Skotlantilaisfanit valtasivat Bostonin patsaat – liikennekartioista tuli iloinen skottilainen jälki kaupunkikuvaan
Boston tunnetaan Yhdysvaltojen “vallankumouksen kehtona”, ja kaupungin kadut ovat täynnä muistomerkkejä ja historiallisia maamerkkejä, jotka kertovat maan synnystä. Nyt nämä patsaat ovat saaneet yllättävän ja värikkään lisäyksen – kirkkaanoranssit liikennekartiot skotlantilaisten jalkapallofanien käsissä.
Skotlannista saapuneet fanit, Tartan Army, ovat koristelleet Bostonin patsaita liikennekartiolla samaan tapaan kuin Glasgow’ssa on tehty vuosikymmenten ajan. Monille bostonilaisille näky on hämmentävä mutta hyväntuulinen – skotlantilaisille se taas on lähes kansallinen perinne.
Glasgow’n kepposesta kansainväliseksi ilmiöksi
Glasgow’laisille liikennekartio patsaiden päässä on tuttu näky. Kaupungin ikonisimmaksi esimerkiksi on noussut Wellingtonin herttuan patsas nykytaiteen museon (Gallery of Modern Art) edustalla. Patsaan päähän ilmestyi kartio ensimmäisen kerran 1980-luvulla, ja siitä lähtien herttua on kantanut muovista oranssia “hattua” – usein vinossa, rennolla kulmalla.
Alun perin myöhäisillan jäynänä alkanut perinne on vuosien myötä juurtunut syvälle Glasgow’n identiteettiin. Paikalliset ovat puolustaneet kartiota sinnikkäästi, vaikka kaupunki on muistuttanut teon olevan virallisesti vandalismia ja poliisi on varoitellut rikossyytteistä. Silti jokainen yritys poistaa kartio on johtanut siihen, että uusi on ilmestynyt paikalle nopeasti, usein jo saman tai seuraavan päivän aikana.
Nykyään kartiopäinen Wellington on yksi Glasgow’n tunnetuimmista symboleista. Patsaan kuvaa käytetään matkailumainoksissa, julisteissa, avaimenperissä ja muissa matkamuistoissa. Vuonna 2023 katutaiteilija Banksy nimesi sen jopa “suosikkitaideteoksekseen koko Isossa-Britanniassa” ja kertoi sen olleen syy, miksi hän valitsi juuri kyseisen gallerian ensimmäisen näyttelynsä pitopaikaksi 14 vuoden tauon jälkeen.
Tartan Army saapuu Bostoniin – ja kartiot seuraavat perässä
Arvioiden mukaan 20 000–30 000 Skotlannin kannattajaa matkusti Bostoniin seuraamaan maajoukkueen avausottelua Haitia vastaan viime viikolla. Ottelu päättyi Skotlannin 1–0 -voittoon, ja fanien tunnelma kaupungissa on ollut sen jälkeen korkealla. Odotus perjantain Marokko-otteluun on kasvanut, ja liikennekartioihin liittyvät tempaukset ovat muodostuneet näkyväksi osaksi juhlahenkeä.
Yksi ensimmäisistä kohteista oli Charlestown Navy Yardissa sijaitseva Arms of Friendship -patsas. Taiteilijaparin Gillie ja Marc Schattnerin suunnittelema teos esittää 11 metriä pitkää pronssista mustekalaa, joka kannattelee useita uhanalaisia eläimiä, muun muassa elefanttia ja gorillaa. Patsaan päälle ilmestynyt kirkas liikennekartio toi teokseen uuden, leikittelevän kerroksen – ilman että sen alkuperäinen viesti eläinsuojelusta katoaa.
Muutaman kilometrin päässä Faneuil Hall Squarella sijaitsee Bostonin rakastetun entisen pormestarin, Kevin Whiten, patsas. White johti kaupunkia neljän kauden ajan vuosina 1968–1984, aikana, jolloin Bostonia repivät voimakkaat roturistiriidat. Patsaan korkeudesta käytiin aikoinaan keskustelua: oliko noin kolme metriä riittävän majesteettinen mitta miehelle, joka hallitsi kaupunkia “suurellisella tyylillä”. Tartan Army vaikutti ratkaisseen kiistan omalla tavallaan – kartio lisäsi symbolisesti vielä “ylimääräisen jalan tai pari” pituutta.
