Kaiken tämän seurauksena asiantuntijat odottavat, että Fifa joutuu antamaan selkeän ohjeistuksen siitä, missä määrin VAR saa puuttua filmaamiseen ja väärän pelaajan tilanteisiin. Ilman tätä vaarana on, että eri otteluissa nähdään ristiriitaisia linjauksia.

Pakatut ottelupäivät ja uudet vesitauot – kolme minuuttia joka pelissä

MM-kisojen 2026 otteluohjelma on tiivis: yhdentoista päivän putki, jolloin pelataan neljä ottelua päivässä, ja sen jälkeen kolme päivää, jolloin ohjelmassa on kuusi peliä päivässä. Ruuhka lisää pelaajien rasitusta, ja Fifa perustelee useita muutoksiaan pelaajaturvallisuudella.

Yksi näkyvimmistä uudistuksista on pakollinen kolmen minuutin juomatauko jokaisessa ottelussa – sääntö, joka astuu voimaan säästä riippumatta. Alun perin sen ajateltiin olevan välttämätön korkeiden lämpötilojen vuoksi, mutta käytännössä suurin osa avausotteluista on pelattu vain hieman yli 20 asteen lämmössä. Kanadan ja Bosnia-Hertsegovinan tasapeli Torontossa pelattiin iltapäivällä 26 asteessa, mikä on lämmin, mutta ei äärimmäinen.

Moni valmentaja suhtautuu pakollisiin vesitaukoihin varauksella. Ruotsin nykyinen päävalmentaja Graham Potter kritisoi jo aiemmin vastaavia taukoja Valioliigan kesäturnauksessa Chicagossa, todeten, ettei ymmärtänyt, miksi tauko pidettiin, kun hän itse oli tullut otteluun jopa neulepuserossa.

Myös Yhdysvaltain päävalmentaja Mauricio Pochettino oli skeptinen ennen joukkueensa 4–1-voittoa Paraguaysta Los Angelesissa:

“En pidä siitä. Pidän vesitauoista vain äärimmäisissä olosuhteissa. Kun olosuhteet ovat hyvät, ne ovat turhia.”

Vesitauosta taktiseksi aikalisäksi – ja mainoskatkoksi

Vaikka vesitaukojen virallinen perustelu on pelaajien hyvinvointi, niillä on myös selvä taktinen ja taloudellinen ulottuvuus. Ifabin mukaan valmentajat saavat käyttää pieniä elektronisia laitteita pelaajien turvallisuuden ja taktiikan tukemiseen, ja juomatauot tarjoavat tähän täydellisen tilaisuuden.

Valmentajat voivat kolmen minuutin aikana ryhmittää joukkueensa uudelleen, selventää pelisuunnitelmaa ja reagoida vastustajan muutoksiin – etenkin silloin, kun stadionin melu tekee ohjeiden välittämisestä pelin aikana lähes mahdotonta. Phil Jagielkan mielestä tauoilla voi olla jopa suurempi vaikutus kuin puoliajalla:

“Nuo kolme minuuttia voivat olla valtavia. Jos joukkueesi ei pelaa hyvin, et välttämättä saa viestejä perille normaalisti. Vesitauolla voit käytännössä kääntää ottelun suunnan nopeasti.”

Samalla televisioyhtiöt ovat huomanneet taukojen tarjoaman tilaisuuden mainoskatkoille. Esimerkiksi Yhdysvalloissa Fox on saanut kritiikkiä siitä, ettei lähetys palannut ajoissa mainoksista ensimmäisen MM-ottelun jatkumiseen Meksikon ja Etelä-Afrikan välillä.

Jagielka kyseenalaistaa myös taukojen keston:

“Ymmärrän, että pelaajat tarvitsevat nesteytystä, kun ottelutahti on hurja. Mutta pitääkö tauon olla kolme minuuttia? Kuinka kauan oikeasti tarvitaan? Yksi minuutti voisi riittää.”

Aikaviivyttely kuriin: 8 sekuntia maalivahdille, 5 sekuntia sivurajaheitolle

Katsojat ovat vähitellen tottuneet siihen, että erotuomari nostaa käden pystyyn ja laskee ääneen, kuinka kauan maalivahti pitää palloa käsissään. Kahdeksan sekunnin sääntö on ollut voimassa elokuusta 2025 lähtien, ja MM-kisoissa 2026 sitä pyritään soveltamaan johdonmukaisesti.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että turnauksessa käytetään myös viiden sekunnin sääntöä sivurajaheitoissa. Sen tarkoitus on nopeuttaa peliä ja kitkeä aikaviivyttelyä. Kun erotuomari epäilee pelaajan hidastelevan, hän nostaa käden ylös ja aloittaa viiden sekunnin laskennan. Jos heittoa ei suoriteta ajoissa, pallo siirtyy vastustajalle.

Kanadan ja Bosnia-Hertsegovinan ottelussa Torontoa edustanut Sead Kolašinac sai oppia tästä karulla tavalla, kun argentiinalainen erotuomari Facundo Tello vei sivurajaheiton Kanadalle Kolašincin vitkastellessa heiton kanssa.

Uusi käytäntö pakottaa joukkueet reagoimaan nopeammin ja voi muuttaa etenkin loppuhetkien pelinhallintaa. Aikaisemmin johtoasemassa ollut joukkue saattoi voittaa kymmeniä sekunteja jokaisella heitolla tai maalipotkulla – nyt riskinä on menettää pallo suoraan vastustajalle.

Uudistusten hinta: vähemmän epäoikeudenmukaisuutta vai enemmän epäselvyyttä?

Kaikkien näiden sääntömuutosten taustalla on pyrkimys oikeudenmukaisempaan ja viihdyttävämpään jalkapalloon. VAR:n kehitys, aikaviivyttelyn kitkeminen ja pelaajien hyvinvointia tukevat ratkaisut ovat periaatteessa oikeaan suuntaan meneviä askeleita.

Käytännössä kuitenkin monimutkaistuvat säännöt ja vaihtelevat tulkinnat synnyttävät uusia ongelmia. Yhdysvallat–Paraguay-ottelun tapaus on tästä malliesimerkki: filmaaja sai ansaitun rangaistuksen, mutta prosessi, jolla siihen päädyttiin, oli ristiriidassa voimassa olevien ohjeiden kanssa.

Jos Fifa ei selkeytä nopeasti, miten väärän pelaajan sääntöä ja VAR:n toimivaltaa filmaustilanteissa tulisi soveltaa, vaarana on, että eri otteluissa nähdään täysin erilaisia linjoja. Se taas syö luottamusta koko järjestelmään.

Jalkapallon historia tuntee monia vahvoja tv-kasvoja ja selostajia, jotka ovat auttaneet katsojia ymmärtämään vaikeitakin sääntömuutoksia ja tulkintoja. Suomalaisten mielissä tällainen suunnannäyttäjä oli pitkään uutisankkuri Arvi Lind, suomalaisen tv-uutisoinnin ikoni, jonka selkeä ja rauhallinen tyyli teki monimutkaisistakin asioista helposti seurattavia. Samankaltaista selkeyttä ja johdonmukaisuutta kaivataan nyt kipeästi myös VAR-sääntöjen ja MM-kisojen uusien määräysten viestintään.

Lopulta kysymys kuuluu: haluaako jalkapallo täydellisyyttä videolta – vai riittääkö, että peli on reilua, ymmärrettävää ja katsojalle selkeää?

Ei sisällä instagram post:eja