Sauli Niinistön rintakuva herätti voimakkaan reaktion – kuvanveistäjä Matti Peltokangas vastaa kritiikkiin

Presidentti Sauli Niinistön pronssinen rintakuva paljastettiin juhlallisesti Presidentinlinnassa perjantaina. Heti paljastuksen jälkeen teos nousi laajasti otsikoihin, ja sosiaalisessa mediassa käynnistyi vilkas keskustelu siitä, kuinka hyvin veistos muistuttaa Niinistöä.

Monet kommentoijat ovat todenneet, ettei rintakuva heidän mielestään näytä lainkaan Niinistöltä. Yhdennäköisyyttä on verrattu muun muassa entiseen pääministeriin Harri Holkeriin, F1-maailmanmestari Kimi Räikköseen ja jalkapallolegenda Jari Litmaseen. Kommentit ovat olleet paikoin armottomia, mikä kuvastaa sitä, kuinka tunteita poliittisia johtajia esittävät taideteokset Suomessa herättävät.

Kuvanveistäjä Peltokangas: ”Arvasin, että tällaista tulee”

Rintakuvan tehnyt kuvanveistäjä, Pro Finlandia -mitalilla palkittu Matti Peltokangas, on seurannut teoksensa ympärillä kuohuvaa keskustelua. Hän myöntää, ettei julkinen vastaanotto ole tullut täysin yllätyksenä.

– Valitettavasti. Arvasin, että tällaista tulee, Peltokangas toteaa Iltalehdelle.

Kritiikki kohdistuu erityisesti siihen, että monien mielestä veistos ei ole riittävän yhdennäköinen Niinistön kanssa. Peltokangas suhtautuu tähän rauhallisesti.

– Se on heidän mielipiteensä. Jokaisella on oikeus omaan näkemykseensä, hän sanoo.

Taiteilija pitää kuitenkin harmillisena sitä, että monet arvostelut perustuvat yksittäisiin valokuviin, eivät itse teoksen kokemiseen paikan päällä.

– Valokuva tahtoo aina muuttaa sitä, miltä teos näyttää. Kuvaan vaikuttaa valaistus, kuvakulma ja etäisyys. Pronssiveistos on kolmiulotteinen, ja se elää valon mukana tavalla, jota yksi valokuva ei voi välittää, Peltokangas muistuttaa.

Positiivinen vastaanotto Presidentinlinnassa

Vaikka julkisuudessa äänekkäimmät kommentit ovat olleet kriittisiä, Peltokankaan mukaan rintakuva sai avajaisissa Presidentinlinnassa pääosin myönteisen vastaanoton.

– Varsinkin omaiset, jotka olivat paikalla, olivat sitä mieltä, että teos on ihan ok ja tunnistettava. Se on minulle tärkeä palaute, hän kertoo.

Peltokangas korostaa, että Niinistö oli itse mukana prosessissa mallina. Veistäjä ja presidentti keskustelivat paljon ilmeestä, jonka tulisi välittyä teoksesta.

– Kysyin, voisinko tehdä hänelle vähän huolestuneen ilmeen. Hän vastasi, että hänellä on melkein aina huolestunut ilme. Maailmantilanne ja pitkän presidenttikauden paino näkyvät väistämättä kasvoissa, ja se siirtyi myös teokseen. Siksi rintakuvasta tuli tuiman ja vakavan oloinen, Peltokangas kuvailee.

Symboliikkaa vakavuuden ja arvovallan kautta

Peltokankaan mukaan rintakuvassa on tietoisesti korostettu piirteitä, jotka hänen mielestään kuvaavat Niinistön persoonaa ja roolia valtionpäämiehenä.

– Silmien, nenän ja suun seudulla on juuri sitä tiettyä vakavuutta ja arvovaltaisuutta, jota hänessä on. Halusin tuoda esiin sen, miten hän kantoi vastuuta vaikeina aikoina, ei vain fyysistä yhdennäköisyyttä, taiteilija kertoo.

Rintakuvan tekeminen oli pitkä prosessi. Peltokangas työskenteli teoksen parissa vajaan vuoden ajan jaksoissa. Kun muoto oli valmis, veistos lähetettiin valimoon, jossa pronssipinta viimeisteltiin ja kovetettiin.

– Valuprosessi muuttaa aina teosta hieman. Materiaalin käyttäytyminen, pinnan tekstuuri ja pienet yksityiskohdat elävät valussa. Se on osa kuvanveiston luonnetta, Peltokangas selittää.

Sama ilmiö toistuu: julkiset muotokuvat jakavat mielipiteitä

Peltokangas ei ole ensimmäistä kertaa kohun keskellä. Hänen tuotantoaan on eri puolilla Suomea, ja etenkin poliitikkoja ja julkimoita esittävät teokset ovat usein herättäneet ristiriitaisia tunteita.

