Tiukat koulupukeutumissäännöt voivat murentaa nuorten itsetuntoa – tutkija varoittaa

Kun kevät lämpenee ja lukukausi lähestyy loppuaan, moni oppilas haluaisi keventää pukeutumistaan – riisua pikkutakin, löysätä solmiota ja rullata sukkia alemmas. Monissa kouluissa tiukat ja joustamattomat koulupuku- ja pukeutumissäännöt kuitenkin rajoittavat tätä, ja asiantuntijoiden mukaan seuraukset voivat olla nuorten hyvinvoinnille vakavat.

”Viktoriaanisesta ajasta” periytyvät säännöt eivät vastaa nykypäivää

Koulukiusaamista tutkiva tohtori Elizabeth Nassem Bradfordin yliopistosta varoittaa, että monet koulupuku- ja pukeutumiskäytännöt ovat jääneet jälkeen nuorten tämän päivän todellisuudesta. Hänen mukaansa osa säännöistä kumpuaa yhä ”viktoriaanisen ajan” ajattelusta, jossa kuri ja yhdenmukaisuus asetetaan nuorten kokemusten ja hyvinvoinnin edelle.

Nassem on Bullied Voices -konsulttiyrityksen perustaja ja on tehnyt yhteistyötä koulujen kanssa eri puolilla Isoa-Britanniaa. Hän painottaa, että ongelma ei ole pelkkä koulupuku, vaan se, miten tiukasti ja mekaanisesti sääntöjä valvotaan.

”Kun opettajat velvoitetaan valvomaan jäykkiä sääntöjä ilman mahdollisuutta käyttää omaa ammatillista harkintaa, arkiset tilanteet voivat lipsahtaa nopeasti johonkin paljon vahingollisempaan”, Nassem selittää.

Hänen mukaansa erityisesti tytöt kuvailevat, että vaatetukseen puuttuminen voi tuntua seksualisoivalta tai nöyryyttävältä – vaikka opettajan tarkoitus ei olisi loukata. Tällä voi olla pitkäkestoisia vaikutuksia itsetuntoon, luottamukseen ja mielenterveyteen.

Nuorten kokemukset: ”Kuinka aikuiset voivat sanoa näin lapsille?”

17-vuotias Jessica opiskelee Notre Dame Sixth Form Collegessa Leedsissä. Aiemmin hän kävi koulua Bradfordissa, jossa pukeutumissäännöt olivat erittäin tiukat ja koulupuku epämukava.

”Kuumiin päiviin meille joskus sallittiin sukat sukkahousujen sijaan, mutta siitäkin alettiin myöhemmin tiukentaa. Muistan päivän, kun tulimme kouluun ja luokanohjaajani huusi: ’te näytätte kaikki pornotähdiltä’. Olin silloin yhdeksännellä luokalla”, Jessica kertoo.

”Miten tuollaista voi sanoa käytännössä lapsille – ja vielä samalla seksualisoida heitä?”

Nassemin mukaan Jessican kokemus ei ole poikkeus, vaan heijastaa laajempaa ilmiötä.

”He kertovat tuntevansa olonsa nöyryytetyksi ja seksualisoiduksi, ja usein he kokevat, että erityisesti miesopettajat puuttuvat pukeutumiseen. On kuin kasvava, naiseksi varttuva keho alkaisi joutua rangaistuksi. Näin monet tytöt sen kokevat”, Nassem kuvailee.

Hameiden pituus, housujen malli – kontrolli kohdistuu erityisesti tyttöihin

Toinen 17-vuotias Notre Damen opiskelija, Eva, muistaa, kuinka hänen entisessä koulussaan opettajat tarkastivat hameiden pituuksia.

”Meillä oli sellaisia ’Charleston’-hameita: tosi tiukat ylhäältä ja sitten levenivät alaspäin. Monet tytöt rullasivat niitä ylös. Aamuisin oli tarkastuksia, joissa piti nousta seisomaan, ja jos hame tai muu asu ei ollut ’oikea’, sinut pidätettiin luokkaan ja merkittiin negatiivisesti järjestelmään”, Eva kertoo.

Hänen ystävänsä Blessing muistuttaa, että huomautuksia ei tullut vain hameista, vaan myös liian tiukoina pidetyistä housuista. Monet kokivat, että määrätietoinen valvonta kohdistui erityisesti tyttöihin ja heidän vartaloihinsa.

Evalla opiskeleva Jem sanoo, että kohtelu vaikutti epätasapuoliselta.

”Oli tilanteita, joissa ajattelin, että nyt menee jo oudoksi – voisimmeko lakata puhumasta tyttöjen hameiden pituudesta? Kun seisoin käytävällä ja katsoin miesopettajaa, joka nuhteli 12-vuotiaita tyttöjä ja käski heitä laskemaan hameitaan, tilanne tuntui todella epämukavalta”, Jem kuvailee.

