Taktinen analyysi: Englanti hurmaa hyökkäyksessä – mutta miten puolustusta voidaan tiivistää?
Englannin 4–2-voitto Kroatiasta tarjosi näyttävää, suoraviivaista hyökkäyspeliä ja kuuden maalin trillerin. Samalla ottelu paljasti kuitenkin merkittäviä haavoittuvuuksia puolustussuuntaan, jotka eivät ole olleet yhtä selvästi esillä Thomas Tuchelin aiemmissa peleissä.
Hyökkäysvoima loi tilaa – myös omalle puolustusongelmalle
Jalkapallossa hyökkäys- ja puolustuspelaaminen ovat aina kytköksissä toisiinsa. Se, miten joukkue rakentaa hyökkäyksiä, vaikuttaa suoraan siihen, missä asemissa ja kuinka organisoituneena se pystyy puolustamaan pallonmenetyksen jälkeen.
Englanti lähti Kroatiaa vastaan rohkeaan, jopa riskipitoiseen hyökkäyspeliin. Ensimmäisellä jaksolla nähtiin useita vaarallisia suoria hyökkäyksiä, joissa pallo pelattiin nopeasti kohti juoksevia hyökkääjiä. Tämä teki Englannin pelistä viihdyttävää – mutta samalla avointa molempiin suuntiin.
Tietoinen houkuttelu: pallo ensin alas, sitten pitkästi eteen
Englanti pyrki rakentamaan hyökkäyksiään siten, että he ensin pelasivat pallon alas ja taaksepäin, pakottaakseen Kroatian nostamaan prässitasoaan korkeammalle. Ajatuksena oli houkutella vastustaja ylös ja luoda näin tilaa Kroatian puolustuslinjan taakse.
Declan Rice liikkui usein leveälle sivurajaa kohti ja tyhjensi siten keskikentän keskustaa. Tähän tilaan putosi syvemmälle Harry Kane, joka otti pelintekijän roolia. Kun Kroatia nosti prässinsä ylös ja sitoi monta pelaajaa Englannin ensimmäiseen linjaan, Kane yritti pelata pitkiä, kääntäviä palloja juoksuun lähteneille Anthony Gordonille, Jude Bellinghamille ja Noni Maduekelle.
Usein tämä johti kolmella kolmea -tilanteisiin Kroatian puolustuslinjaa vastaan ja tuotti Englannille suuria maalipaikkoja. Kääntöpuolena oli se, että pallonmenetyksen hetkellä keskusta jäi heikosti suojatuksi: Rice oli usein leveällä ja Kane löytyi keskikentän ankkurialueelta – paikasta, jossa hänen puolustusvahvuutensa eivät pääse oikeuksiinsa.
Pallomenetykset paljastivat rakenteen ongelmat
Kun Englanti menetti pallon liian aikaisessa vaiheessa rakentelua, Kane jäi hetkellisesti keskikentän pohjalle puolustamaan. Tämä teki Englannista haavoittuvan vastaiskuja vastaan, koska luonnollinen puolustusbalanssi – Rice keskustassa suojaamassa toppareita – puuttui.
Useampi vaarallinen hetki syntyi juuri siitä, että syöttö Kanea kohti epäonnistui tai hän ei onnistunut kääntämään peliä puhtaasti eteenpäin. Silloin Kroatialle avautui mahdollisuus iskeä nopeaan vastaiskuun aluetta kohti, jonka normaalisti Rice suojaisi.
Englannin apuvalmentaja Anthony Barry myönsi taukohaastattelussa, että joukkue ei aina tehnyt oikeita valintoja pallon kanssa: välillä pelattiin pitkää, kun olisi pitänyt pelata lyhyttä, ja välillä päinvastoin. Tämä epätasapaino johti siihen, että ottelu aaltoili päästä päähän enemmän kuin Tuchel todennäköisesti olisi halunnut.
