Angela Rayner: Hoivatyöntekijöiden viisumisääntöjen muuttaminen jälkikäteen on väärin ja epäbrittiläistä

Iso-Britannian entinen varapääministeri Angela Rayner on ottanut jyrkästi kantaa työperäiseen maahanmuuttoon ja hoivatyöntekijöiden asemaan. Hänen mukaansa hallituksen suunnitelmat muuttaa jo maassa olevien siirtotyöläisten oleskelu- ja viisumisääntöjä jälkikäteen olisivat sekä ”väärin” että ”epäbrittiläisiä”.

Raynerin mukaan on täysin eri asia hallita rajoja tulevaisuuden maahantuloa koskevilla päätöksillä kuin muuttaa ehtoja ihmisille, jotka ovat jo rakentaneet elämänsä Britanniaan noudattaen voimassa olleita sääntöjä.

Jopa 15 vuoden odotus hoivatyöntekijöille

BBC:lle antamassaan haastattelussa Rayner arvosteli jyrkästi Labour-hallituksen suunnitelmia, joiden mukaan hoitoalan työntekijät joutuisivat odottamaan pysyvää oleskelulupaa jopa 15 vuotta nykyisen viiden vuoden sijaan.

Nykyjärjestelmässä niin sanottu settlement, eli pysyvä oleskelulupa (indefinite leave to remain), antaa henkilölle oikeuden asua, tehdä töitä ja opiskella Britanniassa ilman aikarajaa sekä mahdollisuuden hakea sosiaalietuuksia, jos ehdot täyttyvät. Hallitus haluaa nyt kaksinkertaistaa useimpien maahanmuuttajien keston pysyvän oleskeluluvan saamiseen viidestä vuodesta kymmeneen vuoteen.

Erityisen koviksi kiristyisivät ehdot terveys- ja sosiaalialan viisumeilla tulleille. Ehdotusten mukaan hoiva- ja terveydenhuollon työntekijät joutuisivat odottamaan pysyvää oleskelua peräti 15 vuotta, ja ne, jotka ovat turvautuneet sosiaalietuuksiin yli 12 kuukaudeksi, voisivat joutua odottamaan jopa 20 vuotta.

Raynerin mielestä tällainen jälkikäteinen ehtojen kiristäminen rikkoo oikeudenmukaisuuden periaatteita ja kohtelee epäoikeudenmukaisesti ihmisiä, jotka ovat jo maksaneet veroja ja tehneet työtä Britannian hyväksi.

”Emme voi repiä sääntöjä rikki kesken kaiken”

Rayner puhui keskiviikkona julkisen sektorin ammattiliitto Unisonin järjestämässä mielenosoituksessa, jossa vastustettiin hallituksen maahanmuuttopolitiikan kiristyksiä erityisesti hoiva-alalla. Hän korosti, että hoivatyöntekijöiden, jotka ovat noudattaneet sääntöjä ja osallistuneet yhteiskunnan rakentamiseen, ei pidä joutua takautuvien lakimuutosten uhriksi.

”Hoivatyöntekijät auttoivat meitä pandemian synkimpinä päivinä. Hoivajärjestelmä on sellainen, jota meistä kuka tahansa voi jonain päivänä tarvita ja josta tulla riippuvaiseksi. En aio levätä ennen kuin kaikki, jotka antavat ja saavat hoivaa, voivat tehdä sen arvokkaissa ja kunnioittavissa olosuhteissa”, Rayner painotti.

Hän tiivisti kantansa toteamalla, että sääntöjä ei saa ”repäistä rikki kesken kaiken” ihmisiltä, jotka ovat veronmaksajia, tekevät työtä ja huolehtivat yhteiskunnan kaikkein haavoittuvimmista jäsenistä. Raynerin mukaan heidän kohtelunsa muuttaminen kesken matkan on ”epäreilua ja epäbrittiläistä”.

Laajaa vastustusta Labourin riveissä

Maahanmuuttosääntöjen kiristäminen ja erityisesti niiden takautuva soveltaminen ovat herättäneet laajaa vastustusta myös Labour-puolueen sisällä. Kymmenet Labourin kansanedustajat ovat kuvanneet suunnitelmia ”epäbrittiläisiksi” ja syyttäneet hallitusta ”maalitolppien siirtämisestä” kesken pelin.

Rayner ilmaisi ensimmäisen kerran huolensa maahanmuuttojärjestelmän jälkikäteisistä muutoksista jo maaliskuussa. Tuolloin myös Greater Manchesterin pormestari ja Makerfieldin lisävaalien Labour-ehdokas Andy Burnham sanoi ymmärtävänsä Raynerin näkemyksiä ja kehotti puoluetta kuuntelemaan häntä tarkasti.

