Liian moni perheväkivallan uhri päätyy vankilaan – ministeri vaatii muutosta naisten vankeusrangaistuksiin

Yhä useammat asiantuntijat ja päättäjät varoittavat, että Iso-Britanniassa liian moni perheväkivallan uhri päätyy itse vankilaan sen sijaan, että saisi apua ja suojelua. Hallitus haluaa vähentää lyhyitä vankeusrangaistuksia, ja keskustelun keskiöön ovat nousseet naiset, joista suuri osa on elänyt vuosia väkivallan, pakkoavioliittojen, päihteiden ja mielenterveysongelmien kierteessä.

Tinan tarina: pakkoavioliitosta vuosikymmenten väkivallan kautta vankilaan

Tina (nimi muutettu) oli vasta 16-vuotias, kun hän kertoo tulleensa pakotetuksi avioliittoon. Sitä seurasi vuosikymmeniä jatkunut, hänen sanojensa mukaan ”lakkaamaton” väkivalta ja kontrolli. Hän kuvailee, kuinka häntä lyötiin kasvoihin ja hänen päänsä lyötiin seinään – vain muutamia esimerkkejä arjesta, josta tuli hänen uusi normaalinsa.

Tilanne johti lopulta avioeroon. Sen sijaan, että perhe olisi tukenut häntä, he katkaisivat välit kokonaan. Hylkääminen käynnisti alamäen: päihteet, alkoholi ja syvä masennus alkoivat hallita elämää. Nyt nelikymppisenä Tina suorittaa kuuden vuoden vankeusrangaistusta luokan A huumeiden maahantuonnista.

”Olen tehnyt huonoja valintoja ja kadun niitä. Mutta rehellisesti sanottuna olen kiitollinen, että minut pidätettiin silloin, kun pidätettiin”, Tina sanoo. Hänen mukaansa vankilan henkilökunta on auttanut häntä tulemaan ”paremmaksi versioksi itsestään”. Samalla hän pohtii, että suuri osa hänen saamastaan tuesta ja kuntoutuksesta olisi voinut tapahtua myös vapaudessa, yhteisössä.

”Tuntuu, että rangaistus oli ehkä enemmän kuin mitä sen olisi tarvinnut olla”, Tina tiivistää.

HMP Send – naisten vankila, jossa suurin osa on ei-väkivaltaisia rikollisia

Tina on yksi 243 naisvangista HMP Sendissä, naisten vankilassa maaseutu-Surreyssä, noin kuuden mailin päässä Wokingista. Ulkoa katsottuna vankila näyttää perinteisen uhkaavalta: korkeat, vaaleat metalliaidat ja niiden päällä piikkilankaa. Sisälle astuttaessa tunnelma kuitenkin muuttuu, ja ympäristö muistuttaa enemmän pientä kampusta kuin tyypillistä, meluisaa miesvankilaa.

HMP Send on kooltaan pienempi kuin monet viktoriaaniset miesvankilat, joissa on satoja enemmän vankeja. Sellikäytävät ovat lyhyempiä, äänenvoimakkuus matalampi, vähemmän huutoa, kolinaa ja raivoisia ääniä. Naiset on sijoitettu kuuteen osastoon, ja rikokset vaihtelevat murhasta ja vakavasta petoksesta varkauksiin, huumerikoksiin ja prostituutioon.

Vankilan henkilökunnan mukaan valtaosa naisista on tuomittu ei-väkivaltaisista rikoksista, ja on todennäköistä, että enemmistö on kokenut jossain elämänsä vaiheessa perhe- tai lähisuhdeväkivaltaa.

”Vankila ei ole oikea paikka kuntoutua” – nuoren vangin kokemus

25-vuotias Behnaz suorittaa viiden vuoden rangaistusta ampuma-aseen hallussapidosta. Hänen viimeistelty meikkinsä ja huoliteltu ulkonäkönsä eivät vastaa monen mielikuvaa vangista. Behnaz on kuitenkin hyvin kriittinen vankeuden vaikutuksista.

”En usko, että vankila on paikka, jossa ihminen oikeasti kuntoutuu”, hän sanoo. ”Täältä lähtee ulos enemmän ongelmia mukanaan kuin tänne tullessa – pelkästään jo tämän ympäristön aiheuttama trauma, se mitä näet ja kuulet päivittäin.”

Silti hän myöntää oman vastuunsa: ”On asioita rikoksessani, joista otan 100-prosenttisesti vastuun. Olen hyväksynyt, että kuulun tänne tällä hetkellä, ja olen sen kanssa sinut.”

