Iso-Britannia ja Ranska valmiita lähettämään joukkoja Ukrainaan, jos rauhansopimus Venäjän kanssa syntyy
Iso-Britannia ja Ranska ovat allekirjoittaneet aiesopimuksen, jonka mukaan ne ovat valmiita lähettämään joukkoja Ukrainaan, jos rauhansopimus Venäjän kanssa saavutetaan. Britannian pääministeri Sir Keir Starmer kertoi sopimuksesta Ukrainan liittolaisten kokouksen jälkeen Pariisissa.
Sotilaalliset tukikohdat Ukrainan alueelle
Starmerin mukaan Iso-Britannia ja Ranska aikovat rauhansopimuksen toteutuessa perustaa sotilaallisia keskuksia eri puolille Ukrainaa estääkseen tulevia hyökkäyksiä ja vahvistaakseen Ukrainan puolustuskykyä pitkällä aikavälillä. Nämä sotilaalliset tukikohdat Ukrainassa toimisivat sekä pelotteena että tukena Ukrainan asevoimien jälleenrakentamiselle.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron täsmensi, että maahan saatetaan lähettää jopa tuhansia sotilaita osana laajempaa kansainvälistä läsnäoloa. Tarkoitus on turvata Ukrainan ilmatila ja meriyhteydet sekä tukea maan puolustusvoimien uudistamista ja koulutusta.
Turvatakuut ja tulitauon valvonta
Pariisin kokouksessa liittolaiset pääsivät pitkälle Ukrainan turvallisuustakuiden muotoilussa. Ehdotuksen mukaan Yhdysvallat ottaisi johtavan roolin mahdollisen tulitauon valvonnassa ja sen noudattamisen varmistamisessa.
Yhdysvaltojen pääneuvottelija Steve Witkoff korosti, että kestävät turvallisuustakuut ja vahvat taloudellisen vaurauden sitoumukset ovat välttämättömiä, jotta rauha Ukrainassa olisi pysyvä. Hänen mukaansa liittolaiset ovat ”lähes saattaneet valmiiksi” turvallisuusprotokollat, joiden tarkoituksena on varmistaa, että sodan päättyessä se päättyy lopullisesti, eikä vain väliaikaisesti.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin erityislähettiläs ja vävy Jared Kushner lisäsi, että ukrainalaisten on rauhansopimuksen jälkeen voitava luottaa todellisiin ”takaisinkytkentämekanismeihin” – käytännön järjestelyihin, jotka estävät sodan puhkeamisen uudelleen.
Zelenskyi: Suuri askel eteenpäin, mutta ei vielä riittävä
Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi kuvaili Pariisissa saavutettua etenemistä ”valtavaksi askeleeksi eteenpäin”. Hän kuitenkin painotti, että toimet ovat riittäviä vasta silloin, kun ne johtavat sodan todelliseen päättymiseen ja Ukrainan turvallisuuden pitkäaikaiseen varmistamiseen.
Zelenskyin ja länsimaiden johtajien ajatus turvallisuus”takuista” tai -”protokollista” jättää jonkin verran liikkumavaraa erityisesti Yhdysvaltain tulevalle hallinnolle, jos Venäjä tekisi myöhemmin uuden hyökkäyksen. Silti Zelenskyi ja hänen eurooppalaiset kumppaninsa katsovat saaneensa Washingtonilta merkittävän myönnytyksen.
Aluekysymykset yhä ratkaisematta
Rauhan kannalta keskeisin ja vaikein kysymys – alueiden kohtalo – on edelleen auki. Vielä ei ole julkistettu yksityiskohtia siitä, missä mahdollinen tulitaukolinja kulkisi tai mistä tällä hetkellä Venäjän miehittämistä alueista Ukraina olisi valmis luopumaan.
Monille ukrainalaisille ajatuskäänne on vaikea, etenkin kun Venäjä jatkaa päivittäisiä iskuja kaupunkeihin ja kriittiseen infrastruktuuriin ympäri maata. Silti Zelenskyi tietää, että vaihtoehtona tulitauolle ja sen pohjalta neuvoteltavalle rauhansopimukselle olisi uusi, kuluttava ja verinen talvisota, joka iskisi Ukrainaan huomattavasti Venäjää raskaammin.
Venäjän varoitukset ja hiljaisuus
Venäjä on toistuvasti varoittanut, että kaikki ulkomaiset joukot Ukrainan alueella olisivat ”laillinen kohde” Venäjän asevoimille. Moskova ei ole kuitenkaan vielä kommentoinut Pariisissa tehtyjä ilmoituksia, vaikka presidentti Vladimir Putin on aiemmin vastustanut jyrkästi Euroopan johtaman kansainvälisen joukko-osaston sijoittamista kiistanalaisille alueille.
