Sir David Attenborough’n rakkaus Lontooseen – siksi luontodokkarien legenda ei halua asua missään muualla

Pimeänä kesäyönä, kyljellään kaupungin puutarhassa, Sir David Attenborough seuraa, kuinka siili tuhisee pensaikon suojissa. Hän naurahtaa hiljaa ja toteaa pehmeästi: ”Minusta ne ovat ihania otuksia.” Hänen äänensä yhdistää yhä poikamaisen ihmettelyn ja lähes 100 vuoden elämänkokemuksen.

Maailman tunnetuimpiin kuuluvana luontodokumenttien tekijänä ja luonnonsuojelijana Sir David on kiertänyt maapalloa yli 70 vuoden ajan tuodakseen katsojille luonnon ihmeet. Uudessa, ainutkertaisessa dokumentissa hän kuitenkin palaa sinne, mitä todella kutsuu kodiksi – Lontooseen.

Maailmanmatkaaja, joka palaa aina Lontooseen

Dokumentin tuottaneen Passion Planet -yhtiön vastaava tuottaja Gaby Bastyra kuvaa Sir Davidia ihmiseksi, joka voisi asua missä päin maailmaa tahansa – mutta palaa aina Lontooseen.

Hänen mukaansa ohjelma on kunnianosoitus Sir Davidin omalle ympäristölle ja kaupungille, jota hän vilpittömästi rakastaa. Lontoo ei ole vain suurkaupunki, vaan elävä ekosysteemi, jonka keskellä lähes yhdeksän miljoonaa ihmistä jakaa arjensa lukemattomien eläinlajien kanssa.

Villieläimet suurkaupungin sydämessä

Dokumentti Wild London näyttää, kuinka yllättävän rikas kaupunkiluonto voi olla. Lontoossa kohtaa kaikkea pulujen metromatkoista Hammersmith & City -linjalla aina kanavan varrella elävään käärmekoloniaan. Kaupunki on täynnä pieniä kertomuksia ja draamoja, jotka tapahtuvat aivan ihmisten silmien edessä – usein huomaamatta.

Eräässä kohtauksessa katsoja näkee vilauksen jyhkeästä, äänekkäästä eläimestä kesälehtien lomasta. Kyse ei ole Intian viidakon tiikeristä, vaan Dagnam Parkissa, Romfordissa, rauhallisesti kuljeskelevasta dalmatiankoiraasta, joka lähestyy tietämättään vain muutaman päivän ikäistä kuusipeuran vasanpiiloa.

London Wildlife Trustin toimitusjohtaja ja Wild London -dokumentin kanssatuottaja David Mooney kertoo olleensa täysin lumoutunut tästä vastakkainasettelusta. Hän korostaa, ettei koirissa ole ongelmaa – esimerkki vain osoittaa, miten jatkuvasti ja huomaamatta kaupunkiluonto ja ihmiset limittyvät toisiinsa.

Herkkiä hetkiä eläinten kanssa

Dokumentin koskettavimmat hetket syntyvät Sir Davidin ja eläinten välisistä läheisistä kohtaamisista. Ne muistuttavat, miksi hänen työnsä on vaikuttanut niin syvästi katsojiin ympäri maailman.

Yksi näistä hetkistä tapahtuu Britannian parlamenttitalon katolla, missä rengastetaan muuttohaukankoirasta. Sir David pitelee poikasta käsissään sen saadessa tunnisterengasta. Lintu kallistaa päätään, katsoo häntä ylöspäin, ja Sir David kuiskaa lempeästi: ”Nyt voimme tunnistaa sinut missä tahansa – niin, juuri sinut.”

Toinen lämmin kohtaus nähdään Greenfordissa, Länsi-Lontoossa, kun Sir David pitelee kämmenillään pientä peltomyyrää ennen sen vapauttamista niitylle. Hän rohkaisee sitä kiipeämään luonnonkukalle ja toivottaa sen uuteen elinympäristöön: ”Tervetuloa uuteen kotiisi – noin, siitä vain.” Pieni jyrsijä ei kuitenkaan heti malttaisi poistua turvallisista käsistä.

