Sir Olly Robbins syyttää Downing Streetiä välinpitämättömästä suhtautumisesta Mandelsonin turvallisuusselvitykseen

Entinen Britannian ulkoministeriön ylin virkamies Sir Olly Robbins on syyttänyt pääministerin virka-asuntoa Downing Street 10:tä ”välinpitämättömästä” suhtautumisesta turvallisuusselvitykseen, kun lordi Peter Mandelsonia nimitettiin Ison-Britannian Yhdysvaltain-suurlähettilääksi.

Taustalla kiistelty nimitys Washingtoniin

Sir Olly erotettiin ulkoministeriön (FCDO) johtajan tehtävästä viime viikolla sen jälkeen, kun paljastui, että hän oli hyväksynyt lordi Mandelsonin turvallisuusselvityksen virkaa varten, vaikka virkamiehet olivat esittäneet huolia turvallisuusriskistä – eikä hän ollut informoinut pääministeri Sir Keir Starmeria asiasta.

Lordi Mandelson nimitettiin julkisesti Ison-Britannian Yhdysvaltain-suurlähettilääksi joulukuussa 2024. Nimityksen jälkeen hänelle tehtiin laaja turvallisuusselvitys, jonka läpäiseminen oli edellytys tehtävän hoitamiselle. Mandelson, entinen työväenpuolueen ministeri ja keskeinen vaikuttaja New Labour -kaudella, oli pitkään ollut läheisessä suhteessa puolueen johtoon.

Syyskuussa viime vuonna lordi Mandelson kuitenkin erotettiin Washingtonin suurlähettilään tehtävästä sen jälkeen, kun julkisuuteen nousi uusia yksityiskohtia hänen ystävyyssuhteestaan edesmenneeseen, tuomittuun lapsiseksirikolliseen Jeffrey Epsteiniin. Mandelson on sittemmin sanonut katuvansa syvästi, että tunsi Epsteinin lainkaan.

Sir Ollyn mukaan painetta No 10:stä – turvallisuusselvitystä haluttiin ohittaa

Kuulusteltavana parlamentin ulkoasiainvaliokunnassa Sir Olly Robbins puolusti omaa toimintaansa ja korosti noudattaneensa virallista prosessia, vaikka hänen mukaansa Downing Streetiltä tuli ”jatkuvaa painetta” saada Mandelson virkaansa mahdollisimman nopeasti.

Robbins kertoi astuneensa ulkoministeriön johtoon vain kaksi viikkoa ennen kuin turvallisuusselvitys lopulta hyväksyttiin. Hänen mukaansa edeltäjä oli jo aiemmin joutunut torjumaan yrityksiä sivuuttaa selvitys kokonaan Mandelsonin korkean aseman perusteella.

”Minulle kerrottiin, että kabinetin kanslia oli esittänyt kannan, jonka mukaan Mandelsonia ei tarvitsisi erikseen turvallisuusselvittää. Hän oli ylähuoneen jäsen, privy councilin jäsen, ja häneen liittyvät riskit olivat pitkään olleet tiedossa ja tuotu pääministerin tietoon ennen nimitystä”, Robbins kuvaili.

Hänen mukaansa ulkoministeriö ”laittoi jalkansa maahan” ja vaati, että turvallisuusselvitys tehdään normaalin käytännön mukaisesti. Vaikka Robbins ei nimennyt yksittäisiä vaikuttajia Downing Streetiltä, hän kuvasi pääministerin kanslian suhtautumista selvitysprosessiin selvästi ”vähätteleväksi”.

Turvallisuushuolet ja UKSV:n rooli

Turvallisuusselvityksen teki UK Security Vetting (UKSV), Britannian valtion turvallisuusselvityksistä vastaava virasto. Robbinsin mukaan UKSV:n esiin nostamat huolet eivät liittyneet Mandelsonin aiempaan suhteeseen Epsteiniin, mutta hän ei yksilöinyt, mistä riskeistä tarkalleen oli kyse.

”Minulle kerrottiin, että UKSV piti Mandelsonia rajatapauksena ja kallistui suosittelemaan, ettei turvallisuusselvitystä myönnetä. Ulkoministeriön turvallisuusosasto kuitenkin arvioi, että UKSV:n vakavimmiksi katsomat riskit olivat hallittavissa ja lievennettävissä”, Robbins sanoi.

Hänen mukaansa UKSV myönsi – jollakin tavoin – että ulkoministeriö voisi halutessaan myöntää selvityksen, mikäli se ottaisi käyttöön riittävät riskienhallintatoimet. Robbins korosti, että hänen mielestään ulkoministeriö toimi oikein ja asianmukaisesti, eikä ”taipunut poliittiseen painostukseen”.

Pääministeri Starmer kokee tulleensa pidetyksi pimennossa

Pääministeri Sir Keir Starmer oli maanantaina omassa parlamenttipuheessaan kuvannut ”uskomattomaksi”, ettei häntä informoitu UKSV:n alkuperäisestä arviosta ja viraston esittämistä huolista Mandelsonin nimityksen yhteydessä.