Putin on painottanut, että Ukrainan joukkojen on vedettävä täysin pois koko Itä-Ukrainan Donbasin alueelta, tai Venäjä ottaa sen väkisin. Hän on torjunut kompromissit, jotka jättäisivät osankin alueesta Ukrainan hallintaan. Tällä hetkellä Moskova hallitsee arviolta 75 % Donetskin alueesta ja noin 99 % naapurialueesta Luhanskista. Nämä maakunnat muodostavat yhdessä teollisen Donbasin alueen.
Rauhanneuvottelujen taustalla monimutkainen sopimusluonnos
Viime vuonna julkisuuteen vuotanut Yhdysvaltain johtama, 28-kohtainen rauhansuunnitelma herätti Ukrainassa ja Euroopassa laajaa kritiikkiä, koska sen katsottiin painottuvan liikaa Venäjän etuihin. Tämä käynnisti viikkojen mittaisen, tiiviin diplomatian aallon, jossa Ukraina, Yhdysvallat ja eurooppalaiset johtajat pyrkivät muokkaamaan ehdotusta tasapainoisemmaksi.
Viime kuussa Ukraina toimitti Washingtoniin päivitetyn 20-kohtaisen rauhansuunnitelman sekä erilliset asiakirjat, joissa käsitellään turvallisuustakuita ja Ukrainan jälleenrakennusta. Zelenskyin mukaan juuri nämä asiakirjat ovat ratkaisevassa roolissa, kun neuvotellaan sodan päättämisestä ja maan tulevasta turvallisuusarkkitehtuurista.
Rauha on ”90 % valmis” – ratkaisevat kiistat jäljellä
Zelenskyi on arvioinut, että mahdollinen rauhansopimus on ”90 % valmis” ja että jäljellä olevan 10 prosentin ratkaisu ”määrittää rauhan kohtalon, Ukrainan kohtalon ja koko Euroopan tulevaisuuden”. Näihin ratkaisemattomiin kysymyksiin kuuluvat ennen kaikkea alueellinen jako ja turvallisuustakuiden tarkka sisältö.
Vaikka paine kompromissiin kasvaa molemmin puolin, Venäjän todellisista tavoitteista ei ole täyttä varmuutta. Moskova on pysynyt viime päivinä poikkeuksellisen hiljaa diplomaattisista ponnisteluista, mikä lisää epävarmuutta. Samalla Ukrainan johto pyrkii vakuuttamaan kansalaisilleen, että mahdollinen sopimus ei tarkoita antautumista, vaan turvallisuuden vahvistamista kansainvälisen koalition tuella.
Kansainvälisen läsnäolon merkitys Euroopan turvallisuudelle
Suunnitteilla oleva monikansallinen joukko-osasto Ukrainan maaperällä olisi historiallinen muutos Euroopan turvallisuusrakenteessa. Se muistuttaa monin tavoin siitä, miten länsimaat ovat aiemmin käyttäneet sotilaallista läsnäoloa pelotteena ja rauhan turvaajana esimerkiksi Balkanilla ja Lähi-idässä. Samalla se liittyy laajempaan keskusteluun Euroopan roolista omassa turvallisuudessaan ja siitä, kuinka paljon vastuu voi nojata Yhdysvaltoihin tulevaisuudessa.
Eurooppalaisessa keskustelussa on viime vuosina noussut esiin myös pehmeämmän turvallisuuden merkitys – kulttuuri, media ja kansainväliset yhteistyöhankkeet nähdään osana laajempaa yhteiskunnallista resilienssiä. Tätä taustaa vasten on kiinnostavaa, että esimerkiksi pitkään jatkuneet kulttuuri-ilmiöt, kuten brittiläisen radiodraaman The Archers -sarjan 75-vuotisjuhla ja alkuperäisen jakson herättäminen henkiin, nähdään usein osana länsimaiden pehmeää vaikutusvaltaa ja yhteistä identiteettiä, joka erottaa demokratioita autoritaarisista järjestelmistä.
Vaikka kulttuuri ja turvallisuuspolitiikka vaikuttavat kaukaisilta toisistaan, ne kietoutuvat lopulta samaan kysymykseen: millaista Eurooppaa puolustetaan, ja millaisena Ukrainan tulevaisuus halutaan nähdä, jos ja kun rauhansopimus Venäjän kanssa lopulta syntyy.
Ei sisällä instagram post:eja
