Viisi puhuttua pelaajaa Six Nationsin kolmannesta kierroksesta
Six Nations -rugbyturnauksen kolmas kierros tarjosi draamaa, käänteitä ja uusia tarinoita jokaiselle joukkueelle. Englanti romahti, Ranska jatkoi Grand Slam -jahtiaan vajaatehoisenakin, Skotlanti kaivoi esiin sitkeytensä ja Irlanti esitti mestariluokan suorituksen.
Tässä viisi pelaajaa ja ilmiötä, joista kolmannen kierroksen jälkeen puhutaan – ja jotka muovaavat lopputurnauksen asetelmia ennen kahden viikon taukoa.
1. Finn Russell – Skotlannin pelinrakentaja käänsi ottelun suunnan
Skotlanti oli vielä avauskierroksella vaisu ja aseeton Roomassa Italiaa vastaan, mutta on sen jälkeen noussut Ranskan suurimmaksi haastajaksi. Calcutta Cupin murskavoitto Englannista sai jatkoa Walesia vastaan otetulla, hermoja raastavalla 26–23 -vierasvoitolla.
Ottelun käännekohta oli jälleen kerran pelinrakentaja Finn Russell. Kun Wales johti kotiyleisönsä edessä 23–12 hieman yli 20 minuuttia ennen loppua, Russell näki tilan, jota muut eivät huomanneet. Hänen älykäs potkunsa löysi tilan laitaan ja mahdollisti Darcy Grahamin yrityksen kulmassa – hetki, joka muutti koko ottelun virtausta.
Entinen Walesin kapteeni Sam Warburton tiivisti Russellin merkityksen BBC:n Rugby Special -ohjelmassa:
”Isot pelaajat nousevat esiin, kun sillä on eniten väliä. Russellilla oli hetkiä, jolloin hän yksinkertaisesti pelasti Skotlannin. Hän oli erinomainen joukkueen johtamisessa silloin, kun he olivat ottelussa alakynnessä. Hän odottaa täydellistä hetkeä puuttua peliin – ja kun se tulee, hän ei petä.”
Myös entinen Skotlannin flanker John Barclay korosti voiton arvoa:
”Skotlanti löysi tavan voittaa rumasti. He keksivät ratkaisuja, jauhoivat tiensä takaisin ja kaivoivat voiton. Monella tapaa tämä oli heidän tärkein voittonsa pitkään aikaan – se antoi heille vahvan aseman sarjataulukossa.”
Seuraavaksi Skotlanti kohtaa Murrayfieldillä Ranskan lauantaina 7. maaliskuuta. Tarjolla on mahdollisuus katkaista Les Bleusin Grand Slam -unelma kolmen peräkkäisen voiton jälkeen – ja vahvistaa skotlantilaisten nousua Euroopan rugbyhuipulle, vaikka Skotlannin poliittisessa kentässä nähdään samaan aikaan vaikeuksia, kun esimerkiksi Alba-puolue on ajautunut talouskriisiin ja kamppailee tulevaisuudestaan.
2. Antoine Dupont – Ranskan kapteeni kiristi tasonsa oikeaan aikaan
Ranska jatkaa vahvana matkalla kohti 20. Six Nations -mestaruuttaan ja kolmatta titteliään viiden vuoden sisällä. Lilleen siirretty ottelu Italiaa vastaan ei ollut läpihuutojuttu, mutta lopulta Ranska karkasi 33–8 -voittoon ja piti Grand Slam -haaveensa elossa.
Ottelun ytimessä oli jälleen kerran scrum-half ja kapteeni Antoine Dupont. Ensimmäisissä kahdessa ottelussa lievästi vaisu polvivamman jäljiltä, Dupont näytti nyt, miksi häntä pidetään monien mielestä maailman parhaana pelaajana.
Hänen loistava potkunsa avasi ottelun ensimmäisen yrityksen Louis Bielle-Biarreylle, ja toisella jaksolla Dupont osoitti myös puolustuksellista vahvuuttaan, kun Italia painoi pitkään päälle.
