Ole Gunnar Solskjaer paljastaa: lapsuudesta supervaihtomieheksi ja unelma Norjan maajoukkueesta

Ole Gunnar Solskjaer on yksi Manchester Unitedin historian rakastetuimmista hahmoista. Hän on mies, joka ratkaisi seuralle triplan vuonna 1999 Mestarien liigan finaalissa – mutta myös valmentaja, joka johti Unitedin takaisin Valioliigan kärkisijoille keskellä Jürgen Kloppin Liverpoolin ja Pep Guardiolan Manchester Cityn valtakautta.

BBC:n uudessa The Football Interview -sarjassa Solskjaer avaa lapsuuttaan, matkaansa huipputasolle, elämänsä hetkeä Camp Noulla, suhdettaan Sir Alex Fergusoniin, sekä sitä, miksi hän olisi ilman jalkapalloa todennäköisesti päätynyt kirjanpitäjäksi – ja miksi hänen mielensä toimii niin, että hän pystyy lukemaan ja puhumaan taaksepäin.

Lapsuus, jossa kaikki oli jalkapalloa – ja numeroita

Solskjaer ei muista elämää ilman jalkapalloa. Hänen mukaansa yksi ensimmäisistä asioista, joita hän potkaisi lapsena, oli lamppu – pallo tuli pian perässä. Vanhemmat kertoivat, että liike, potkut ja pelaaminen olivat läsnä aivan varhaisista vuosista lähtien.

Koulussa Solskjaer oli hyvä oppilas ja erityisen vahva matematiikassa. Hän sanoo, että jos ei olisi päätynyt ammattilaisjalkapalloilijaksi, hänestä olisi luultavasti tullut kirjanpitäjä tai jokin numeroiden ja rakenteiden kanssa työskentelevä asiantuntija. Matematiikka, järjestelmällisyys ja looginen ajattelu kiinnostivat häntä jo nuorena – sama analyyttinen puoli näkyy myöhemmin siinä, miten hän tarkkaili Sir Alex Fergusonia ja piti valmentajapäiväkirjaa.

Myöhäinen kehittyjä, joka ei uskonut uraansa – armeija muutti suunnan

Nuorena Solskjaer oli maalintekijä, mutta fyysisesti myöhään kehittyvä. 15–16-vuotiaana hän alkoi epäillä, ettei hänestä tulisi ammattilaispelaajaa. Hän ajatteli pelaavansa jalkapalloa huvin vuoksi ja suuntaavansa lopulta muualle työelämään.

Norjassa armeija on käytännössä pakollinen, ja 19–20-vuotiaana Solskjaer suoritti asepalveluksensa. Armeija teki hänestä omien sanojensa mukaan itsenäisemmän ja kypsempään suuntaan kasvaneen aikuisen. Hän muutti pois lapsuudenkodistaan, oppi tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja jakoi huoneen kuuden–kahdeksan muun varusmiehen kanssa.

Armeijassa oli myös jalkapallojoukkue, mutta Solskjaer ei mahtunut oman komppaniansa kokoonpanoon. Hän kertoo, että tämä toimi eräänlaisena sisäisenä kostona – hän oli vakuuttunut siitä, että oli parempi kuin osa valituista pelaajista. Myöhemmin se toimi voimakkaana motivaation lähteenä: hän halusi näyttää epäilijöille olleensa väärässä.

Nopea nousu: Molde, maajoukkue ja puhelu, joka muutti kaiken

Armeijan jälkeen Solskjaer päätti vielä kerran panostaa jalkapalloon tosissaan. Hän nousi nopeasti Norjan alle 21-vuotiaiden maajoukkueeseen ja Molde FK:n avainpelaajaksi. Käännekohta tuli Norjan ja Azerbaidžanin välisessä maaottelussa, jota hän pitää yhtenä uransa tärkeimmistä peleistä.

Ottelussa Solskjaer teki kaksi näyttävää maalia. Paikalla oli Manchester Unitedin apuvalmentaja Jim Ryan, joka oli alun perin tullut seuraamaan Ronny Johnsenia. Vieressä istui Wolverhamptonin silloinen manageri Mark McGhee, joka etsi uutta kärkipelaajaa. Kun Solskjaer osui kahdesti, Ryan päätteli, että Wolverhampton saattaisi yrittää hankkia norjalaisen – ja soitti välittömästi Sir Alex Fergusonille. Hän kuvaili Solskjaeria “halvaksi, mutta nopeasti hankittavaksi”.

