Henry Aflecht tylyttää Sofia Virtaa ja A-studion tunnepitoista väittelyä
Liikemies ja miljonääri Henry Aflecht esittää poikkeuksellisen kovan arvion vihreiden puheenjohtaja Sofia Virrasta ja tämän esiintymisestä Ylen A-studiossa. Ohjelmassa nähtiin kireä ja henkilökohtaiseksikin äitynyt väittely, jossa vastakkain olivat Virta ja perussuomalainen ministeri Wille Rydman.
A-studion keskustelu on herättänyt laajaa keskustelua suomalaisessa politiikassa, sosiaalisessa mediassa ja uutisissa. Aflecht kommentoi tilannetta omalla suorapuheisella tyylillään ja kyseenalaistaa erityisesti tunteisiin vetoavan politiikan, jota hän pitää vaarallisena erityisesti nuorten äänestäjien kannalta.
Ikäraja politiikkaan – Aflechtin raju avaus
Aflecht aloittaa kirjoituksensa hyvin suoraan ja provosoivasti. Hänen mukaansa politiikkaa pitäisi jopa rajata ikäperusteisesti:
– Politiikkaan voisi säätää ikärajan. Sillä voisi saada tunteella öyhöttävät teinit kotiin kasvamaan, Aflecht kirjoittaa viitaten suoraan A-studiossa nähtyyn väittelyyn.
Kommentti kohdistuu erityisesti Virran esiintymiseen, jota Aflecht kuvaa tunnepitoiseksi ja hyökkääväksi. Hänen mukaansa tämänkaltainen tyyli voi näyttää ulospäin vahvalta ja päättäväiseltä, mutta tosiasiassa se peittää alleen olennaisen – faktat ja talousosaamisen.
Tunnekuohupolitiikka ja faktat törmäyskurssilla
Aflechtin kritiikin ytimessä on hänen mukaansa vasemmiston ja vihreiden politiikassa toistuva kaava, jossa tunteet jyräävät faktat ja talousrealiteetit:
– Vihreiden ja Vasemmiston kaikista suurin ongelma ei ole tietämättömyys ja kyvyttömyys ymmärtää taloudesta promilleakaan. Suurin ongelma on tämä kerta toisensa jälkeen toistuva tunnekuohujargoni, jossa faktat ovat ikävästi tiellä, kun vauhtiin päästään, Aflecht kirjoittaa.
Hänen mukaansa poliittinen keskustelu on liukumassa yhä enemmän kohti sosiaalisen median logiikkaa, jossa tärkeintä ei ole totuus tai asiantuntemus, vaan se, kuka onnistuu herättämään eniten tunteita ja keräämään näkyvyyttä. Tämä näkyy Aflechtin mielestä erityisen selvästi televisiokeskusteluissa, joissa nopeat iskulauseet ja tunnekuohut varastavat tilan asialliselta argumentoinnilta.
Nuoret äänestäjät ja tunnepohjainen vaikuttaminen
Aflecht varoittaa, että tunnepitoiset esiintymiset purevat erityisesti nuoriin, joilla ei välttämättä ole vielä pitkää kokemusta politiikan ja talouden seuraamisesta:
– Pahinta kaikessa on se, että tuo tunteella spiidaaminen uppoaa erityisesti nuoriin, joilla ei voi olla tietoa, kumpi näistä kahdesta puhuu totta, ellei ole seurannut mm. järjestöjen suhmurointeja vuosia, hän jatkaa.
Aflechtin mukaan nuorten on vaikea erottaa, kuka keskustelijoista esittää faktat oikein ja kuka rakentaa viestinsä lähinnä tunnevaikutelman varaan. Tällöin ulkoinen esiintyminen, sujuva puhe ja voimakas retoriikka korostuvat enemmän kuin sisältö.
Nuori ja näyttävä poliitikko vs. ”setämies”
Kirjoituksessaan Aflecht pureutuu myös siihen, miten ulkonäkö ja ikä vaikuttavat poliittiseen vetovoimaan. Hän kuvaa A-studion asetelmaa seuraavasti:
– Asetelma, jossa nuori ja kaunis nainen pitää kovaa meteliä ja syyttää setämiestä, on sellainen, jossa etenkin nuorten on helppo valita puolensa, oli itse asioiden suhteen faktat ihan miten tahansa.
Aflechtin mukaan monia nuoria ei kiinnosta, kumpi keskustelijoista puhuu faktojen kannalta totta. Ratkaisevaksi tekijäksi nousee se, kuka näyttää ja kuulostaa uskottavammalta sosiaalisen median ja someyleisön silmissä:
– Ei nuoria kiinnosta kumpi puhuu totta. Somekansan silmissä tämä blondi on edustavampi ja parempi kohde äänestää, kuin jo vuosia politiikassa notkunut pukuheppu.
Näin Aflecht kuvaa ilmiötä, jossa poliittinen vaikuttaminen lähenee viihdemaailmaa: karisma, ulkonäkö ja piikikkäät kommentit painavat vaa’assa enemmän kuin monimutkaiset talousluvut tai pitkän linjan asiantuntijuus.