John Barclay muistutti, että Dupontilta odotetaan välillä epärealistisia asioita:
”On ehkä epäreilua, että odotamme hänen tekevän jotain järisyttävää joka viikko. Hän on palaamassa polvivammasta, ja oli ehkä hieman hiljainen kahdessa ensimmäisessä pelissä, mutta nyt hän todella astui esiin. Hänen kykynsä lukea peliä paineen alla, nähdä tila ja toteuttaa oikea ratkaisu on poikkeuksellinen.”
Dupontin fyysisyys, taklaustyö ja jatkuva pelin ohjaaminen tekivät hänestä jälleen Ranskan moottorin. Edessä on huipputasoinen kohtaaminen Murrayfieldillä, jossa vain Etelä-Afrikan kaltaiset joukkueet voivat tällä hetkellä haastaa Ranskan fyysisen voiman tasolla.
3. Louis Bielle-Biarrey – ennätyksiä rikkova viimeistelijä
Ranskan laituri Louis Bielle-Biarrey saattaa jäädä supertähti Dupontin varjoon, mutta tilastot kertovat kaiken hänen tehokkuudestaan. Italiaa vastaan hänestä tuli ensimmäinen pelaaja Six Nationsin historiassa, joka on tehnyt yrityksen kahdeksassa peräkkäisessä ottelussa.
Bielle-Biarreyn saldo on hätkähdyttävä: 13 yritystä 12 Six Nations -ottelussa ja 24 yritystä 25 maaottelussa kokonaisuudessaan. Tällainen viimeistelyprosentti on huippuluokkaa missä tahansa lajissa.
Hänen nopeutensa, pelinlukunsa ja kyky liikkua oikeaan tilaan juuri oikealla hetkellä täydentävät Ranskan muutenkin vaarallista hyökkäystä. Kun vastustaja keskittyy pysäyttämään Dupontin ja Ranskan jykevän etupään, Bielle-Biarrey iskee armotta laitojen tyhjään tilaan.
Ranskan hyökkäyspelaamisen monipuolisuus tekee siitä äärimmäisen vaikeasti puolustettavan – ja Bielle-Biarrey on tästä paras esimerkki.
4. George Ford ja Englanti – pelisuunnitelma murenee
Siinä missä Skotlannin kampanja on saanut uutta virtaa, Englannin turnaus on suistunut raiteiltaan. Kahden peräkkäisen tappion myötä Borthwickin miehistö näyttää sekavalta, ja erityisesti 42–21 -rökäletappio Irlannille Twickenhamissa nosti isoja kysymysmerkkejä esiin.
Irlanti juoksi viisi yritystä ja nöyryytti Englantia kaikilla osa-alueilla. Ennen turnausta Englannilla näytti olevan selkeä, vakaa kokoonpano, mutta nyt keskustelu pyörii sen ympärillä, kuka ylipäänsä pitäisi olla avauskokoonpanossa – etenkin pelinrakentajan paikalla.
Entinen scrum-half Matt Dawson on vaatinut Fin Smithiä korvaamaan George Fordin numerolla 10. Sam Warburton puolestaan ihmetteli Fordin potkupelaamista – tai pikemminkin sen puutetta – Irlantia vastaan:
”Englanti on yleensä kärsivällinen potkupelissään, mutta Ford missasi muutaman potkun, jotka olivat selviä mahdollisuuksia kääntää momentumia. Englanti on potkupelijoukkue, ja kun he tekevät sen hyvin, he näyttävät erittäin hyvältä. Hän voitti niin paljon kenttäasemaa Walesia vastaan, mutta kahdessa viime pelissä olemme nähneet täysin toisenlaisen kuvan.”
John Barclay lisäsi, että tappioiden luonne on huolestuttavampi kuin itse tulos:
”Missä Englanti on nyt? Emme oikeastaan tiedä. Vielä muutama viikko sitten kokoonpanon olisi voinut nimetä ulkomuistista. Nyt kysytään, mikä on paras takakolmikko, ketkä pelaavat keskellä ja onko George Ford oikea mies numeroon 10.”