Siirto Unitediin eteni vauhdilla. Ennen viimeistä peliään Moldessa Solskjaer kertoi valmentajalleen Åge Hareidelle, että jos hän tekee maalin, hän riisuu paidan, heittää sen katsomoon ja juoksee suoraan pukuhuoneeseen. Hareide kielsi tempun – tai ainakin kehotti odottamaan noin kymmenen minuuttia ennen loppua. Lopulta Solskjaer teki joukkueensa viidennen maalin 5–1-voitossa, heitti paitansa yleisöön ja juoksi pois kentältä. Molde joutui pelaamaan hetken vajaalla, koska vaihtopelaajaa ei ollut vielä valmiina.

Vain 18 kuukautta ennen siirtoa Solskjaer pelasi paikallisessa Clausenengenissa noin 50 katsojan edessä. Unitediin liittyminen merkitsi valtavaa hyppyä paitsi tasossa, myös julkisuudessa. Medianäkyvyys kasvoi yhdessä yössä, toimittajat piirittivät hänen kotiaan, ja nuori norjalainen joutui opettelemaan nopeasti elämään valokeilassa.

Camp Noun ilta: 15 minuuttia, joka muutti historian

Kun Solskjaerilta kysytään, minkä ottelun hän haluaisi elää uudelleen, vastaus on selvä: Mestarien liigan finaali 1999 Bayern Müncheniä vastaan. Hän istui vaihtopenkillä ensimmäiset 80 minuuttia ja oli turhautunut, kun ei saanut mahdollisuutta kentälle. United oli tappiolla, ja tunnekuohu oli valtava.

Lopulta hän pääsi kentälle pelin loppuhetkillä. Seurasi jalkapallohistorian yksi tunnetuimmista loppunäytöksistä: United nousi lisäajalla 0–1-tappioasemasta 2–1-voittoon, ja Solskjaer iski voittomaalin. Hän sanoo, ettei maali tehnyt hänestä parempaa pelaajaa, mutta se muutti hänen elämänsä – hänestä tuli pysyvä osa seuran ja Mestarien liigan historiaa.

Solskjaer kertoo, että vuosien varrella lukemattomat ihmiset ovat tulleet kiittämään häntä ja sanoneet, että tuo ilta oli heidän elämänsä paras hetki. Monet ovat kuulemma lisänneet pilke silmäkulmassa: “Älä kerro vaimolleni.”

Supervaihtomiehen rooli – henkinen vahvuus ratkaisi

Unitedissa Solskjaer sai maineen supervaihtomiehenä, joka ratkoi pelejä tullessaan kentälle ottelun lopussa. Jokainen hyökkääjä haluaa aloittaa avauksessa, mutta Solskjaer päätti suhtautua rooliinsa toisin kuin moni muu.

Hän kertoo käyneensä Sir Alex Fergusonin kanssa keskusteluja peliajasta, mutta allekirjoitettuaan pitkän sopimuksen hän käytännössä laittoi uransa Fergusoniin luottavien käsien varaan. Sen sijaan, että hän olisi mököttänyt penkillä, hän näki tilanteen mahdollisuutena: vastustajan puolustajat olivat väsyneitä, ja tuore, henkisesti valmis hyökkääjä pystyi kääntämään ottelun.

Solskjaer oppi lukemaan pelitilanteita myös suhteessa omaan rooliinsa. Jos United johti 1–0, hän tiesi todennäköisesti pysyvänsä penkillä. 0–0-tilanteessa hän saattoi toivoa, ettei joukkue tekisi maalia ennen kuin hän pääsisi kentälle. Tappioasemassa hän uskoi lähes aina tulevansa sisään. Bayern-ottelussa 1–0-tappiotilanne ja viimeiset minuutit olivat juuri sellainen hetki, johon hän oli henkisesti valmistautunut koko uransa.

Manageri jo 13-vuotiaana – pelit, vihkot ja valmennushaaveet

Solskjaerin valmentajaidentiteetti ei syntynyt vasta pelaajauran lopussa. Hän kertoo olleensa jo 13–14-vuotiaana eräänlainen “manageri”. Hän ja hänen serkkunsa ostivat vuosittain Rothmans Yearbook -kirjan, joka oli heille kuin jalkapallon raamattu. He opiskelivat Englannin sarjojen pelaajia ja rakensivat omia manageripelejään – käytännössä esiasteita Championship Manager -tyyppisille peleille.

