Ukrainan poliisijohtaja eroaa Kiovan joukkoampumisen jälkeen – kahden partiopoliisin väitetään paenneen paikalta
Ukrainan partiopoliisin päällikkö Jevhen Žukov on jättänyt eronpyyntönsä sen jälkeen, kun kaksi hänen alaisuudessaan toiminutta poliisia joutui ankaran arvostelun kohteeksi väitteiden vuoksi, joiden mukaan he pakenivat kuolettavan joukkoampumisen paikalta Kiovassa.
Eteläisessä Holosiivskyiin kaupunginosassa tehty aseisku johti kuuden ihmisen kuolemaan ja 14:n loukkaantumiseen. Hyökkääjä avasi tulen kadulla liikkuneita ihmisiä kohti ja otti sen jälkeen panttivankeja läheisestä supermarketista. Mies sai surmansa tulitaistelussa poliisin kanssa.
Video paljasti poliisien pakenemisen
Tapauksen jälkeen verkossa on jaettu videomateriaalia, joka näyttää poliisien poistuvan paikalta ja jättävän siviilit suojaamatta. Kuvien leviäminen on herättänyt Ukrainassa laajaa suuttumusta ja keskustelua poliisin toimintakyvystä kriisitilanteissa.
Ukrainan sisäministeri Ihor Klymenko kertoi, että kyseiset poliisit on toistaiseksi pidätetty tehtävistään ja heidän toimintaansa tutkitaan rikosoikeudellisesti. Ministeri painotti, että poliisin velvollisuus on suojella kansalaisia myös äärimmäisen vaarallisissa tilanteissa.
“Serve and protect ei ole pelkkä iskulause. Sitä on tuettava ammattimaisella toiminnalla – erityisesti kriittisillä hetkillä, kun ihmishenget ovat vaakalaudalla”, Klymenko kirjoitti Telegramissa.
Samalla hän varoitti yleistyksistä: “Ei ole täysin oikein tehdä johtopäätöksiä koko poliisista kahden työntekijän toiminnan perusteella.”
Žukov: epäammattimaista ja arvotonta toimintaa
Žukov kertoi sunnuntaina pitämässään lehdistötilaisuudessa, että poliisit “eivät arvioineet tilannetta oikein ja jättivät siviilit vaaraan”. Hänen mukaansa toiminta oli “epäammattimaista ja arvotonta” poliisille asetettuihin vaatimuksiin nähden.
“Taistelukokemuksen omaavana upseerina olen päättänyt jättää eronpyyntöni nykyisestä tehtävästäni”, Žukov sanoi. Ero on symbolisesti merkittävä ele ajassa, jolloin Ukraina käy täysimittaista sotaa Venäjää vastaan ja viranomaisten toimintaa tarkastellaan erityisen kriittisesti.
Joukkoampumista tutkitaan terroritekona
Viranomaiset tutkivat lauantain joukkoampumista terroritekona, mutta mahdollista motiivia ei ole vielä julkistettu. Sisäministeri Klymenko kuvaili hyökkääjän mielentilaa “selvästi epävakaaksi”.
Hyökkäyksessä loukkaantuneista kahdeksan on yhä sairaalahoidossa. Viranomaisten mukaan yksi aikuinen on “äärimmäisen kriittisessä tilassa” ja kolme muuta vakavasti loukkaantuneita.
Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi kertoi sunnuntaina pitämässään päivityksessä, että kaksi poliisia oli “rikospaikalla, mutta ei pysäyttänyt murhaajaa, vaan pakeni paikalta”. Hänen mukaansa kyse on räikeästä “toimettomuudesta”, ja asiasta on avattu rikostutkinta, jossa selvitetään myös poliisien aiempaa työskentelyä.
“Käymme sotaa, ja joka päivä menetämme ihmishenkiä Venäjän iskujen seurauksena. On erityisen tuskallista menettää ihmisiä tällä tavalla – tavallisessa kaupungissa, keskellä katua”, Zelenskyi sanoi.
Uhrit ja ampuja: taustaa tragedian takaa
Viranomaiset ovat alkaneet kertoa tarkempia tietoja ampumisen uhreista. Yhden surmansa saaneen miehen kerrotaan olleen sen lapsen isä, joka loukkaantui hyökkäyksessä. Toinen kuolleista uskotaan olleen pojan täti, mikä korostaa tragedian perhekohtaisia seurauksia.
