Luka Modric ja Kroatia jatkavat kaikkien odotusten uhmaamista
Luka Modric teki A-maajoukkuedebyyttinsä Kroatian paidassa vuonna 2006 ja on sittemmin kerännyt jo 198 maaottelua. Pienikokoinen, hoikka ja nuorena pitkätukkaisuudestaan tarkka keskikenttäpelaaja on kasvanut sodan jaloista maailman huipulle – ja samalla Kroatiasta on tullut jalkapallon suurmaa, joka uhmaa jatkuvasti tilastoja ja odotuksia.
Sodan varjosta maailman huipulle
Modricin lapsuus oli kaikkea muuta kuin tavanomainen. Hän kuuluu nykyisen maajoukkueen harvoihin pelaajiin, jotka elivät läpi Kroatian sodan 1990-luvun alussa. Vuonna 1991 Kroatia julistautui itsenäiseksi Jugoslaviasta, ja sota jatkui vuoteen 1995 asti.
Modric oli vain kuusivuotias, kun serbijoukot surmasivat hänen isoisänsä, myös nimeltään Luka, lähellä perheen kotia Velebit-vuoriston tuntumassa. Perheen koti poltettiin ja Modricin isä lähti rintamalle. Perhe pakeni Zadariin ja eli pakolaisina hotelleissa, joissa Luka pelasi jalkapalloa muiden sodan takia kodistaan joutuneiden lasten kanssa.
Samaan aikaan Kroatian jalkapallomaajoukkue otti ensiaskeleitaan. Fifa hyväksyi Kroatian jäsenekseen vuonna 1992 ja Uefa vuotta myöhemmin, joten maa jäi sivuun vuoden 1994 MM-kisoista. Silti nopeasti muodostui lahjakas sukupolvi: Zvonimir Boban, Davor Šuker ja Robert Prosinečki johtivat Kroatian EM-puolivälieriin 1996 ja MM-pronssille Ranskassa 1998, kaataen muun muassa Saksan ja Hollannin.
Romeo Jozak, yksi Kroatian jalkapallon taustavaikuttajista, näkee sodan vaikutuksen yhä pelaajissa. Monilla oli sodassa kuolleita sukulaisia, ja kokemus on jättänyt syvän jäljen – mutta myös sisäisen voiman.
Jozakin mukaan ylpeys Kroatiaa kohtaan oli aluksi vahvasti sidoksissa sodan aikaisiin uhrauksiin. Nykyisin se on kuitenkin muuttunut myös terveeksi itseluottamukseksi: alle neljän miljoonan asukkaan maa tietää pystyvänsä säännöllisesti haastamaan ja voittamaan suuria jalkapallomaita.
Nuori Modric – laiha, lyhyt ja sitkeä
Ennen maailmanmainetta Modric oli nuori, hoikka ja ulkoasustaan tarkka keskikenttäpelaaja. Romeo Jozak, joka valmensi Dinamo Zagrebin kakkosjoukkuetta, muistelee huvittuneena, miten Modricin hiukset olivat jatkuva keskustelunaihe.
”Joka kerta kun hän syötti pallon, tuli hiusten heilautus”, Jozak kertoo. Lopulta valmentaja vaati hiusten lyhentämistä – ja sai tahtonsa läpi. Myöhemmin Modric kasvatti tunnusomaiset kutrinsa takaisin, mutta kurinalaisuus ja nöyryys jäivät.
Modric siirtyi Dinamo Zagrebiin 16-vuotiaana kotikaupunkinsa Zadarista, tultuaan aiemmin sivuutetuksi Hajduk Splitissä. Jozakin mukaan nuori Luka oli aina hyvin käyttäytyvä, nöyrä ja luotettava: hän ei menettänyt palloa vaarallisissa paikoissa, taisteli, juoksi ja teki työnsä. Silti hän ei kuulunut ikäluokkansa näkyvimpiin lupauksiin – lyhyt ja laiha pelaaja ei ulkoisesti näyttänyt tulevalta supertähdeltä.
Modric lähetettiin lainalle Bosnia ja Hertsegovinan pääsarjassa pelaavaan Zrinjski Mostariin, jossa hän karaistui miesten peleissä. Myöhemmin hän pelasi lainalla myös kroatialaisessa Inter Zaprešićissä. Jozakin mukaan juuri tämä vaihe teki Modricista entistä kovemman: nuori, fyysisesti heiveröinen pelaaja joutui selviytymään haastavassa ympäristössä ja osoitti sisäistä nälkää – kuin terrieri, joka ei luovuta yhdessäkään kamppailussa.