Pickford prässin kohteena – pelin kontrolli karkasi
Toinen tärkeä tekijä Englannin pallonmenetyksissä oli Kroatian suunnitelmallinen prässääminen Jordan Pickfordia vastaan. Kun pallo pelattiin toppareilta maalivahdille, Kroatia käytti tätä selkeänä prässitriggerinä ja syöksyi aggressiivisesti painostamaan Evertonin vahtia.
Tämän seurauksena Pickford joutui useaan otteeseen pelaamaan kiireessä pitkän pallon, usein ilman selkeää kohdetta. Tällaiset hätäiset pitkät avaukset antoivat pallonhallinnan takaisin Kroatialle ja rikkoivat Englannin yritykset kontrolloida pelin rytmiä. Mitä useammin pallo menetettiin näin, sitä enemmän peli repesi auki.
Englannin prässipeli: rohkeaa, mutta rakenteeltaan raskasta
Ilman palloa Englanti pyrki ensimmäisellä jaksolla prässäämään Kroatian kolmen topparin linjaa suoraan. Gordon, Kane ja Madueke vastasivat prässin ensimmäisestä aallosta, mikä sinänsä oli linjassa tuchelmaisen aktiivisen puolustuspelin kanssa.
Kun pallo pelattiin Kroatian oikealle wing-backille, Nico O’Reilly joutui usein juoksemaan pitkiä matkoja noustakseen ylös prässäämään. Tämä antoi Kroatian wing-backeille aikaa ja tilaa edetä, koska Englantia venytettiin pituussuunnassa ja sivusuunnassa samanaikaisesti.
Englannin halu prässätä korkealta johti toisinaan sekaviin tilanteisiin matalammalla blokissa, lähellä omaa rangaistusaluetta. Kun pelaajat olivat tottuneet seuraamaan vastustajaansa miesvartioinnin kaltaisella periaatteella ylhäällä, sama käyttäytyminen jatkui myös syvällä puolustaessa – vaikka aluepuolustus olisi ollut järkevämpi ratkaisu.
Roolit sekaisin Kroatian toisessa maalissa
Kroatian toinen maali kuvasti hyvin Englannin rakenteellisia ongelmia. Tilanteessa Kane seurasi Luka Modricin juoksua ja ajautui hetkellisesti puolustamaan kuin keskikentän pohjapelaaja. Samalla Madueke siirtyi keskustaan, ja Jude Bellingham ajautui puolustamaan leveälle laidalle.
Nämä roolit eivät ole näille pelaajille luontevimmat puolustussuuntaan, ja Englannin muoto venyi ja repesi. Kun yksittäisten vastustajapelaajien liikkeitä seurattiin liian orjallisesti, koko puolustuslinjan ja keskikentän välinen yhteys petti.
Lisäksi Englanti vaihteli neljän ja viiden miehen puolustuslinjan välillä, kun Elliot Anderson tai Rice putosivat toppareiden tasolle. Ajatuksena oli tasata lukumäärä Kroatian viiden miehen hyökkäyslinjaa vastaan ja kaventaa toppareiden välistä tilaa. Käytännössä tämä toimi vain osittain.
Kroatian toisessa maalissa Anderson ja Bellingham vedettiin liian ylös seuraamaan Martin Baturinan liikettä. Tämän seurauksena tilaa avautui toppareiden väliin, erityisesti Reece Jamesin ja Ezri Konsan väliin. Kun pallolliseen pelaajaan ei kohdistunut riittävästi painetta, hän ehti chipata pallon Ivan Perisicin juoksuun, joka jatkoi pallon Petar Musalle maalipaikkaan.
Toisen jakson korjausliikkeet: suunnattu prässi toi kontrollia
Toisella puoliajalla Englanti muutti prässirakennettaan. Sen sijaan, että koko Kroatian alakertaa olisi yritetty prässätä leveästi, Englanti alkoi ohjata peliä tietoisemmin yhdelle laidalle. Kane astui korkeammalle ja sulki vartalollaan syöttölinjan kauempana olevalle topparille, jolloin Englanti saattoi prässätä kolme vastaan kolme -tilanteita, vaikka Kroatialla oli neljä pelaajaa syvällä.
