Wilma Schlizewskin shokkipaljastus: väittää saaneensa potkut Yleltä torjuttuaan Aarre Elon lähentelyt
Televisiosta tuttu tatuointitaiteilija ja mediapersoona Wilma Schlizewski, 68, alkuperäiseltä nimeltään Hannele Laine, esitti rajuja väitteitä menneisyydestään Yleisradiossa. Hänen mukaansa hän menetti työnsä Ylellä, koska ei suostunut silloisen esihenkilönsä, viihdeosaston johtaja Aarre Elon, seksuaalisiin ehdotuksiin.
Vierailu Pact Talks -lähetyksessä
Schlizewski kertoi kokemuksistaan suorassa Pact Talks -ohjelmassa, jota lähetetään Kick.com-palvelussa keskiviikkoiltaisin. Ohjelmaa juontavat kiinteistönvälittäjänä ja viihdealan konkarina tunnettu Jethro Rostedt sekä hänen poikansa Joachim ”Okki” Rostedt.
Lähetyksessä Wilma palasi uransa alkuvaiheisiin ja 1980-luvun media-alan ilmapiiriin. Hänen mukaansa tuolloin elettiin täysin erilaista aikaa kuin nykyisen Me Too -keskustelun jälkeen.
1980-luvun työelämä: häirintä arkipäivää
Schlizewskin mukaan seksuaalinen häirintä oli 1980-luvun toimituksissa ja tuotantoyksiköissä valitettavan yleistä – eikä siitä juuri puhuttu.
– Oli ihan tavallista, että pomo paukutteli rintaliivin olkaimia, taputteli perseelle, pörrötti tukkaa ja selkeästi kähmi, Wilma muisteli lähetyksessä.
Hänen mukaansa myös asiakastapaamiset saattoivat sisältää hyvin suorasukaisia vihjailuja:
– Mulla oli myös asiakkaita, jotka sanoi suoraan, että mennäänkö illallistamaan tämän ehkä tulevan diilin kunniaksi.
Wilma kertoo tehneensä selväksi, ettei nuori ikä tai ulkonäkö tarkoittanut valmiutta seksuaalisiin vastapalveluksiin, vaikka ympäröivä kulttuuri painosti monella tasolla.
”Miljoona-asiakkaita” ei saanut suututtaa
Schlizewski kuvailee, kuinka taloudellinen paine ja esimiehen odotukset rajasivat mahdollisuuksia puuttua häirintään. Asiakkaita, jotka toivat yritykseen merkittäviä tuloja, suojeltiin viimeiseen asti.
– Mä olisin saanut kenkää, kun pomo olisi ollut sitä mieltä, että karkotan kaikki asiakkaat, Wilma totesi ja viittasi niin sanottuihin ”miljoona-asiakkaisiin”, joita ei saanut millään loukata.
Hänen kertomuksensa heijastaa laajempaa ilmiötä, jossa naiset joutuivat tasapainoilemaan työnsä, toimeentulonsa ja oman koskemattomuutensa välillä aikana, jolloin häirinnästä ei vielä puhuttu julkisesti.
Raju väite: potkut Yleltä Aarre Elon vuoksi
Lähetyksen pysäyttävin hetki koettiin, kun Schlizewski kertoi omasta työsuhteestaan Yleisradiossa. Hän juonsi Ylen Viikonlopputelevisiota vuosina 1984–1985 ja oli tuolloin yksi kanavan näkyvistä kasvoista.
Wilman mukaan työsuhde Ylellä päättyi dramaattisella tavalla:
– Mä sain potkut Yleisradiosta sen takia, kun mä en suostunut harrastamaan seksiä Aarre Elon kanssa, Schlizewski väitti ohjelmassa.
Kun Jethro Rostedt kysyi, kuka Aarre Elo oli, Wilma vastasi:
– Hän oli viihdeosaston johtaja.
Rostedt reagoi kommenttiin omalla tyylillään ja laukoi karkeasanainen kommentin viihdeosaston johtajalle. Kun Wilma muistutti, että Elo on jo kuollut, Jethro totesi vain lyhyesti, että ”haista silti”.
On syytä korostaa, että kyse on Schlizewskin omasta kertomuksesta suorassa lähetyksessä. Väitteitä ei ole tässä yhteydessä vahvistettu Yleisradion tai muiden tahojen toimesta.
Kuka oli Aarre Elo?
Aarre Elo oli suomalaisen televisioviihteen pitkän linjan vaikuttaja, jota on usein kutsuttu alan ”grand old maniksi”. Hän teki Yleisradiossa laajan uran toimittajana, ohjaajana ja ohjelmapäällikkönä, ja oli keskeisessä roolissa lukuisissa viihdeohjelmissa vuosikymmenten ajan.
Elo kuoli sairauskohtaukseen helsinkiläisessä hoitokodissa helmikuussa 2022, 87-vuotiaana. Myös hänen tyttärensä, Ylen pitkäaikainen tv-kuuluttaja Maria Jungner, menehtyi äkillisesti maaliskuussa 2024 vain 50-vuotiaana.
Wilma Schlizewskin väite tuo edesmenneen viihdepomon ympärille uusia, kipeitä kysymyksiä ajalta, jolloin työpaikkakulttuuri oli hyvin erilainen kuin nykyään.
Me Too -aikakausi ja menneisyyden tilinteko
Schlizewskin tarina kytkeytyy laajempaan yhteiskunnalliseen muutokseen. Me Too -liike on nostanut esiin lukuisia kertomuksia vallan, seksuaalisen häirinnän ja työelämän epäasiallisen käytöksen risteyskohdista myös Suomessa.
Wilman mukaan 1980-luvulla vastaavista tilanteista ei juuri puhuttu, eikä työntekijöillä ollut selkeitä kanavia tuoda kokemuksiaan esiin. Nykyään organisaatioilta odotetaan avoimuutta, häirintäilmoitusten käsittelyä ja turvallista työympäristöä kaikille.
Schlizewskin kaltaiset kertomukset toimivat muistutuksena siitä, miten lyhyessä ajassa asenteet ja käytännöt ovat muuttuneet – ja kuinka osa menneistä kokemuksista nousee pintaan vasta vuosikymmenten kuluttua.
Media, moraali ja kohut – sama ilmiö eri ajassa
Wilma Schlizewskin shokkipaljastus osuu laajempaan keskusteluun median vastuusta, vallankäytöstä ja moraalista. Samanlaisia teemoja on nähty myös uudemmissa kohuissa, kuten tapauksessa, jossa Susanna Penttilän BangBus-video mopopoikien kanssa herätti someraivon ja nosti esiin alaikäisyyden, moraalin ja mainonnan rajat. Vaikka tapaukset ovat erilaisia, molemmissa puntarissa ovat julkisuuden, eettisyyden ja vastuun kysymykset – sekä se, miten viihde ja media kohtelevat heikommassa asemassa olevia.
Ei sisällä instagram post:eja