Yksi tunnetuimmista Peltokankaan töistä on tasavallan presidenttinä vuosina 1925–1931 toimineen Lauri Kristian Relanderin muistomerkki Helsingin Hesperianpuistossa. Abstrakti teos koostuu neljästä punaisesta graniitista veistetystä kuutiosta, ja se sai valmistuessaan 1996 osakseen varsin kriittisen vastaanoton – aivan kuten Niinistön rintakuvakin nyt.

– Minun mielestäni ihmisillä saa olla oma mielipiteensä. Taide herättää tunteita, ja se on osa sen tehtävää. Ei siinä mitään, Peltokangas toteaa.

Suomalaiset muistavat hyvin myös toisen suuren muotokuvakohun: Rafael Wardin maalauksen presidentti Tarja Halosesta vuodelta 2002. Värikäs ja perinteisestä muotokuvasta poikkeava teos keräsi runsaasti arvostelua juuri siksi, että se rikkoi totuttuja odotuksia siitä, miltä presidentin virallinen muotokuva ”pitäisi” näyttää.

Mistä muotokuvakohussa oikeasti on kyse?

Niinistön rintakuvan ympärille syntynyt keskustelu kertoo laajemmasta ilmiöstä: poliittisten johtajien muotokuvat nähdään usein sekä taideteoksina että kansakunnan symbolisina peileinä. Moni odottaa mahdollisimman tarkkaa, lähes valokuvan kaltaista yhdennäköisyyttä, kun taas taiteilijat pyrkivät usein kuvaamaan myös luonnetta, aikaa ja historiaa, eivät vain kasvonpiirteitä.

Peltokangas toivoo, että ennen lopullisen tuomion langettamista ihmiset pysähtyisivät katsomaan teosta hieman syvemmin ja mieluiten paikan päällä.

– Jos teosten syntyprosessia avattaisiin enemmän, se voisi muuttaa mielipiteitä. Taustatyö, luonnokset, keskustelut mallin kanssa – kaikki tämä vaikuttaa lopputulokseen. Rintakuva ei ole pelkkä kopio kasvoista, vaan tulkinta ihmisestä ja hänen ajastaan, hän painottaa.

Taideteokset ja julkinen keskustelu osana laajempaa yhteiskunnallista ilmapiiriä

Julkiset taideteokset, erityisesti presidenttejä ja muita vallankäyttäjiä esittävät muotokuvat, heijastavat aina myös yhteiskunnan tilaa ja arvokeskustelua. Niinistön rintakuvan herättämä reaktio osuu aikaan, jolloin Suomi on käynyt laajaa keskustelua niin turvallisuuspolitiikasta, hyvinvointivaltion tulevaisuudesta kuin julkisten varojen käytöstä.

Samaan kokonaisuuteen liittyvät myös keskustelut siitä, mihin julkista rahaa kohdennetaan ja miten yhteiskunnan arvot näkyvät päätöksenteossa. Esimerkiksi Pohjois-Karjalan hyvinvointialueelle myönnetty lisärahoitus palvelujen turvaamiseksi kertoo siitä, miten julkinen valta pyrkii vastaamaan kansalaisten tarpeisiin. Samalla tavalla presidenttien muotokuvat ja rintakuvat ovat osa yhteistä muistia ja identiteettiä – ne symboloivat sitä, millaisena haluamme nähdä johtajamme ja aikakautemme.

Niinistön rintakuvan ympärillä käytävä keskustelu ei siten ole vain kiistaa yhdennäköisyydestä, vaan myös pohdintaa siitä, miten suhtaudumme auktoriteetteihin, historiaan ja taiteen rooliin julkisessa tilassa.

Katse teokseen, ei pelkkään some-kuvaan

Kun some-keskustelu kiihtyy ja yksittäinen valokuva leviää nopeasti, teoksen kokonaisuus jää helposti näkemättä. Peltokankaan viesti kriitikoille on selkeä: ennen lopullista tuomiota kannattaa nähdä teos luonnossa.

Pronssiveistos on kolmiulotteinen, ja sen luonne muuttuu valon, katselukulman ja etäisyyden mukaan. Paikan päällä koettuna teos voi välittää aivan toisenlaisen vaikutelman kuin kuvakaappaus sosiaalisesta mediasta.

Niinistön rintakuva liittyy pitkään jatkumoon suomalaisessa taidehistoriassa, jossa presidenttien muistomerkit, muotokuvat ja rintakuvat ovat lähes poikkeuksetta herättäneet keskustelua. Ajan mittaan monet alun perin kiistellyt teokset ovat kuitenkin vakiintuneet osaksi kaupunkikuvaa ja kansallista muistia.

Peltokangas toivoo, että myös Niinistön rintakuvan kohdalla aika tekee tehtävänsä.

– Kun ensimmäinen kohu laantuu, teos alkaa elää omaa elämäänsä. Silloin ihmiset ehkä näkevät siinä muutakin kuin yhden some-kuvan, hän summaa.

Lähde: iltalehti.fi