Starmer on toistuvasti vakuuttanut, että olisi toiminut toisin, jos olisi tiennyt selvityksen tuloksista ja riskiarvioista ajoissa. Hallituksen ohjesäännön mukaan ministereiden, jotka tietoisesti johtavat parlamenttia harhaan, odotetaan eroavan. Tahattomat virheet on korjattava ”viipymättä”. Starmer kiistää kuitenkin antaneensa eduskunnalle tahallisesti virheellistä tietoa, kun hän aiemmin totesi, että Mandelsonin nimityksessä oli noudatettu ”täyttä asianmukaista prosessia”.

Opposition hyökkäys ja epäluottamusvaatimukset

Konservatiivipuolue käytti tilannetta hyväkseen ja sai tiistaille järjestettyä hätäajankohtaiskeskustelun parlamenttiin. Puolue vaatii, että Starmeria vastaan järjestetään epäluottamusäänestys hänen toimintansa ja johtajuutensa vuoksi.

Konservatiivien johtaja Kemi Badenoch hyökkäsi voimakkaasti Starmeria vastaan ja väitti tämän epäonnistuneen tehtävässään: ”On selvää kansalle, että hän epäonnistuu työssään. On selvää virkamiehille, että hän sysää vastuun heidän niskoilleen. Ja on selvää monille parlamentin jäsenille, ettei hän ole kykenevä johtamaan.”

Huomionarvoista oli kuitenkin, että vain pieni joukko työväenpuolueen omia kansanedustajia nousi keskustelussa julkisesti kyseenalaistamaan pääministerin toimintaa. Yksi heistä, Liverpool West Derbyn edustaja Ian Byrne, vaati ”perusteellista arviota poliittisesta koneistosta, joka nosti pääministerin valtaan”.

Lisäkysymyksiä nimityskäytännöistä ja poliittisista virkanimityksistä

Sir Olly Robbinsin kuulemisessa nousi esille myös muita arkaluonteisia väitteitä Downing Streetin tavasta käyttää korkeita ulkomaisia virkoja poliittisina palkintovirkoina. Robbins kertoi, että Downing Streetissä oli harkittu pääministerin silloisen viestintäjohtajan, lordi Dohlen (Lord Doyle), nimittämistä diplomaattiseen tehtävään.

Lord Doyle kiisti välittömästi väitteet ja sanoi, ettei ole koskaan tavoitellut diplomaattista virkaa eikä ole tietoinen mistään keskusteluista, joissa ulkoministeriöltä olisi etsitty hänelle roolia. Downing Street kieltäytyi kommentoimasta yksityiskohtaisesti ”henkilöstöasioita”, mutta korosti, ettei Doyle lopulta saanut mitään roolia ulkoministeriössä lähdettyään No 10:stä.

Kiista nostaa pintaan laajemman keskustelun siitä, miten poliittisesti nimettyjen suurlähettiläiden ja korkeiden virkamiesten valinnat tulisi hoitaa, ja kuinka riippumattomasti turvallisuusselvitykset voidaan tehdä tilanteissa, joissa poliittinen johto toivoo nopeita ja näyttäviä nimityksiä.

Luottamuksen kriisi ja vaikutukset Britannian ulkopolitiikkaan

Mandelsonin tapaus on koitunut Sir Keir Starmerille pitkäaikaiseksi poliittiseksi taakaksi. Pääministeriä on vaadittu eroamaan sekä oppositiosta että oman puolueen kriittisiltä ääniltä, jotka katsovat, että hänen olisi pitänyt olla tarkempi korkeiden nimitysten taustojen selvittämisessä.

Luottamuskriisi osuu aikaan, jolloin Britannia tarvitsee vahvaa ja selkeää ulkopoliittista johtajuutta suhteissaan Yhdysvaltoihin ja muihin liittolaisiin. Washingtonin-suurlähettilään rooli on perinteisesti yksi maan tärkeimmistä diplomaattisista tehtävistä, ja kiistat sen ympärillä heijastuvat väistämättä Lontoon ja Washingtonin väliseen yhteistyöhön.

Tapauksen myötä on noussut esiin vaatimus tiukemmista ja läpinäkyvämmistä pelisäännöistä, jotka muistuttavat tilanteita muissakin huippu-urheilun ja politiikan maailmoissa, joissa julkisuuden henkilöt joutuvat läpivalaisuun ennen suuria mahdollisuuksia. Esimerkiksi suomalaisen vapaaottelijan Abba Husseinin mahdollinen läpimurto The Ultimate Fighter -ohjelman kautta UFC-sopimukseen osoittaa, miten tärkeää on sekä urheilussa että politiikassa, että taustat ja riskit arvioidaan huolellisesti ennen suurten roolien ja mahdollisuuksien myöntämistä.

On vielä epäselvää, johtaako Mandelsonin nimitys ja Sir Olly Robbinsin erottaminen pysyviin muutoksiin Britannian nimitys- ja turvallisuusselvityskäytännöissä. Selvää kuitenkin on, että luottamuksen palauttaminen vaatii sekä poliittiselta johdolta että virkamieskunnalta vahvaa sitoutumista avoimuuteen ja riippumattomiin prosesseihin.

Ei sisällä instagram post:eja