Rankka arvio punavihreistä äänestäjistä
Aflecht ei rajoita kritiikkiään vain poliitikkoihin, vaan kohdistaa sen myös punavihreään äänestäjäkuntaan. Hän maalaa hyvin kärjekkään kuvan vihreiden ja vasemmiston kannattajien talousosaamisesta:
– Voisin väittää, että jos punavihreiden äänestäjät otettaisiin messuhalliin ja laitettaisiin ovet kiinni, kunnes jokainen vuorollaan on vastannut vaikkapa sataan talouskysymykseen oikein, siitä hallista ei tulisi yksikään heistä ulos. Ikinä.
Hänen mukaansa tästä huolimatta juuri nämä äänestäjät ovat valmiita äänestämään puolueita, jotka rakentavat politiikkansa vahvojen tunteiden ja trendikkyyden varaan:
– Silti he äänestävät sokeina näitä jotka pitävät suurinta tunnemölyä, kunhan ovat oikeassa puolueessa. Millään muulla ei ole väliä, kuin että äänestää trendikkäitä puolueita.
Aflechtin näkemyksen mukaan suomalainen politiikka polarisoituu entisestään, kun osa äänestäjistä hakeutuu puolueisiin tunnepohjalta, ilman syvempää perehtymistä talous- ja yhteiskuntakysymyksiin. Tämä korostuu erityisesti nuoremmissa ikäryhmissä, jotka seuraavat politiikkaa sosiaalisen median ja lyhyiden klippien kautta.
Nuoruus, sinisilmäisyys ja vaikuttamisen rajat
Kirjoituksensa loppupuolella Aflecht pohtii myös nuorten poliitikkojen asemaa ja kokemattomuutta. Hän kuvaa nuorta, tunteella esiintyvää poliitikkoa seuraavasti:
– Toki aina voidaan pitää se kortti avoimena, että tuo naurettava puolustelu tulee ihan sydämestä ja järjestöjen suhmurointi on mennyt täydestä tähän teiniin, jota en sinällään yhtään ihmettele. Nuorena on sinisilmäinen ja vedätettävissä helposti.
Aflecht viittaa samalla aiempiin poliittisiin kohuihin ja nuorten johtajien ympärillä käytyihin keskusteluihin, mutta tekee selväksi, ettei halua suoranaisesti rinnastaa Virtaa esimerkiksi pääministerikaudestaan tunnettuun Sanna Mariniin:
– Enkä nyt viittaa tällä mitenkään Marinin sekoiluihin omassa pestissään. Sehän meni todella kivasti. Kuulemma.
Kommentti on selvästi ironinen ja alleviivaa Aflechtin kriittistä suhtautumista punavihreään politiikkaan laajemminkin, ei pelkästään yksittäiseen A-studion lähetykseen.
Syytökset naisvihasta – Aflecht ennakoi reaktiot
Aflecht tiedostaa itsekin, että hänen suorasukaiset kommenttinsa tullaan todennäköisesti tulkitsemaan naisvihamielisiksi. Hän ottaa tämän esiin jo ennen kuin kritiikki ehtii kunnolla alkaa:
– Ennen ensimmäistä tunteella öyhötettyä naisvihakommenttia muistutan, että ainoa sukupuoleen menevä kommenttini oli kehu. Revihän siitä sitten naisviha jotenkin. Toki uskon senkin onnistuvan, Aflecht päättää tekstinsä.
Näin hän pyrkii ennakoimaan ja mitätöimään mahdollisia syytöksiä sukupuoleen kohdistuvasta maalittamisesta. Samalla hän jatkaa samaa retorista linjaa, jossa vastakkain ovat tunne ja fakta, somekohut ja hänen mielestään kylmästi ajateltu talous- ja yhteiskuntapolitiikka.
Tunnepitoiset puheenvuorot jakavat mielipiteitä laajasti
A-studion väittely ja sitä seuranneet kannanotot – kuten Aflechtin kirjoitus – heijastavat laajempaa ilmiötä suomalaisessa politiikassa. Politiikan henkilöityminen, somekohujen nopea rytmi ja tunnepohjainen argumentointi luovat ympäristön, jossa räväkät heitot leviävät nopeasti ja jakavat mielipiteitä voimakkaasti.
Samaan aikaan poliittisessa julkisuudessa käydään myös aivan toisenlaista keskustelua vakavista ja raskaista aiheista. Esimerkiksi kansainvälisen oikeuden ja sotarikosten ympärillä käytävä debatti, kuten Ratko Mladićin mahdollinen vapauttaminen vankilasta hänen terveydentilansa vuoksi, muistuttaa siitä, että poliittiset päätökset ja oikeudelliset prosessit voivat koskettaa miljoonia ihmisiä ja historian synkimpiä lukuja.
Aflechtin teksti herättääkin kysymyksen: ohjaavatko julkista keskustelua ja äänestyspäätöksiä jatkossa entistä enemmän tunnepitoiset somekohut ja televisioväittelyt, vai pystyykö politiikka palaamaan faktoihin, pitkäjänteiseen työhön ja syvälliseen analyysiin myös nuoremman yleisön silmissä?
