Gerard Deulofeu taistelee yhä ”ihmepaluun” puolesta – kolmen vuoden loukkaantumiskierre ei sammuttanut intohimoa
Gerard Deulofeu ei ole pelannut virallista ottelua yli kolmeen vuoteen, mutta 31-vuotias espanjalaislaituri uskoo yhä, että voi tehdä ”ihmeen” ja palata huipputasolle. Viimeinen peli Udinesen paidassa nähtiin tammikuussa 2023 – sen jälkeen Deulofeu on elänyt pitkän, kivuliaan ja epätavallisen loukkaantumiskierteen keskellä.
Ura huipulla katkesi yhtäkkiä
Jalkapallo on ollut Deulofeun elämä: lapsena Barcelonan La Masia -akatemia, myöhemmin Euroopan huiput, Eurooppa-liigan mestaruus, FA Cupin finaali, maalit Espanjan maajoukkueessa sekä temput Serie A:ssa, Valioliigassa ja La Ligassa. Hän on edustanut urallaan Barcelonan lisäksi muun muassa Evertonia, Sevillaa, AC Milania, Watfordia ja Udinesea.
Kaikki kuitenkin pysähtyi, kun oikea polvi petti lopullisesti. Deulofeu oli jo valmiiksi toipumassa polvivammasta, jonka hän sai marraskuussa 2022 Napoli-ottelussa, mutta vammasta ei heti ymmärretty, että kyse oli eturistisiteestä (ACL).
Kun Serie A palasi MM-katkon jälkeen, Deulofeu teki lyhyen paluun Sampdoriaa vastaan. Se jäi hänen viimeiseksi ottelukseen.
”Pelasin 15 minuuttia. Sen aikana eturistiside repesi täysin. Se oli viimeinen pelini”, Deulofeu muistelee.
Harvinainen tulehdus tuhosi ruston
Pelkkä eturistisidevamma olisi jo itsessään ollut vakava, mutta nykyfutiksessa useimmat palaavat siitä noin vuoden sisällä. Deulofeu teki näin jo aiemmin Watfordissa vuonna 2020 ja palasi kahdeksassa kuukaudessa.
Tällä kertaa ongelma ei kuitenkaan ollut pelkkä nivelside. Leikkauksen jälkeen polveen iski harvinainen tulehdus, joka söi nivelrustoa pois pala palalta. Jokainen uusi magneettikuva näytti saman karun kehityksen: polvi muuttui vähitellen ”luu luuta vasten” -tilaksi.
”En ollut onnekkain ihminen”, hän toteaa lakonisesti ja näyttää, kuinka kaksi nyrkkiin puristettua kättä hakkaavat toisiaan vasten – kuvaus omasta polvestaan.
Tulehdus ja ruston tuhoutuminen johtivat tilanteeseen, jossa käveleminen lasten kanssa, koirien ulkoiluttaminen tai autolla ajaminen olivat mahdottomia. Jalkapalloammattilaiselta vietiin myös tavallisen arjen perusasiat.
”Menetin koko henkilökohtaisen elämäni. Se on satuttavin tunne, mitä voi olla”, Deulofeu sanoo.
Soluhoitoa, loputonta kuntoutusta ja tuskallisen hidas eteneminen
Ensimmäinen askel oli solupohjainen hoito, jolla yritettiin rakentaa tuhoutunutta rustoa uudelleen. Hoito vaati aikaa, kärsivällisyyttä ja lukuisia injektioita. Kun Deulofeu yritti ensimmäisen kerran juosta, polvi ei ollut vielä valmis – seurauksena oli uusi takaisku.
”Polveni tarvitsi parantumista. Ennen kuin voi treenata kovaa, polven on ensin ehdottomasti parannuttava”, hän kuvailee.
Deulofeu vietti lähes kaksi vuotta soluinjektioiden, kontrollikuvien ja maltillisen kuntoutuksen välimaastossa. Viime kuukausina hän on keskittynyt massiiviseen lihasvoiman rakentamiseen: kuusi kuukautta peräkkäin saliharjoittelua fysioterapeutin ja fyysisen valmentajan kanssa, 3–4 tuntia joka aamu, viitenä päivänä viikossa Udinesen Stadio Friulilla.
”Rakensin vain lihasta, lihasta, lihasta. Mitä enemmän lihasta, sitä vähemmän kipua polven sisällä. Nyt tuntuu, että polvi on valmis juoksemaan. Lihastasot ovat jo samalla tasolla kuin pelikuntoisilla pelaajilla”, hän kertoo.
Silti epävarmuus kalvaa: rustoa ja kierukkaa ei juuri ole jäljellä. Juokseminen ja etenkin suunnanmuutokset testaavat polvea äärirajoille.
