Länsirannan pakolaisleirit tyhjennettiin ja kodit murskattiin – palestiinalaiset elävät nyt epävarmuudessa

Yli yhdeksän kuukautta on kulunut siitä, kun 54-vuotias Nehaya al-Jundi näki viimeisen kerran kotinsa Nur Shamsin palestiinalaisleirissä miehitetyllä Länsirannalla. Israelin armeijan käynnistämät laajat operaatiot pakottivat hänet ja kymmenet tuhannet muut pakenemaan kodeistaan – eikä paluusta ole vieläkään tietoa.

Pakokauhu Nur Shamsin leirissä

Nehaya muistaa tarkasti yön, jolloin israelilaisjoukot vyöryivät Nur Shamsin pakolaisleiriin helmikuun alussa. Hän kertoo BBC:lle, kuinka perhe jäi saarroksiin kotiinsa, kun panssaroidut ajoneuvot ja sotilaat ottivat alueen haltuunsa.

”He rankaisivat tavallisia ihmisiä. Tämä on kollektiivista rangaistusta”, Nehaya sanoo. ”He tuhosivat infrastruktuurin, instituutiot ja leirin ihmiset.”

Kahden päivän ajan hän kuunteli kauhulla, kuinka sotilasbulldozerit repivät maata ja rakennuksia hänen talonsa ympäriltä. Sähkö, vesi ja internetyhteydet olivat poikki, eikä perhe voinut poistua.

Lopulta 9. helmikuuta Nehaya onnistui pakenemaan yhdessä 75-vuotiaan miehensä Zaydanin ja teini-ikäisen tyttärensä Salman kanssa. ”Kun pääsimme ulos, järkytyin näkemästäni tuhosta”, hän kuvailee.

Operaatio Iron Wall tyhjensi kolme leiriä

Israelin armeija käynnisti tammikuun lopussa niin kutsutun ”Operaatio Iron Wallin”, jonka kohteena olivat Nur Shams sekä kaksi muuta pakolaisleiriä Pohjois-Länsirannalla, muun muassa Jeninissa. Tavoitteena oli Israelin mukaan puuttua palestiinalaisiin aseellisiin ryhmiin, joita syytettiin hyökkäyksistä israelilaisia sotilaita ja siirtokuntalaisia vastaan.

Operaatio seurasi suurelta osin epäonnistunutta yritystä, jossa Palestiinan itsehallinto oli koettanut hillitä paikallisten aseellisten ryhmien toimintaa alueilla, joilla se vastaa turvallisuudesta. Useat aseistetut miehet olivat Israelin mukaan sidoksissa Hamasiin tai Palestiinan islamilaiseen jihadiin.

Helmikuun loppuun mennessä kolme leiriä oli käytännössä tyhjennetty asukkaista – kyseessä on suurin palestiinalaisten pakkosiirto Länsirannalla sitten vuoden 1967 kuuden päivän sodan, jolloin Israel miehitti alueen.

Jeninissä sama tarina: päivien piina ja nopea pako

Jeninissä, jossa alueen suurin pakolaisleiri hallitsee kaupungin länsiosaa, kertomukset ovat samansuuntaisia. Ihmiset kuvailevat paniikinomaista pakoa ja kuukausia jatkunutta juurettomuutta.

”Olimme kolme päivää kotona ilman sähköä ja vettä”, kertoo 54-vuotias kehityskonsultti ja kirjatoimittaja Nidal Abu Nase. ”Ammuskelu ei loppunut hetkeksikään.”

Kun mahdollisuus paeta lopulta avautui, Nidalin perhe lähti kiireessä, mukanaan käytännössä vain päällään olevat vaatteet. He uskoivat palaavansa pian. ”En ole vieläkään päässyt kotiin hakemaan tavaroitani”, hän sanoo.

Kymmenen kuukautta myöhemmin Nidal ja vähintään 32 000 muuta kolmen leirin asukasta eivät edelleenkään tiedä, milloin saavat palata koteihinsa – ja monella koti on jo kokonaan tuhoutunut.

Ihmisoikeusjärjestö: sodan rikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan

Human Rights Watch (HRW) arvioi, että Israel on tuhonnut yhteensä noin 850 kotia ja muuta rakennusta kolmessa leirissä. Jotkut paikalliset arviot pitävät vahinkojen määrää tätäkin suurempana.

Tuoreessa raportissaan HRW toteaa, että Israelin määräämät pakotetut ja pitkittyneet evakuoinnit sekä laaja-alainen tuhoaminen ”täyttävät sotarikosten ja rikosten ihmisyyttä vastaan tunnusmerkistön”.

Järjestö muistuttaa, että Geneven sopimukset kieltävät siviilien siirtämisen miehitetyltä alueelta, paitsi tilapäisesti pakottavista sotilaallisista syistä tai väestön turvallisuuden vuoksi. HRW:n mukaan Israelin toimia voidaan pitää myös ”etnisenä puhdistuksena”.

Israelin puolustusministeri Israel Katz ilmoitti jo helmikuussa määränneensä armeijan valmistautumaan ”pitkään oleskeluun leireissä, jotka on puhdistettu tulevan vuoden ajaksi”. Vuoden lähestyessä loppuaan selkeää loppupäivää operaatioille ei ole vieläkään näkyvissä.

Israel: tavoitteena ”terrorismin infrastruktuurin kitkeminen”

Israelilaisarmeijan (IDF) edustaja kertoi BBC:lle, että ”terroristisen infrastruktuurin paikantaminen ja kitkeminen sen juurilta” on vaatinut pitkäkestoista sotilaallista läsnäoloa. IDF:n mukaan se on purkanut pommien valmistuspaikkoja ja muita asevarastoja kaikissa kolmessa leirissä.