Myöhemmin Makerfieldin vaalikampanjan alussa Burnham kuitenkin totesi tukevansa ”pääpiirteissään” sisäministeri Shabana Mahmoodin linjaa, joka perustelee kiristyksiä ”ennennäkemättömällä” määrällä maahan tulevia ihmisiä. Mahmoodin mukaan hallituksen on pakko vastata kasvavaan maahanmuuttoon tiukemmalla politiikalla.

Rajatarkastus eri asia kuin laillisten maahanmuuttajien oikeudet

Rayner korosti BBC:n haastattelussa, että hän kannattaa rajojen valvontaa ja hallittua maahanmuuttopolitiikkaa. Hänen mukaansa on kuitenkin tehtävä selvä ero rajavalvonnan ja sellaisten ihmisten oikeuksien välillä, jotka ovat tulleet maahan laillisesti ja eläneet siellä vuosia voimassa olleiden sääntöjen mukaan.

”Rajatarkastusten ja maahanmuuton hallinnan ei pitäisi tarkoittaa sitä, että muutamme peliä kesken kaiken ihmisille, jotka ovat jo täällä, maksavat veroja ja huolehtivat meidän vanhuksistamme, sairastamme ja vammaisistamme”, Rayner sanoi.

Hän vaati omaa hallitustaan keskittymään hoivatyöntekijöiden palkkojen nostamiseen ja työehtojen parantamiseen sen sijaan, että viisumit sidottaisiin tiukasti yksittäisiin työnantajiin. Raynerin mukaan työntekijän viisumin sitominen yhteen työnantajaan lisää hyväksikäytön riskiä ja tekee työntekijöistä entistä haavoittuvampia syrjinnälle ja alipalkkaukselle.

Hoivakriisi, työvoimapula ja maahanmuutto

Britannian hoivasektori on jo pitkään kärsinyt kroonisesta työvoimapulasta, matalista palkoista ja kovasta kuormituksesta. Monet hoivakodeista ja kotihoidon palveluista ovat riippuvaisia ulkomailta tulevista työntekijöistä, jotka paikkaavat järjestelmän rakenteellisia puutteita.

Raynerin mielestä hallituksen linja on ristiriitainen: samalla kun hoiva-alaa vaivaa työvoimapula, kiristetään niiden ihmisten pysyvän oleskelun ehtoja, joita järjestelmä kipeästi tarvitsee. Tämä voi hänen mukaansa pahentaa kriisiä, heikentää hoivan laatua ja ajaa kokeneita työntekijöitä pois maasta.

Tilanne muistuttaa laajempaa hyvinvointijärjestelmän kriisiä, jossa säästöpolitiikka, työvoimapula ja yksityistämisen paineet iskevät yhtä aikaa. Esimerkiksi Britannian julkinen hammashoito on ajautunut niin pahaan kriisiin, että monet ovat pakotettuja turvautumaan kalliisiin yksityispalveluihin. Suomalaista lukijaa voi kiinnostaa, miten NHS-hammashoidon romahdus pakottaa britit kalliiseen yksityishoitoon ja syö säästöt hammaslääkärilaskuihin – sama rakenteellinen ongelma näkyy nyt myös hoiva-alan maahanmuuttopolitiikassa.

Poliittinen paine ja tulevaisuuden linjaukset

Työperäisen maahanmuuton kiristäminen on yksi Labour-hallituksen näkyvimmistä kiistakysymyksistä. Rayner, joka on toiminut aiemmin muun muassa asuntoministerinä, ei ole ilmoittanut tavoittelevansa Labourin johtajuutta mahdollisessa tulevassa puoluejohdon vaihdoksessa. Silti hän käyttää nyt poliittista liikkumavaraansa ajaakseen julkisesti muutoksia hallituksen linjaan.

Hän sanoo lähettävänsä selvän viestin sille, kuka tahansa puolueen ja hallituksen johdossa tulevaisuudessa onkin: pysyvän oleskelun ehtojen takautuvasta kiristämisestä hoivatyöntekijöille on luovuttava, ja huomio on siirrettävä palkkoihin, työehtoihin ja hoivajärjestelmän kestävään rahoitukseen.

Raynerin viesti kiteytyy ajatukseen oikeudenmukaisuudesta: jos yhteiskunta on pyytänyt ulkomaisia hoivatyöntekijöitä tulemaan maahan, tekemään raskasta työtä ja maksamaan veroja tietyin ehdoin, se ei voi myöhemmin yksipuolisesti muuttaa sopimusta ja pitkittää pysyvän oleskelun mahdollisuutta jopa vuosikymmenillä.

Vaikka hallitus ei ole vielä tehnyt lopullista päätöstä maassa jo olevien siirtotyöläisten pysyvästä oleskelusta, paine kasvaa niin hallituksen sisällä kuin järjestökentässä. Hoivatyöntekijöiden asema ja maahanmuuttopolitiikan suunta voivat nousta ratkaisevaksi kysymykseksi Labourin tulevissa sisäisissä valtataisteluissa ja koko Britannian sosiaalipolitiikan suunnassa.

Ei sisällä instagram post:eja