Dinamo Zagreb – Kroatian talenttitehdas
Modric pelasi Dinamo Zagrebissa 130 ottelua ennen siirtoaan Tottenham Hotspuriin vuonna 2008. Samalla vuosikymmenellä Dinamo kehittyi yhdeksi Euroopan tuotteliaimmista pelaaja-akatemioista, suurelta osin Romeo Jozakin työn ansiosta.
Jozak toimi Dinamossa eri rooleissa – nuorten valmentajana, akatemian johtajana, urheilutoimenjohtajana – sekä myöhemmin Kroatian jalkapalloliiton teknisenä johtajana. Hänen ideansa oli rakentaa valtava sisäinen kilpailu: lähes kaikki akatemian pelaajat edustivat Kroatiaa juniorimaajoukkueissa, ja jokaisessa harjoituksessa oli ”selviytymisen” tunnelma.
Harjoituksissa ei saanut menettää palloa, koska seuraava lahjakas pelaaja odotti heti tilaisuutta ottaa paikkansa. Jozak korostaa, että tällainen sisäinen laatu ja jatkuva paine ovat valmennusprosessin ydinasioita – niitä ei voi keinotekoisesti luoda, vaan ne syntyvät, kun samassa ympäristössä kasvaa poikkeuksellisen lahjakkaita pelaajia.
Vuonna 2008, kun Modric siirtyi Englantiin, Dinamon akatemiasta nousi jo seuraava aalto: Mateo Kovačić siirtyi Inter Milanoon, Tin Jedvaj ja Šime Vrsaljko Serie A:han ja Alen Halilović Barcelonaan. Dinamon maine oli kasvanut niin suureksi, että vuonna 2014 Barcelonan La Masia -akatemiassa kasvanut Dani Olmo teki poikkeuksellisen liikkeen – hän jätti Barcelonan ja siirtyi Zagrebiin saadakseen paremmat mahdollisuudet kehittyä huipulle.
Jozak painotti myös oikeiden valmentajien valintaa: väärät ihmiset eivät voineet ”jäädä bussiin”. Jokaisen harjoitteen taustalla piti olla osaava ja intohimoinen ihminen. Lisäksi pallosta tuli olennainen osa kaikkea – Jozakin sanoin: ”Kun menet vessaan, menet pallon kanssa. Kun otat puhelimen käteen, otat pallon mukaan. Kaikki tehdään pallon kanssa.”
Gvardiol, Vuskovic ja uusi sukupolvi
Dinamon akatemian hedelmistä nautti myös nykyinen Manchester Cityn toppari Joško Gvardiol, joka pelasi juniorina sekä keskikentällä että kymppipaikalla. Jozakin mukaan juuri tämä selittää Gvardiolin poikkeuksellisen vasemman jalan ja teknisen osaamisen: hän kasvoi tiheässä huippulahjakkuuksien ympäristössä ja sai pallollisen pelaajan koulutuksen ennen kuin venähti pitkäksi ja nopeaksi toppariksi.
Nämä kehitysaskeleet palvelivat sekä Dinamo Zagrebin seurajoukkuetta että Kroatian maajoukkuetta. Nykyisestä MM-kisajoukkueesta lähes puolet on kulkenut Zagrebin akatemian kautta. Silti Jozakin merkitys ei rajoitu vain yhteen seuraan: Kroatian liiton teknisenä johtajana vuosina 2013–2017 hän rakensi ”sillan” seurojen ja maajoukkueen välille.
Yksi joukkueen nuorimmista pelaajista on 19-vuotias toppari Luka Vuskovic, joka on Tottenhamin sopimuspelaaja ja noussut Hadjuk Splitin akatemian kautta huipulle. Hän ei ollut edes syntynyt, kun Modric teki debyyttinsä Kroatian A-maajoukkueessa. Jozak uskoo, että Vuskovicista tulee tulevaisuuden supertähti.