”Katsotaan, kestääkö polvi iskut. Olen onnellinen, koska jalka tuntuu vahvalta. Mutta katsotaan, mitä tapahtuu ilman rustoa ja ilman kierukkaa…”
Lopettamisen ajatukset ja usko ”ihmeeseen”
Kolmen vuoden tauko, yli 1 100 päivää ilman peliä, on ajanut Deulofeun väistämättä pohtimaan uran lopettamista. Silti hän puhuu yllättävän positiivisesti ja keskittyy yhä päämääräänsä: palata ammattilaiskentille.
”Odotan vain, että voin tehdä ihmeen ja palata jalkapalloon. Tiedän, että se on todella vaikeaa tällaisella toimintakyvyllä, mutta haluan yrittää. Tunnen, että voin tehdä historiaa”, hän sanoo.
Voimaa hän on hakenut myös muilta samankaltaisen polun läpikäyneiltä. Espanjalaislegenda Santi Cazorla menetti lähes akillesjänteensä gangreenan vuoksi ja oli sivussa 636 päivää, mutta teki lopulta upean paluun huipulle.
”Se on uskomaton esimerkki. Voin kuvitella, miten paljon hän kärsi kahden ja puolen vuoden aikana – tunnen sen nyt itse”, Deulofeu sanoo.
Perhe, koti ja henkinen tasapaino ratkaisevassa roolissa
Deulofeun mukaan kolme asiaa on ollut ratkaisevaa, jotta hän on jaksanut jatkaa taisteluaan: perhe, suhde seuraan sekä oma intohimo hyvinvointiin ja fysiikkaan.
”Ensimmäinen ja tärkein asia on perhe ja koti. Jotta voit jatkaa eteenpäin tällaisena aikana, kodissa pitää olla rauha ja rakkautta joka aamu. Onni, lasten kasvun seuraaminen, hyvä ilmapiiri vaimon kanssa – se on välttämätöntä, jotta jaksat mennä treeneihin hyvällä mielellä”, hän kuvailee.
Kolmen pelittömän vuoden aikana Deulofeu on saanut myös maistaa sellaista perhearkea, josta moni aktiivipelaaja voi vain haaveilla.
”Olen nähnyt, miten hienoa on vain olla kotona. Viettää aikaa perheen kanssa, katsoa, kun lapset kasvavat ja olla isä. Jalkapallo vie paljon tärkeitä hetkiä pois, kun pelejä on nykyään koko ajan, joka kolmas tai neljäs päivä.”
Samalla juuri lapset ovat hänen suurin motivaationsa jatkaa taistelua.
”Vanhin tyttäreni on kahdeksan ja pelaa jalkapalloa, poikani on viisi ja pelaa myös. Nyt he kysyvät minulta: ‘Milloin palaat? Haluan mennä kanssasi stadionille!’ Juuri tuollaiset hetket lasten kanssa antavat minulle voimaa jatkaa ja taistella, jotta voin kokea ne yhdessä heidän kanssaan, kun he ovat jo isompia.”
Udinese ja Pozzon perhe tukena
Toinen Deulofeun esiin nostama kulmakivi on hänen suhteensa Udineseen ja seuraa hallinnoivaan Pozzon perheeseen. He toivat hänet ensin Watfordiin ja sen jälkeen Udineseen, ja vaikka sopimus purettiin, kun kävi selväksi, ettei paluu olisi lähellä, seura ei jättänyt pelaajaa yksin.
Udinese on tarjonnut hänelle kaikki huippuluokan olosuhteet kuntoutukseen – tilat, henkilökunnan ja tuen. Vastapalvelukseksi Deulofeu haluaa yhä pukea seuran paidan päälleen.
”Haluan todella edustaa Udinesea jälleen. He ovat olleet uskomattoman lojaaleja”, hän sanoo.
Deulofeu teki ensimmäisellä täydellä kaudellaan Udinesessa 13 maalia Serie A:ssa ja oli joukkueensa tärkeimpiä pelaajia. Ajatus siitä, että hän voisi vielä kerran johtaa hyökkäystä Friulissa, pitää liekin yllä.
Fysiikka ja terveys elämänmittaisena intohimona
Kolmas voimanlähde on Deulofeun oma intohimo fyysiseen hyvinvointiin ja terveyteen. Hän kuvaa itseään lähes ”fitness-obsessivoituneeksi”: kuntoutuksen lomassa hän opiskelee palautumisen ja kehon toiminnan fysiologiaa, seuraa uusia hoitomuotoja ja viettää aikaa hapekkaissa hoitokammioissa sekä muissa erikoishoidoissa.