Kun muut pelasivat konsolipeleissä Fifaa, Solskjaer uppoutui manageripeleihin, joissa päätettiin kokoonpanoista ja taktiikoista. Lapsuuden kaduilla hän veti nuorempien poikien joukkueita, muodosti katuturnauksiin omia ryhmiä ja oli itseoikeutettu joukkueenjohtaja.

Manchester Unitedissa pelatessaan Solskjaer ei ollut varma, oliko hänellä persoonallisuutta managerin rooliin. Käännekohta tuli loukkaantumisen myötä, jolloin hän päätti, että haluaa jäädä jalkapallon pariin pelaajauran jälkeen. Hän aloitti valmentajakoulutukset ja ryhtyi kirjaamaan ylös jokaisen Sir Alex Fergusonin kommentin, päätöksen ja valmennusratkaisun, joita pystyi havainnoimaan.

Solskjaer ei kirjoittanut muistiin aivan kaikkea, mutta tarkkaili erityisesti sitä, miten Ferguson sai eri pelaajista parhaan irti, mitä taktisia muutoksia hän teki ja miten hän uusiutui vaihtamalla sekä pelaajia että taustahenkilöitä. Hän alkoi katsoa jalkapalloa yhä enemmän valmentajan, ei vain pelaajan silmin.

Valmentajana maailman seuratuimmassa seurassa – “paine on etuoikeus”

Solskjaer nimitettiin Manchester Unitedin manageriksi vuonna 2018. Hän johti joukkuetta kolme kautta ja saavutti Valioliigassa kolmannen ja toisen sijan sekä eteni Eurooppa-liigan finaaliin vuonna 2021. Kaikki tämä tapahtui aikana, jolloin Kloppin Liverpool ja Guardiolan City olivat monien mielestä maailman kaksi parasta joukkuetta.

Solskjaer muistaa erityisesti ottelun Evertonia vastaan, jolloin Carlo Ancelotti asteli hänen tekniselle alueelleen. Neljäs erotuomari vitsaili Ancelottille, että tämän pitäisi palata omalle alueelleen, ellei hän halua Solskjaerin työtä. Ancelotti vastasi hymyillen, että Unitedin managerin pestiin liittyy liikaa painetta.

Solskjaer sanoo ajatelleensa, että “paine on etuoikeus”. Hän piti Manchester Unitedin managerina toimimista valtavana kunniana, vaikka vastuu oli täysin eri mittaluokkaa kuin pelaajana. Pelaajana tehtävänä oli hoitaa oma rooli kentällä, mutta managerina hänestä tuli koko seuran kasvot – vastuussa faneille, pelaajille ja koko organisaatiolle.

Hän koki ympärillään olleen vahvan ja positiivisen taustatiimin, ja ilmapiiri seurassa oli hyvä. Lopulta kuitenkin tulokset ratkaisevat. Kun United ajautui kuuden viikon mittaiseen heikkoon jaksoon, seurajohto päätti tehdä muutoksen. Solskjaer kertoo tienneensä Watford-tappion jälkeen, että hänen aikansa oli käytännössä loppumassa.

Hän vei perheensä kentälle, josta he lensivät takaisin Norjaan. Itse hän ajoi vielä harjoituskeskukseen, kunnes sai viestin: “Ole, tarvitsen sinut toimistossani.” Hän soitti vaimolleen ja totesi, että luultavasti olisi takaisin kotona jopa perhettään aiemmin.

Solskjaer ei pidä erottamistaan yllätyksenä – jalkapallossa managerit vaihtuvat, kun tuloksia ei tule. Hän kuitenkin kokee, että Unitedilla oli hänen aikanaan hyvä suunta ja että joukkueen sijoittuminen kärkikolmikkoon Kloppin ja Guardiolan dominoimassa liigassa kertoo paljon tehdystä työstä.

Perhe, jalkapallo ja ainutlaatuinen isä–tytär-yhteys Unitedissa

Solskjaer on kolmen lapsen isä, ja kaikki ovat hänen mukaansa “ympäristön pilaamia” – positiivisessa mielessä. Jalkapallo on tarttunut lapsille luonnollisesti, eikä harrastaminen ole vain isän työn seurausta, vaan aitoa intohimoa.

Erityisen ylpeä Solskjaer on siitä, että hänen tyttärensä on pelannut Manchester Unitedin naisten joukkueessa. He muodostavat tiettävästi ainoan isä–tytär-parin, joka on edustanut Manchester Unitedia virallisissa otteluissa. Solskjaer kuvaa tunnetta valtavaksi ylpeyden aiheeksi ja kertoo, että koko perhe ajaa mielellään pitkiäkin matkoja nähdäkseen tyttären pelaavan.