Seuraava ottelu Roomassa Italiaa vastaan ei näytä enää helpolta välipysäkiltä, vaan paikalta, jossa Englannin on pakko löytää identiteettinsä uudelleen – tai riskeerata koko turnauksen valuminen käsistä.
5. Robert Baloucoune ja Irlanti – työmoraali palkittiin
Irlannin nousu takaisin mestaruustaisteluun henkilöityi laituri Robert Baloucouneen. 28-vuotias pelaaja ei ollut esiintynyt maajoukkueessa marraskuun 2022 jälkeen loukkaantumisten vuoksi, mutta paluu oli näyttävä: yritys Italiaa vastaan ja uusi huippuesitys Englantia vastaan kruunattuna toisella yrityksellä.
Baloucoune oli pitkään epävarma maajoukkuetulevaisuudestaan, mutta osoitti Twickenhamissa, että hänellä on yhä paljon annettavaa. Hän haastoi Englannin nopean laitahyökkääjän Henry Arundellin jatkuvalla liikkeellään ja työmoraalillaan pallon ulkopuolella.
”Hän oli uskomaton”, Barclay kehui. ”Halukkuus tehdä töitä pallottomana on se, millä voitetaan otteluita. Hän taklasi kovaa, voitti palloja ja hänen energiansa vieraskentällä määritti koko joukkueen tempoa.”
Sam Warburton nosti esiin Irlannin kokonaisvaltaisen työnteon:
”Irlannin halu ja työmäärä pallottomana ratkaisivat ottelun. Paul O’Connell sanoi, kun olin Lions-leirillä: ’Ole paras kaikessa, mikä ei vaadi lahjakkuutta.’ Irlanti oli juuri sitä. Heidän hyökkäyksensä näytti taas vanhalta itseltään – superorganisoidulta, ilmataistelu oli vahvaa ja hyökkäys punaisella alueella tappavan tehokasta.”
Irlannin seuraava haaste on Wales Dublinissa perjantaina 6. maaliskuuta – iltaottelu, jossa he voivat ottaa ratkaisevan askeleen kohti mestaruutta.
Tomos Williams ja Wales – pienet marginaalit, suuret seuraukset
Walesin synkkä jakso sai jatkoa, vaikka peliesitys Skotlantia vastaan olikin monin osin parempi. Tappio tiukassa ottelussa ratkesi yksityiskohtiin – ja erityisesti yhteen ratkaisevaan virheeseen.
Scrum-half Tomos Williams teki ottelun lopussa kalliiksi käyneen rikkeen niin sanotulla croc roll -tilanteella, josta tuomittiin rangaistus. Vaikka moni mieltää croc rollin vain pään ja niskan ympärille kohdistuvaksi väännöksi, rikkeeksi lasketaan myös sivuttaisliike, jota World Rugby pyrkii kitkemään pelistä turvallisuussyistä.
Rangaistus antoi Skotlannille tilaisuuden, jonka Russell ja kumppanit käyttivät armotta hyväkseen. Walesin tuskaa lisäsi se, että Skotlannin voittomaali George Turnerin maulista herätti keskustelua: numero kahdeksan Matt Fagerson oli tilanteessa paitsiossa ja esti Walesin vaihtopropin Archie Griffinin etenemistä.
Walesille tappio oli osa synkkää tilastoa: joukkue on hävinnyt 24 viimeisestä 26 maaottelusta lokakuun 2023 jälkeen, ja kyseessä oli jo 14. peräkkäinen Six Nations -tappio kolmen vuoden ajalta. Silti pelissä oli nähtävissä merkkejä parannuksesta, joista valmennus yrittää nyt rakentaa jotain pysyvämpää.
Testirugbyssä marginaalit ovat äärimmäisen pieniä – ja kolmas kierros osoitti jälleen, että yksittäinen hetki voi muuttaa koko turnauksen tarinan.
Ei sisällä instagram post:eja