”Olen todella kiinnostunut kaikesta, mikä liittyy terveyteen. Nautin siitä, että voin olla terve. Positiivisuus auttaa näkemään elämän eri tavalla. En voi jäädä ajattelemaan ‘voi miksi tämä tapahtui juuri minulle, olen niin epäonninen’. Ehkä se on totta, mutta mieluummin ajattelen toisin: pidän mielen kirkkaana, jotta jaksan kärsiä joka aamu – muuten olet täysin ulkona”, hän sanoo.
Seuralla hän viettää päivänsä hymy huulilla, neuvoo joukkuekavereita ja seuraa omaa edistymistään pienissä askelissa.
”Nautin kuntoutuksesta, kun näen parannuksia. Se tekee minut positiivisemmaksi”, Deulofeu kuvailee.
Ura täynnä huippuhetkiä – ja kiitollisuus, vaikka kaikki päättyisi tähän
Deulofeu tiedostaa, että loukkaantuminen osui hänen uransa loppupuolelle. Hän on pelannut yli 350 seurajoukkueottelua Euroopan huippusarjoissa ja saanut neljä A-maaottelua Espanjan paidassa. Siksi hän suhtautuu tilanteeseensa kaksijakoisesti: yhtä aikaa päättäväisesti ja kiitollisesti.
”Kuvittele, jos tällainen vamma sattuu, kun olet nuori. Ura on täysin ohi. Olen kiitollinen, että sain pelata uran AC Milanissa, Barcelonassa, Evertonissa, Sevillassa… Voitin Eurooppa-liigan, pelasin maajoukkueessa, tein maalin. Mitä voi enää enempää pyytää?” hän pohtii.
”Nyt katsotaan, voinko jatkaa uraani vai olenko vain kiitollinen siitä, että sain olla 10–12 vuotta mukana tässä uskomattomassa lajissa.”
Arki nyt: kuntopyörä, koulukyydit ja kentän laidalta annettuja neuvoja
Haastattelun jälkeen Deulofeulla on edessä vielä puolentoista tunnin treeni kuntopyörällä. Sen jälkeen hän vaihtaa takaisin isän rooliin: lapset pitää hakea koulusta ja illalla pojan harjoitukset odottavat.
Udinesen pelejä hän ei aina pysty katsomaan paikan päällä – jännitys käy liian raskaaksi, ja viikonloput on varattava palautumiselle. Sen sijaan hän nauttii täysillä lastensa peleistä.
”Olen kentän laidalla kaksi tuntia, koska olen niin ylpeä. Lasteni peli on minun pelini!” hän sanoo hymyillen.
Valmentajat pyytävät häntä joskus kentän laidalta kentän puolelle antamaan neuvoja nuorille pelaajille: miten sijoittaa jalka, kuinka syöttää, miten liikkua. Deulofeulle nämä hetket ovat kauniita muistutuksia siitä, mitä jalkapallo hänelle merkitsee – ja mitä hän toivoo vielä itse saavansa kokea.
Loukkaantumiset, uran epävarmuus ja jalkapallon tulevaisuus
Deulofeun tarina kuvastaa nykypäivän huippujalkapallon varjopuolta: pelitahti on hurja, kehoja kuormitetaan äärimmilleen ja yksikin vakava loukkaantuminen voi muuttaa kaiken. Samalla se kertoo myös henkisestä sitkeydestä ja halusta jatkaa, vaikka todennäköisyydet ovat vastaan.
Jalkapallomaailmassa on nähty muitakin esimerkkejä yllättävistä käänteistä ja pitkien taukojen jälkeen tehdyistä paluista – sekä kentällä että sen ulkopuolella. Esimerkiksi raportit siitä, kuinka Kim Jong Un on valinnut teinityttärensä Kim Ju Aen seuraajakseen, muistuttavat, kuinka nopeasti valta-asemat ja roolit voivat muuttua myös urheilun ulkopuolisessa maailmassa. Jalkapalloilijoiden urat ovat usein yhtä arvaamattomia: tulevaisuus voi rakentua tai romahtaa yhden hetken varassa.
Deulofeu itse valmistautuu jokaiseen päivään kuin se olisi pieni finaali: ensin tunnit kuntosalilla ja kuntopyörällä, sitten rauhallinen perhearki. Hän ei tiedä, palaako hän enää koskaan ammattilaiskentille, mutta yksi asia on varma – hän aikoo taistella loppuun asti.
”Katsotaan, tapahtuuko se ihme vai ei”, hän sanoo. ”Mutta niin kauan kuin voin, aion yrittää.”
Ei sisällä instagram post:eja