Wild London -dokumentin ohjaaja Joe Loncraine, joka on työskennellyt Sir Davidin kanssa useissa luonto-ohjelmissa, kertoo nähneensä kuvauksissa vuorovaikutusta eläinten kanssa, jollaisesta oli kulunut jo aikaa. Hänen mukaansa juuri Sir Davidin välitön lämpö ja aito innostus tekevät kohtaamisista tarttuvia ja poikkeuksellisen koskettavia.

Majavat ja luonnonpalautus Lontoossa

Sir David vaikuttuu erityisesti Ealing Beaver Project -hankkeesta, joka on palauttanut majavat Länsi-Lontoon maisemiin. Hän kuvaa hankkeella olleen ”erittäin positiivinen vaikutus” ympäröivään luontoon ja vesiekosysteemeihin.

Dokumentissa Sir David toteaa, että jos joku olisi kertonut hänelle Lontooseen muuttaessa, että jonain päivänä hän seuraisi villejä majavia kaupungissa, hän olisi pitänyt ajatusta hulluna. Silti näin on käynyt – majavat työskentelevät vesistössä aivan hänen takanaan.

Majavaprojekti toimii esimerkkinä siitä, miten ihminen voi omilla toimillaan rakentaa parempaa tulevaisuutta sekä eläimille että itselleen. Lontoo on yksi maailman vihreimmistä metropoleista, ja vastaavat hankkeet osoittavat, että myös tiheästi asutuissa kaupungeissa voidaan edistää luonnon monimuotoisuutta.

Luonnon huomaaminen on ensimmäinen askel suojeluun

David Mooney kiteyttää Sir David Attenborough’n viestin: ihmiset täytyy saada ensin huomaamaan luonto, jotta he voivat kiintyä siihen. Kun luontoa opitaan rakastamaan, syntyy myös halu suojella sitä – ja sitä kautta avautuu polku luonnon elpymiseen.

Sir Davidin uran loppupuolella valmistunut Wild London on kuin lempeä muistutus katsojille: luonnon ihmeitä ei tarvitse etsiä maailman ääristä. Ne voivat olla aivan kotioven ulkopuolella – talon seinässä pesivässä linnussa, puistossa laiduntavassa peuroissa tai kanavan varrella liikkuvassa saukossa.

Ohjaaja Joe Loncraine tiivistää ajatuksen osuvasti. Ihmiset juoksevat työn, koulumatkojen, kaupassakäynnin ja muiden velvollisuuksien perässä, eivätkä useinkaan pysähdy katsomaan ympärilleen. Silti heidän lähellään voi olla jotakin hyvin kaunista – lintu, nisäkäs tai hyönteinen – joka jää kiireessä täysin huomaamatta. Hetken pysähtyminen voi avata kokonaan uuden tavan nähdä oma kaupunki.

Lontoon luonto ja globaalit tapahtumat muistuttavat haavoittuvuudesta

Lontoon vehreys ja villieläimet korostavat myös sitä, kuinka haavoittuvia sekä ihmiset että luonto ovat suurkaupungeissa. Maailman metropolit ovat yhä useammin myös suurten kriisien näyttämöitä, mikä on näkynyt esimerkiksi terrori-iskujen ja väkivallan lisääntyessä eri puolilla maailmaa.

Sama haavoittuvuuden tunne nousi esiin, kun Australiassa asuva huippukokki Tomi Björck kertoi järkytyksestään Bondi Beachin terrori-iskusta. Suositun rannan arjen ja äkillisen väkivallan välinen ristiriita muistuttaa siitä, miten nopeasti turvallisuuden tunne voi särkyä – aivan kuten kaupunkiluonnon tasapaino voi horjua, jos sitä ei suojella.

Sir David Attenborough’n Lontoo-dokumentti näyttää, että luonnon vaaliminen keskellä suurkaupunkia ei ole pelkkä esteettinen valinta, vaan myös henkinen turvasatama kaupunkilaisille. Luonto tuo jatkuvuutta, toivoa ja tunteen siitä, että elämä jatkuu, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä.

Ei sisällä instagram post:eja