Hyökkääjä on tunnistettu 58-vuotiaaksi mieheksi, joka on syntynyt Venäjän pääkaupungissa Moskovassa. Ukrainan viranomaisten mukaan hän oli viime aikoina asunut Holosiivskyiin kaupunginosassa Kiovassa, mutta sitä ennen Itä-Ukrainan Donetskin alueella, joka on suurelta osin Venäjän miehittämä ja jossa käytiin separatistista konfliktia jo ennen Venäjän laajamittaista hyökkäystä vuonna 2022.
Viranomaisten mukaan hyökkääjän käyttämä ase oli laillisesti rekisteröity. Nyt tutkitaan, miten hän on saanut uusittua aseenkantolupansa ja hankittua tarvittavat asiakirjat, vaikka hänen mielenterveydestään on esitetty vakavia kysymyksiä.
Aseiden omistus Ukrainassa sodan varjossa
Vaikka Kiova on tottunut Venäjän ohjus- ja drooni-iskuihin, tämänkaltaiset siviileihin kohdistuvat joukkoampumiset ovat kaupungissa harvinaisia. Siksi tapaus on herättänyt keskustelua sekä poliisin toimintakyvystä että aseiden saatavuudesta sodan aikana.
Sisäministeri Klymenko korosti, ettei ampumisen seurauksena ole suunnitteilla laajamittaista aseiden haltijoiden tarkastusta. “Uskon, että ihmisillä tulee olla oikeus aseelliseen itsepuolustukseen – varsinkin sen kokemuksen jälkeen, kun täysimittaisen hyökkäyksen alussa siviileille jaettiin aseita kansallista vastarintaa varten”, hän sanoi.
Ukrainalaisilla kansalaisilla on oikeus omistaa ei-automaattisia tuliaseita, mikäli he täyttävät lupaehtojen vaatimukset – esimerkiksi puhtaan rikosrekisterin ja mielenterveydelliset edellytykset. Venäjän hyökkäyksen alettua vuonna 2022 ukrainalaisille on lisäksi sallittu aseiden kantaminen itsepuolustukseen ja maan puolustamiseen.
Pienaseita kartoittanut vuoden 2023 selvitys arvioi, että vain noin 3,4 prosenttia Ukrainan aikuisväestöstä omistaa oman ampuma-aseen. Sodan myötä monet ovat kuitenkin saaneet aseen käyttöönsä osana maan puolustusjärjestelyjä, mikä lisää vaatimuksia viranomaisten vastuulliselle valvonnalle.
Luottamus viranomaisiin koetuksella – rinnastus rokotekiistoihin
Kiovan traaginen joukkoampuminen ja siihen liittyvä poliisien epäilty pako paikalta nostavat esiin laajemman kysymyksen: miten kansalaisten luottamus viranomaisiin säilytetään kriisien keskellä. Samanlainen luottamuskriisi on nähty myös terveydenhuollossa ja rokotepolitiikassa eri maissa, kun osa kansalaisista kokee jääneensä yksin haittavaikutusten tai virheiden kanssa.
Myös Suomessa on keskusteltu siitä, miten viranomaiset, terveydenhuolto ja poliittiset päättäjät kantavat vastuunsa poikkeustilanteissa. Esimerkiksi keskustelu Covid‑rokotteiden käyttöönoton onnistumisesta ja rokotehaitoista kärsivien riittämättömästä tuesta on osoittanut, kuinka tärkeää avoin viestintä, läpinäkyvä päätöksenteko ja uhrien tukeminen ovat yhteiskunnallisen luottamuksen kannalta.
Ukrainassa Kiovan ampumistapaus ja partiopoliisin päällikön ero toimivat muistutuksena siitä, että viranomaisten vastuu ei rajoitu vain lainsäädännön noudattamiseen. Kriittisillä hetkillä ratkaisevaa on myös se, koetaanko viranomaisten toiminta oikeudenmukaiseksi, rohkeaksi ja inhimilliseksi – ja ovatko he valmiita kantamaan seuraukset, jos näin ei ole.
Ei sisällä instagram post:eja