Samanlainen kunnianosoitus osui myös Boston Celtics -koripallolegenda Bill Russellin patsaan kohdalle City Hall Plazalla. Näkymä yhdisti urheilukulttuuria kahden mantereen välillä: skotlantilaiset jalkapallofanit ja amerikkalainen koripallosankari samassa kuvassa, yhdistävänä elementtinä oranssi liikennekartio.
Paikalliset huvittuneita – “merkki siitä, että Skotlanti oli täällä”
Monet bostonilaiset ovat suhtautuneet kartioperinteeseen hyväntahtoisella uteliaisuudella. Bostonissa asuva 26-vuotias Brendan McGillicuddy kertoi BBC:lle huomanneensa Bill Russellin patsaan uuden “lisävarusteen” työmatkallaan.
“Minusta se on mainio juttu”, hän sanoi. “En tiennyt lainkaan, mitä se tarkoittaa, mutta se on pieni, mukava skotlantilainen symboli. Se on ikään kuin merkki siitä, että Skotlanti oli täällä. En tiennyt kartiojutusta mitään ennen näitä kisoja. Olin kuullut Tartan Armysta, mutten tästä perinteestä. Nyt kun tiedän, olen täysin sen kannalla.”
Keskiviikkoiltapäivään mennessä Bostonin viranomaiset olivat alkaneet poistaa kartioita patsaiden päältä. Se ei kuitenkaan ole latistanut fanien intoa. Moni on jatkanut perinnettä omien asusteidensa kautta – liikennekartioista on tullut osa fanipukeutumista.
Liikennekartioista faniasuste – hauska ja helposti havaittava
Glasgow’sta kotoisin oleva Alistair Blake kertoi haastattelussa käyttävänsä liikennekartioita päähineenä yhdessä kahden poikansa kanssa. Hän alkoi pukea kartioita päähänsä jo EM-kisojen aikaan, aluksi pelkkänä vitsinä – mutta pian siitä tuli myös käytännöllinen ratkaisu.
“Se on ystävällinen glasgow’lainen ele”, Blake kuvaili. “Näet sitä ehkä enemmän täällä, koska patsaita on niin paljon. Emme ehdi kulkea pitkällekään, ennen kuin joku pysäyttää ja pyytää kuvaa. Ihmiset pitävät sitä hauskana ja haluavat tietää, mitä se symboloi.”
Blaken mukaan kartiot toimivat samalla myös käytännön apuna: poikien on helppo bongata isänsä väkijoukosta, kun tämän päässä kohoaa oranssi, kartionmuotoinen “maamerkki”. Näin leikkimielinen perinne saa myös turvallisuutta lisäävän ulottuvuuden suurten ihmisjoukkojen keskellä.
Vastustus ja hyväksyntä – miten kepposesta tuli osa kaupunkikuvaa
Wellingtonin herttuan patsaan kartioperinne Glasgow’ssa ei syntynyt ilman vastarintaa. Jo varhain kaupunki muistutti, että kartion asettaminen patsaan päälle on virallisesti vandalismia. Patsasta oli kerran vahingoitettu hieman, ja viranomaiset nostivat esiin myös turvallisuusriskit: kiipeily korkeille jalustoille saattoi aiheuttaa loukkaantumisia.
Silti paikalliset pitivät kiinni perinteestä. Jokainen poistettu kartio korvattiin nopeasti uudella, ja ajan myötä asetelma alkoi näyttää yhä enemmän hyväntahtoiselta kaupunkilaisten ja hallinnon “köydenvedolta” kuin varsinaiselta rikoksentorjuntatilanteelta. Lopulta kartio juurtui niin vahvasti Glasgow’n brändiin, että sen poistaminen olisi vaikuttanut lähes kaupungin identiteetin kaventamiselta.