Kroatian liiga tarjoaa tärkeän kehitysalustan: se on riittävän kilpailullinen, mutta antaa nuorille pelaajille mahdollisuuden saada vastuuta ennen siirtoa Euroopan huippusarjoihin. Nykyisestä maajoukkueesta 18 pelaajaa pelaa jo Englannin, Espanjan, Italian tai Saksan pääsarjassa.
Kaikkia lahjakkuuksia ei ole silti saatu maajoukkueeseen. Esimerkiksi Christian Pulisicia yritettiin houkutella pelaamaan Kroatialle – liitto auttoi häntä hankkimaan passin, jonka avulla siirto Borussia Dortmundiin 16-vuotiaana mahdollistui – mutta lopulta hän valitsi Yhdysvaltain maajoukkueen. Toisaalta Kroatia hyötyy yhä enemmän diasporasta: ulkomailla kasvaneet, kroatialaistaustaiset pelaajat haluavat edustaa puna-valkoruutuista maata, jonka jalkapalloinen maine on vakiintunut.
Zlatko Dalić – tunteiden ja taktiikan tasapaino
Kaikesta lahjakkuudesta huolimatta Kroatia voitti vain yhden MM-ottelun vuoden 1998 pronssin jälkeen, ennen kuin Zlatko Dalić nimettiin päävalmentajaksi vuonna 2017. Hänen johdollaan Kroatia on ottanut historiallisen loikan: MM-hopea Venäjällä 2018 ja MM-pronssi Qatarissa 2022.
Romeo Jozak kuvaa Dalićia valmentajaksi, joka ymmärtää kroatialaisen mielenmaiseman ja ihmissuhteiden merkityksen. Dalić tietää, milloin painaa kaasua ja milloin hellittää, milloin korottaa ääntään ja milloin halata pelaajaa. Kroatialaiset ovat tunteellisia ja sosiaalisia – pukukopissa ei nähdä hiljaisia kuppikuntia, vaan pelaajia, jotka haluavat vetää samaan suuntaan.
Dalić on Jozakin mukaan ”emotionaalisesti ja henkisesti erittäin älykäs valmentaja”, jolla on lisäksi vankka jalkapallotietämys. Hän pitää joukkueen ihmissuhteet ja tunteet hallinnassa, mikä on Kroatialle valtava voimavara, kun pienestä maasta tulee jatkuvasti jättiläisten kaataja.
Modric – sodan pakolaisesta ikoniseksi johtajaksi
Modricin tarina on tiivistys Kroatian jalkapallon ihmeestä. Sodan jaloista paennut poika on voittanut Real Madridin kanssa kuusi Mestarien liigan mestaruutta ja pokannut Ballon d’Or -palkinnon. Hän on kipparoinut maansa MM-finaaliin 2018 ja pronssille 2022, ja 40-vuotiaana hän johtaa Kroatiaa jälleen uudessa arvoturnauksessa, tällä kertaa MM-kisojen avausottelussa Englantia vastaan.
Modricin ja Kroatian menestys ei perustu vain yksittäisiin tähtihetkiin. Taustalla on vuosikymmenten työ akatemioissa, sotien ja kriisien muovaama sisäinen sitkeys, vahva identiteetti sekä kyky kehittää ja hyödyntää lahjakkuuksia paremmin kuin monet suuret jalkapallomaat.
Samaan aikaan kun jalkapallon huipputaso muuttuu ja teknologia, data ja tekoäly valtaavat alaa, Kroatia luottaa yhä myös inhimillisiin tekijöihin – ympäristöön, arvoihin ja yhteisöllisyyteen. Tämä näkyy laajemminkin tekoälyn maailmassa: esimerkiksi viimeaikaiset tutkimukset ChatGPT:n kuvatuotannosta ja sen haavoittuvuuksista osoittavat, että ihmisen harkintaa ja vastuullisuutta tarvitaan yhä – aivan kuten Kroatian jalkapallossa tarvitaan edelleen oikeita valmentajia, kasvattajia ja johtajia datan ja taktiikan rinnalle.
Kun Modric astuu kentälle jälleen kerran Kroatian kapteeninnauha käsivarressaan, hän kantaa mukanaan koko kansan tarinaa: pienen maan itsepintaista uskoa, sodan muovaamaa sisua ja jalkapallokulttuuria, joka jatkaa sinnikkäästi kaikkien odotusten uhmaamista.
Ei sisällä instagram post:eja