Myös hänen vaimonsa Silje on ollut lahjakas jalkapalloilija. He tutustuivat Kristiansundissa aamutreeneissä, joissa paikalliset talentit harjoittelivat ennen koulua kello seitsemästä kahdeksaan. Solskjaer myöntää, että yksi syy varhaisiin herätyksiin oli halu nähdä ja pelata Siljen kanssa – jalkapallo ja rakkaus kulkivat kirjaimellisesti käsi kädessä.

Puhuu ja lukee takaperin – mielenkiintoinen tapa jäsentää maailmaa

Yksi yllättävimmistä asioista, jonka Solskjaer paljastaa, liittyy hänen tapaansa ajatella ja havainnoida ympäristöä. Hän kertoo pystyvänsä lukemaan ja puhumaan takaperin ja olleensa siinä nuoresta asti yllättävän hyvä.

Hän ei oikein tiedä, mistä taito on peräisin, mutta arvelee sen liittyvän kykyyn nähdä rakenteita ja järjestystä asioissa. Esimerkiksi rekisterikilvet ovat hänelle kuin pieniä pulmia: hän pohtii, miten kirjaimia ja numeroita voisi järjestellä uudelleen, millaisia yhdistelmiä niistä syntyy ja miten ne voisi lukea toiseen suuntaan. Sama analyyttinen, rakenteita etsivä ajattelu näkyy myös hänen kiinnostuksessaan matematiikkaan ja valmentamiseen.

Katse tulevaisuuteen – unelma Norjan maajoukkueesta

Solskjaer on pelannut Norjan A-maajoukkueessa 67 ottelua ja edusti maata vuoden 1998 MM-kisoissa – kilpailussa, johon Norja ei pitkään aikaan sen jälkeen kyennyt karsimaan. Nyt maa on jälleen päässyt MM-lopputurnaukseen, ja Solskjaer seuraa kehitystä tarkasti.

Kun häneltä kysytään, mitä hän haluaisi urallaan vielä saavuttaa, hän mainitsee kaksi asiaa. Yksi toteutumatta jäänyt haave on pokaalin voittaminen Manchester Unitedin managerina. Toiseksi hän sanoo, että olisi unelma toimia joskus Norjan miesten maajoukkueen päävalmentajana. Tällä hetkellä tehtävässä on hänen ystävänsä Ståle Solbakken, jota hän kunnioittaa, mutta pitkällä aikavälillä maajoukkue on tavoite, jota hän ei peittele.

Solskjaer korostaa, että hän todella nauttii valmentamisesta: kunnianhimoisten nuorten miesten johtamisesta, ryhmän rakentamisesta ja yhteisen tavoitteen jahtaamisesta. Vaikka United-jakso päättyi vaikeaan vaiheeseen, halu jatkaa valmentajauralla on vahva.

Keskustelu jalkapallon kulisseista kiinnostaa yhä enemmän

The Football Interview -sarja, jossa Solskjaer avautuu urastaan, pyrkii tuomaan esiin ihmisen pelaajan ja managerin takana. Sarjassa käsitellään urheilijoiden ajattelutapaa, motivaatiota, uran käännekohtia ja henkilökohtaisia oivalluksia. Ohjelma julkaistaan lauantaisin BBC iPlayerissa, BBC Soundsissa ja BBC Sportin verkkosivuilla, ja ajoittain jaksoja nähdään myös BBC Onella.

Jalkapallon kulisseihin kurkistaminen – oli kyse sitten managerien paineista, pelaajien henkisestä valmennuksesta tai kilpailujen reiluudesta – kiinnostaa yleisöä yhä enemmän. Sama ilmiö näkyy myös kauneuskilpailujen ja viihdemaailman puolella, joissa entiset tähdet ovat alkaneet puhua avoimemmin kokemuksistaan. Esimerkiksi Lola Odusoga on arvostellut Miss Universum -kilpailuja ja kertonut menettäneensä uskonsa niiden reiluuteen, mikä heijastelee samaa tarvetta ymmärtää paremmin suurten näyttämöjen kulisseja.

Solskjaerin tarina muistuttaa, että suurten seurojen ja suurten hetkien takana on aina ihminen: myöhään kehittynyt nuori, joka ei mahtunut armeijan jalkapallojoukkueeseen, mutta nousi lopulta ratkaisemaan Mestarien liigan finaalin – ja joka edelleen haaveilee uusista haasteista valmentajana.

Ei sisällä instagram post:eja