Tämä kehitys muistuttaa monia muista tilanteista, joissa kaupunkikulttuuri ja virallinen linja törmäävät. Esimerkiksi eläintarhojen ja villieläinten kanssa tapahtuneissa onnettomuuksissa – kuten tapauksessa, jossa poika loukkaantui vakavasti krokotiilien aitauksessa ja eläintarhan työntekijä hyppäsi perään pelastamaan – huomio kiinnittyy usein riskien hallintaan ja viranomaistoimiin. Glasgow’n kartioperinteessä asetelma on onneksi paljon kevyempi: kyseenalaistetaan rajoja, mutta pääpaino on huumorissa ja yhteisöllisyydessä.
Glasgow’n huumorintaju tunnetaan maailmalla
Bostonin kartiotempaukset ovat levinneet nopeasti sosiaalisessa mediassa, ja tieto niistä on kulkeutunut takaisin Glasgow’hun. Kaupungin keskustassa sekä paikalliset että turistit pitävät ilmiötä osoituksena skotlantilaisesta itseironiasta ja lämpimästä huumorista.
Alun perin Paisleysta kotoisin oleva, nykyisin Englannin Stamfordissa asuva Susan Law kuvaili Bostonin kartiopatsaita “loistaviksi”. Hänen mielestään ne viestivät ystävällisyydestä ja hyvästä hengestä – ja vaikuttavat siltä, että myös amerikkalaiset ovat ottaneet idean hyvin vastaan.
Myös Yhdysvalloista Skotlantiin matkustaneet turistit ovat innostuneet ilmiöstä. Los Angelesista tyttärensä kanssa Glasgow’hun saapunut Nicole kertoi nähneensä kuvia Bostonin patsaista sosiaalisessa mediassa, mutta kuulleensa varsinaisesta perinteestä tarkemmin vasta matkaa suunnitellessaan.
“Lähetin ystävälleni Bostoniin kuvan kartiopatsaista, eikä hänellä ollut aavistustakaan, mistä oli kyse, ennen kuin selitin”, Nicole sanoi. “Ilmiö on levinnyt somessa niin nopeasti, että siitä on tullut heti tunnistettavan skotlantilainen. Tiesin, että Wellingtonin herttuan patsas on se yksi, jonka tyttäreni haluan täällä nähdä. Ostin jopa laukun, jossa on herttuan kuva – se on todella hauska.”
Nicolea hämmästytti myös se, miten fanit ovat onnistuneet löytämään niin suuren määrän liikennekartioita. Se kertoo sekä fanien kekseliäisyydestä että siitä, miten pitkäikäiset ja vahvat perinteet voivat saada uusia muotoja uusissa ympäristöissä.
Kartio symboloi nyt skotlantilaista yhteishenkeä
Glasgow’hun kymmenen vuotta sitten muuttanut Marcos halusi näyttää Espanjasta saapuneille ystävilleen kuuluisan Wellingtonin herttuan patsaan. Hän kertoi tunteneensa perinteen jo ennen muuttoaan, mutta nähneensä sen vasta asettuessaan kaupunkiin.
“Se on todella siistiä, ja olen iloinen, että kaupunki lopulta lopetti kartion poistamisyritykset”, Marcos sanoi. “Se on jotain, jonka kaikki tunnistavat skotlantilaiseksi – ja se heijastaa hyvin sitä, kuinka hauskoja ja ystävällisiä ihmiset Glasgow’ssa ovat.”
Monet kaupungin keskustassa tapaamistaan ihmisistä – niin paikalliset kuin turistit – kuvasivat liikennekartioita eräänlaiseksi kansanomaiseksi taideteokseksi, joka kiteyttää Glasgow’n nokkelan huumorintajun ja kyvyn nauraa myös itselleen. Kun sama perinne nyt leviää Bostoniin jalkapallon maailmanmestaruuskisojen myötä, siitä on tullut myös osa skotlantilaisten fanien kansainvälistä käyntikorttia.
Bostonin patsaisiin ilmestyneet kartiot eivät muuta kaupungin historiaa, mutta ne lisäävät siihen uuden, hymyilevän kerroksen – pienen oranssin merkin siitä, että Tartan Army kulki tästä ohi.
Ei sisällä instagram post:eja