Jo elokuussa Katz kuvaili operaatiota menestykseksi ja väitti, että ”leireissä ei ole enää terroria ja terrorihälytysten määrä [Länsirannalla] on laskenut 80 prosenttia”. Siitä huolimatta operaatio jatkuu, ja purkutyöt leireissä ovat edelleen käynnissä.

IDF:n mukaan aseelliset ryhmät ovat pitkään hyödyntäneet leirien tiivistä ja sokkeloista rakennetta, mikä on vaikeuttanut armeijan liikkumista. Tämän vuoksi armeija sanoo ”muokkaavansa ja vakauttavansa” aluetta muun muassa avaamalla leveämpiä kulkureittejä leirien sisälle – mikä käytännössä tarkoittaa kokonaisien talorivien purkamista.

Satelliittikuvat kolmesta leiristä osoittavat tuhon mittakaavan: aiemmin kapeat kujat ovat muuttuneet leveiksi väyliksi, joilla myös panssarivaunut ja muut raskaammat sotilasajoneuvot voivat liikkua.

IDF:n mukaan purkamiset perustuvat ”operaatioiden välttämättömyyteen”, ja asukkaat voivat jättää vastalauseita ja vetoomuksia Israelin korkeimpaan oikeuteen. Kaikki vetoomukset, myös ne, joissa Israelin toimien katsottiin rikkovan kansainvälistä humanitaarista oikeutta, on kuitenkin hylätty.

HRW vaatii pakkosiirtojen lopettamista

HRW:n mukaan Israelin armeijalle on annettu ”laaja harkintavalta vedota kiireelliseen sotilaalliseen tarpeeseen” oikeuttaakseen purkamiset ja pakkosiirrot. Järjestö vaatii Israelia lopettamaan palestiinalaissiviilien pakotetun siirtämisen koko miehitetyllä palestiinalaisalueella ja sallimaan kaikkien Jeninin, Tulkarmiin kuuluvien alueiden ja Nur Shamsin asukkaiden palata koteihinsa.

Tällä hetkellä kymmenet tuhannet ihmiset elävät välitilassa, usein sukulaisten luona tai tilapäisissä vuokra-asunnoissa, vailla varmuutta tulevaisuudesta tai mahdollisuudesta palata entiseen elämäänsä.

Arki hajallaan: työ, koulu ja yhteisö kadonneet

Nehaya al-Jundin perhe löysi lopulta väliaikaisen turvapaikan läheisestä kylästä. Suurin osa heidän omaisuudestaan on kuitenkin yhä leirissä, jonne he eivät pääse. ”Kaikki on ollut vaikeaa siitä lähtien, kun lähdimme”, Nehaya sanoo.

Nur Shamsin tiivis yhteisö on hajonnut ympäri Tulkarmia. Osa asuu sukulaisten luona, osa vuokra-asunnoissa, osa tilapäisissä majoituksissa. Monet ovat menettäneet työnsä ja ovat nyt riippuvaisia Palestiinan itsehallinnon ja eri kansalaisjärjestöjen niukoista avustuksista.

Myös koulutus on kärsinyt merkittävästi. YK:n palestiinalaispakolaisjärjestön UNRWA:n ylläpitämät koulut ovat leireissä olleet pitkään poissa käytöstä. ”Lapseni kävivät UNRWA:n kouluja”, kertoo Nidal Abu Nase, jonka perhe on asunut sukulaisten luona tammikuusta lähtien. ”He olivat kuukausia ilman koulua.”

Yhteisöllisyys, joka on ollut Länsirannan pakolaisleirien elinehto, on murtunut. Leirien asukkaat ovat pääosin toisen ja kolmannen polven pakolaisia, joiden juuret ulottuvat vuosiin 1948–49, jolloin palestiinalaiset pakenivat tai ajettiin kodeistaan Israelin perustamisen yhteydessä.

”Minulle leiri on identiteettiä ja kulttuuria”, Nidal sanoo. Nehaya jatkaa: ”Leirissä oli rakkautta ja välittämistä – ei enää, koska olemme hajallaan.”

Koti raunioina, tulevaisuus hämärän peitossa

Nehaya ei ole nähnyt taloaan helmikuun jälkeen. Vain harvat asukkaat ovat viimeaikaisten protestienkaan jälkeen saaneet palata leireihin edes tilapäisesti. Yhteisökeskus, jossa hän pyöritti kuntoutuspalveluja vammaisille, on muutettu israelilaiseksi sotilastukikohdaksi.

Nuoret miehet, jotka ovat salaa onnistuneet livahtamaan Nur Shamsiin katsomaan tuhoja, ovat kertoneet Nehayalle, ettei hänen kotinsa ole enää asuinkelpoinen. ”He sanoivat, että talo on täysin avoin – ja täysin tuhottu.”

Tarinat Nur Shamsista, Jeninistä ja muista leireistä muistuttavat, kuinka nopeasti kokonainen yhteisö voidaan repiä juuriltaan – ja miten vaikeaa on rakentaa elämää uudelleen, kun koti, työ ja sosiaaliset siteet ovat kadonneet.

Länsirannan tilanteen rinnalla julkisessa keskustelussa on puhuttu myös viihdemaailman paluusta normaaliin. Esimerkiksi Portion Boysin näyttävä paluu keikkalavoille ja Tavastian bäkkäriltä levinneet Tiina Forsbyn kuvat ovat saaneet huomiota – kontrasti sodan ja pakkosiirtojen arkeen Länsirannalla on kuitenkin jyrkkä ja muistuttaa, kuinka eriarvoisesti rauha ja turvallisuus jakautuvat maailmassa.

Ei sisällä instagram post:eja