Tämä suunnattu prässi teki Englannin puolustamisesta organisoidumpaa ja helpommin hallittavaa. Tuchelin kyky säätää prässin suuntaa ja intensiteettiä kesken ottelun on myönteinen signaali jatkoa ajatellen, erityisesti turnausjalkapallossa, jossa vastustajat ja pelin vaatimukset vaihtuvat nopeasti.
Matalan blokin haasteet ja keskikentän tyhjä tila
Vaikka korkeampi prässi parani toisella jaksolla, Englannin puolustuspelaaminen matalassa blokissa vaatii yhä selkeää hiomista. Kun Rice tai Anderson putosi toppareiden tasolle viiden miehen linjaan, keskikentän ytimeen jäi toisinaan liikaa tilaa.
Taitavaa vastustajaa vastaan tämä tasku linjan ja keskikentän välissä on vaarallinen alue, josta pääsee joko kääntymään kohti maalia tai pelaamaan linjan taakse. Kroatia pystyi ajoittain hyödyntämään tätä aluetta, ja parempana päivänä viimeistely olisi voinut rankaista Englantia vielä kovemmin.
Hyökkäyspelin kirkkaat valopilkut peittävät osan ongelmista
Positiivisinta Englannin esityksessä oli selkeä kehitys pallollisessa pelissä. Joukkue pystyi ajoittain hallitsemaan tempoa, pitämään palloa pidempiä jaksoja ja luomaan toistuvasti laadukkaita maalipaikkoja. Kun Englanti pystyy kontrolloimaan peliä pallon avulla, myös puolustettavien tilanteiden määrä luonnollisesti vähenee.
Jude Bellinghamin ja Harry Kanen yhteistyö, Gordonin ja Madueken juoksuvoima sekä Ricen kyky rytmittää peliä leveillä liikkeillään muodostavat vaarallisen kombinaation. Kysymys tuleviin otteluihin on, kuinka suuri riski valmennusjohto on valmis ottamaan hyökkäysvoiman maksimoimiseksi ja kuinka paljon puolustusbalanssia ollaan valmiita uhraamaan.
Mitä Englannin pitää parantaa jatkoa varten?
Jotta Englanti voisi olla todellinen mestarisuosikki, seuraavat osa-alueet kaipaavat selkeytystä:
- Keskikentän tasapaino: Rolenjako Kanen pudotessa alas ja Ricen liikkuessa leveälle on määriteltävä tarkemmin, jotta keskusta ei jää suojaamatta pallonmenetyksen hetkellä.
- Prässin vaiheet: Yläprässi ja matala blokki eivät saa olla ristiriidassa. Pelaajien on tiedettävä, milloin seurataan miestä ja milloin puolustetaan aluetta.
- Maalivahdin avaaminen: Pickfordin roolia prässin kohteena on huomioitava. Rakenteluun on löydettävä vaihtoehtoja, jotka eivät johda hätäisiin pitkiin palloihin.
- Viiden linjan käyttö: Kun Rice tai Anderson putoaa topparien tasolle, keskikentän keskustaan on jäätävä riittävä suoja, ettei vastustaja pääse kääntymään vaarallisille alueille.
Hyökkäyspeli antaa Englannille korkean potentiaalin, mutta puolustuspelin hienosäätö ratkaisee, riittääkö tämä taso pitkälle turnauksessa.
Kurinalaisuus ja julkinen paine – yhtäläisyyksiä muihin kohuihin
Englannin tilanne muistuttaa tietyllä tavalla myös julkisuuden henkilöiden ympärillä käytäviä keskusteluja, joissa pienetkin virheet suurennuslasin alla voivat johtaa koviin reaktioihin. Esimerkiksi Katrie Dalerin ympärille noussut kohu hämmentävästä videosta 11-vuotiaasta tyttärestä osoittaa, kuinka nopeasti yleisön paine voi kasvaa, kun rajojen ylittämisestä tai riskinotosta koetaan syntyneen liikaa haittaa. Samalla tavoin Englannin on löydettävä raja rohkean hyökkäyspelin ja liiallisen puolustusriskin välillä.
Ei sisällä instagram post:eja