Tilastot paljastavat naisten erityisen haavoittuvuuden

Englannissa ja Walesissa on noin 3 477 naisvankia, mikä on vain noin 4 % koko vankiluvusta. Siitä huolimatta naiset muodostavat hyvin erityislaatuisen ja haavoittuvan ryhmän rikosoikeusjärjestelmässä.

Vankilauudistuksia ajava Prison Reform Trust kertoo, että vuonna 2020 jopa 72 % naisista suoritti rangaistusta ei-väkivaltaisista rikoksista. Oikeusministeriön mukaan yli puolet naisvangeista on ilmoittanut olleensa perhe- tai lähisuhdeväkivallan uhreja. Monilla on myös taustalla seksuaalista hyväksikäyttöä, pakkoavioliittoja, päihdeongelmia, asunnottomuutta ja mielenterveyden häiriöitä.

HMP Sendin asuntolatoiminnasta vastaava esimies Tanya Marsden kuvailee, miten tällaiset taustat vaikuttavat arkeen: ”Miespuoliset vartijat voivat olla valtava laukaiseva tekijä monille naisille. Luottamuksen rakentaminen voi olla todella vaikeaa. Se, missä olemme hyviä, on se, että näytämme heille, että olemme täällä heitä varten.”

Aivovammat ja perheväkivalta – näkymätön yhteys rikollisuuteen

HMP Send on yksi harvoista vankiloista Englannissa, jossa on erityisohjelma perheväkivallan aiheuttamista aivovammoista kärsiville naisille. Aivovammat voivat syntyä esimerkiksi kuristamisesta, toistuvista päähän kohdistuneista lyönneistä tai muusta fyysisestä väkivallasta.

Vankilassa toimiva hyväntekeväisyysjärjestö Brainkind tarjoaa naisille kuntouttavia ryhmä- ja yksilöistuntoja sekä käytännön taitojen opetusta, joiden avulla he oppivat tunnistamaan vamman vaikutuksia arkeen, päätöksentekoon ja tunnesäätelyyn.

Tutkimus osoittaa, että hankitut aivovammat voivat heikentää harkintakykyä, impulssikontrollia ja kykyä arvioida seurauksia. Näin ne voivat osaltaan selittää, miksi osa naisista ajautuu rikoksiin – eivät silti vapauta vastuusta, mutta auttavat ymmärtämään taustaa ja rikoskierrettä.

Vankilaministeri: ”Liian moni perheväkivallan uhri on vankilassa”

Vankiloista vastaava ministeri, lordi Timpson, myöntää BBC:n haastattelussa, että järjestelmä epäonnistuu monien naisten kohdalla. Hän kertoo tavanneensa ”liian monta” naista, jotka ovat olleet perheväkivallan uhreja ja kuvailee heitä ”mustelmilla peitetyiksi”.

”En usko, että vankila on oikea paikka heille. He tarvitsevat turvallisen paikan, mieluiten lastensa kanssa ja kaukana väkivallasta”, Timpson sanoo. Hänen mukaansa väkivaltaisia rikollisia varten on aina oltava vankipaikkoja, mutta päätöksenteossa pitää seurata näyttöä.

”Todisteet kertovat, että monet naiset joutuvat vankilaan lyhyille rangaistuksille, heidän lapsensa sijoitetaan huostaan, ja vapautuessaan he syyllistyvät uusiin rikoksiin. Meidän on vähennettävä uusintarikollisuutta, ei ylläpidettävä sitä”, hän jatkaa.

Lyhyet vankeudet vähenemässä – tilalle yhteisösanktiot

Vuonna 2025 voimaan tulevien lakimuutosten on tarkoitus vähentää lyhyitä vankeusrangaistuksia ja korvata niitä yhteisörangaistuksilla ja valvotuilla hoito-ohjelmilla. Keskellä vuotta 2024 noin 16 % naisista suoritti alle 12 kuukauden vankeusrangaistusta – uusi lainsäädäntö voi leikata tätä lukua merkittävästi.

Oppositiopuolueen varjo-oikeusministeri Robert Jenrick muistuttaa kuitenkin, että yli puolet rikoksista on niin sanottujen ”hyperprolifiikkien” – noin 9 % rikollisista – tekemiä. Hänen mielestään tällaiset rikoksentekijät pitäisi pitää vankilassa sukupuolesta riippumatta.

”On kuitenkin tilanteita, joissa yleinen turvallisuus on punnittava yksilön olosuhteiden kanssa”, Jenrick sanoo. ”Raskaana olevien, pienten lasten äitien tai itse perheväkivallan uhrien kohdalla vaihtoehtoiset rangaistusmuodot ovat usein huomattavasti tarkoituksenmukaisempia.”