Ei mustavalkoinen kysymys: koulupuvulla on myös etuja

Nassem ei kuitenkaan näe ratkaisuksi koulupuvun täydellistä poistamista. Hän korostaa, että opettajilla on jo valmiiksi vaikea tehtävä nuoruusikäisten monimutkaisen käyttäytymisen keskellä, ja monissa kouluissa pyritään aidosti pitämään yllä turvallista, oppimista tukevaa ilmapiiriä.

”Ensimmäinen askel olisi kuulla oppilaita: selvittää, mikä heitä häiritsee ja mitä ongelmia he näkevät. Sen jälkeen pukeutumissääntöjä pitäisi lähteä kehittämään niin, että ne pohjautuvat oppilaiden ääneen ja tämän päivän todellisuuteen. Monet nykyisistä koulupuvuista ovat kiinni menneissä ajoissa ja vanhoissa käsityksissä siitä, miltä ’kunnollisen’ ihmisen pitäisi näyttää”, Nassem sanoo.

Myös osa nuorista näkee koulupuvussa selkeitä hyötyjä. Helmikuussa eräs Derbyssä sijaitseva toisen asteen koulu, Alvaston Moor Academy, päätti kuitenkin luopua perinteisistä paidoista, pikkutakeista ja solmioista. Päätös tehtiin oppilaiden, henkilöstön ja vanhempien kanssa käydyn kuulemisen jälkeen.

Syyskuusta alkaen seitsemännen luokan oppilaat siirtyvät käytännöllisempään pukeutumiseen, joka soveltuu sekä kouluun että vapaa-aikaan. Koulu perusteli muutosta sillä, että modernimpi pukeutuminen voi olla edullisempaa, mukavampaa ja vähemmän leimaavaa.

Yhdenvertaisuus, ammattimaisuus ja yhteisöllisyys

17-vuotias Jeffers haluaa tulevaisuudessa työskennellä oikeusalalla. Hänelle koulupuku on ollut tärkeä osa ammattimaisuuteen kasvamista.

”Pidin solmiosta. Se sai minut tuntemaan oloni fiksuksi”, Jeffers kertoo. ”Tavoittelen uraa oikeustieteissä, joten on luontevaa tottua pukeutumaan jollakin tavalla asiallisesti.”

Hänen mielestään koulupuku voi myös vahvistaa yhteenkuuluvuutta ja ylpeyttä omasta koulusta.

”Kun kaikki pukeutuvat samalla tavalla, syntyy tunne, että kuulumme samaan porukkaan.”

Myös Diego, joka opiskelee Leedsissä, suhtautuu myönteisesti koulupukuun. Osan peruskoulustaan hän kävi Barcelonassa, jossa koulupukua ei käytetty.

”Tunsin, että vaatteeni eivät ehkä olleet yhtä ’hyviä’ kuin muiden luokkalaisteni. Espanjassa luokkaerot ja perheiden taloudelliset erot näkyivät pukeutumisessa selvästi. Olo oli välillä alempiarvoinen”, Diego kertoo.

Hänen mukaansa yhtenäinen koulupuku voi tasata taloudellisia eroja ja vähentää paineita kulutus- ja merkkivaatteisiin liittyen.

Tarve joustolle ja nykyaikaiselle ajattelulle

Jem näkee, että kysymys ei lopulta ole pelkästään luokkaeroista, mukavuudesta tai sukupuolten välisestä epätasa-arvosta. Hänen mielestään monissa kouluissa pidetään kiinni vanhoista käytännöistä lähinnä siksi, että muutosta pelätään.

”Se on pitkälti perinnettä. Ihmiset pelkäävät sopeutua uuteen. Ei tarvitse riisua nuorilta kokonaan identiteettiä, jotta heidät voisi tunnistaa oppilaiksi”, Jem kiteyttää.

Keskustelu koulupuvuista ja pukeutumissäännöistä on osa laajempaa yhteiskunnallista muutosta, jossa kyseenalaistetaan nuoriin kohdistuvaa kontrollia, sukupuolittuneita odotuksia ja vanhentuneita normeja. Yhä useammat asiantuntijat ja nuoret itse peräänkuuluttavat tasapainoa turvallisuuden, kunnioituksen, yhdenvertaisuuden ja yksilöllisen ilmaisun välille.

Samaan keskusteluun liittyy myös se, miten nuorten kehoista ja seksuaalisuudesta puhutaan julkisuudessa. Esimerkiksi viihdemaailmassa on viime aikoina herättänyt huolta se, miten ikääntyviä naisartisteja käsitellään sekä mediassa että lavalla. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna myös Bonnie Tylerin terveyskoettelemukset ja kesäkiertueen peruuntuminen ovat osa laajempaa keskustelua siitä, miten naisiin ja heidän kehoihinsa suhtaudutaan eri elämänvaiheissa.

Kun koulut pohtivat pukeutumissääntöjään uudelleen, panoksena ei ole vain siisti yleisilme, vaan nuorten kokemus omasta arvostaan, turvallisuudestaan ja oikeudestaan tulla nähdyksi ilman tarpeetonta häpeää tai kontrollia.

Ei sisällä instagram post:eja