Kustannukset, resurssipula ja uusintarikollisuuden riski

Yhden vangin pitäminen vankilassa maksaa veronmaksajille yli 52 000 puntaa vuodessa. Taloudellisesta näkökulmasta lyhyiden, ei-väkivaltaisista rikoksista annettujen vankeusrangaistusten vähentäminen ja panostaminen yhteisöperusteisiin rangaistuksiin ja tukeen vaikuttaa selvältä säästöltä.

Silti asiantuntijat varoittavat, ettei pelkkä vankilan välttäminen riitä. Jos yhteisössä ei ole riittävästi tukea – mielenterveys- ja päihdepalveluja, väkivallan uhrien kriisiapua, asumisneuvontaa ja työllistymisohjelmia – riski uusintarikollisuuteen pysyy korkeana.

Useat koevapaudesta ja valvonnasta vastaavat viranomaiset kertovat yksityisesti olevansa huolissaan siitä, pystyvätkö he tarjoamaan naisille riittävää tukea, kun työkuorma on jo nyt äärirajoilla. Myös vankien keskuudessa herää kysymyksiä: jos naiset tietävät, etteivät he todennäköisesti joudu vankilaan, lisääkö se rikollisuutta tai altistumista painostukselle ja pakottamiselle rikoksiin?

Naisvankien tukijärjestö Women in Prison arvioi, että 56 % naisista, jotka suorittavat vankeusrangaistusta, syyllistyy uuteen rikokseen vuoden kuluessa vapautumisesta. Ilman kunnollista tukea yhteisössä ”pyöröovi” – rikos, tuomio, vankila ja takaisin – jatkaa pyörimistään.

Kaikki eivät vastusta vankilaa – myös vastuu korostuu

Vakavasta petoksesta tuomittu Alida uskoo, että hänen kohdallaan vankila on oikea paikka. Hän näkee, että osa naisista ottaa rehellisesti vastuun teoistaan, mutta osa sysää syyn muille.

”Ei savua ilman tulta. En usko, että järjestelmä loppujen lopuksi näin pahasti erehtyy”, Alida sanoo. Hänen näkemyksensä muistuttaa, että perheväkivallan ja muun kaltoinkohtelun huomioiminen ei poista yksilön vastuuta rikoksesta, mutta voi vaikuttaa siihen, millainen rangaistus ja tuki ovat oikeasuhtaisia ja tehokkaita.

Tarve kokonaisvaltaiselle muutokselle – uhrista rikolliseksi ja takaisin kansalaiseksi

Keskustelu naisten vankeusrangaistuksista ei ole vain rikosoikeudellinen tai taloudellinen kysymys. Se liittyy laajemmin siihen, miten yhteiskunta tunnistaa ja kohtelee perheväkivallan, pakkoavioliittojen, seksuaalisen hyväksikäytön ja muiden traumojen uhreja – erityisesti silloin, kun nämä uhrit ajautuvat itse rikosten tekijöiksi.

Asiantuntijoiden mukaan tarvitaan kolmitasoista muutosta: väkivallan ja hyväksikäytön ehkäisyä jo varhaisessa vaiheessa, tehokasta tukea silloin, kun uhri vielä elää väkivallan keskellä, sekä trauma- ja väkivaltatietoista oikeus- ja rangaistusjärjestelmää, joka tunnistaa uhrikokemusten vaikutukset rikoskäyttäytymiseen.

Sama keskustelu näkyy myös muualla maailmassa. Esimerkiksi sosiaalisen median alustojen ja suoratoistopalvelujen vaikutuksesta nuoriin ja perheisiin on noussut yhä enemmän huolta. Tästä kertoo myös se, että Twitch lisättiin Australian alaikäisten sosiaalisen median kieltoon, mikä pakottaa vanhemmat ja päättäjät tarkastelemaan digitaalisen väkivallan, ahdistelun ja haitallisen sisällön vaikutuksia nuorten mielenterveyteen. Kun taustalla on kaltoinkohtelua, väkivaltaa ja turvattomuutta – oli se sitten kotona tai verkossa – kasvaa riski, että ongelmat purkautuvat myöhemmin rikollisuutena.

Kun hallitus pyrkii vähentämään vankilukuja, sen on tasapainoiltava yleisen turvallisuuden, uhrien suojelun, taloudellisten realiteettien ja inhimillisen oikeudenmukaisuuden välillä. Naisten kohdalla tämä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että perheväkivallan uhreja ei enää automaattisesti ohjata sellien taakse, vaan heille tarjotaan todellinen mahdollisuus toipua – ja rakentaa rikokseton tulevaisuus.

Ei sisällä instagram post:eja