Race Across the World -voittajat Jo ja Kush inspiroivat nuoria rohkeudellaan ja avoimuudellaan

Liverpoolilaiset ystävykset Jo ja Kush valloittivat katsojien sydämet BBC:n suositussa Race Across the World -ohjelmassa. Heidän lämmin scouse-huumorinsa, keskinäinen lojaaliutensa ja avoimuutensa mielenterveydestä koskettivat arviolta seitsemää miljoonaa katsojaa – ja nyt heidän esimerkkinsä vaikuttaa syvästi myös heidän entiseen kouluunsa Liverpoolissa.

Calderstones Schoolin rehtori Lee Ratcliffe kuvailee tunteneensa ”valtavan ylpeyden tulvahduksen”, kun vasta 19-vuotiaat Jo ja Kush kruunattiin koko sarjan voittajiksi. He olivat koko seikkailun nuorimmat kilpailijat 12 000 kilometrin matkalla Italiasta Mongoliaan – ilman älypuhelimia ja nykypäivän helppoja digiapuvälineitä.

Nuorten voitto, joka puhuttelee koko kaupunkia

Ratcliffen mukaan Jo ja Kush ovat muuttaneet pysyvästi tapaa, jolla hän puhuu oppilailleen. Hän kertoo, että hänen aamunavauksensa ovat ”täysin muuttuneet” kaksikon suorituksen myötä.

”Nyt puhun siitä, miten nämä pojat uskalsivat unelmoida isosti, ottaa riskejä ja lähteä matkaan, vaikka lopputuloksesta ei ollut mitään varmuutta. Se on viesti rohkeudesta, kunnianhimosta ja itseensä uskomisesta”, Ratcliffe sanoo.

Nuoret miehet päättivät käyttää yhteisen 20 000 punnan voittopottinsa sijoituspääomana päästäkseen kiinni omaan asuntoon – konkreettinen askel kohti taloudellista itsenäisyyttä sen jälkeen, kun molempien äidit olivat pitkään asuneet vuokralla.

Rehtori kuvailee entisiä oppilaitaan ”loistaviksi nuoriksi herrasmiehiksi” ja korostaa erityisesti perheen merkitystä heidän taustallaan. ”Molempien poikien takana on äiti, joka on antanut kaikkensa lastensa eteen. He ovat kirjaimellisesti vuodattaneet verta, hikeä ja kyyneleitä varmistaakseen, että lapset saavat kaiken, mitä he tarvitsevat. He ansaitsevat valtavan kunnian”, hän painottaa.

Avoimuus mielenterveydestä kosketti katsojia

Kahden kuukauden mittainen matka ei ollut Jo’lle ja Kushille pelkkä fyysinen koettelemus, vaan myös henkinen kasvutarina. Ohjelmassa nähtiin, miten Kush kamppaili surun ja traumojen kanssa sen jälkeen, kun hänen rakas isäpuolensa Matt teki itsemurhan koronaviruspandemian sulkuaikana.

Ennen matkaa Kush kertoi olevansa taipuvainen voimakkaaseen ahdistukseen. Sarjan aikana katsojat näkivät, miten Jo antoi ystävälleen tilaa, kuunteli, valvoi öitä ja auttoi tätä purkamaan tunteitaan turvallisesti. Ystävyyden malli oli monelle nuorelle katsojalle tärkeä esimerkki siitä, millaista on todellinen tuki ja välittäminen.

Finaalin jälkeen nähdyssä reunion-jaksossa Kush kertoi hakeutuneensa terapiaan käsitelläkseen tunteitaan. ”Se on auttanut minua todella paljon prosessoimaan asioita”, hän sanoi ja tiivisti oppinsa näin: ”Yksi tärkeimmistä asioista, jonka kilpailu opetti, on se, että apua on täysin ok pyytää.”

Jo ja Kush ovat saaneet paljon kiitosta avoimuudestaan, erityisesti terveestä maskuliinisuudesta puhuttaessa. Entinen lasten ja nuorten turvallisuudesta vastannut ministeri Jess Phillips totesi The Guardianille, että juuri tällaista miehistä esimerkkiä nuoret tarvitsevat – arkista, empaattista ja todellista. ”On olemassa toksisia vaikuttajia, joista meidän pitää olla huolissamme, mutta miesten ja poikien on nähtävä myös tällaista – tarinoita, jotka muistuttavat heidän omaa elämäänsä. Kilttiys ja toisten puolesta huolehtiminen – siinä on todellinen maskuliinisuus”, Phillips sanoi.

Huumoria, Beatles-mokia ja Liverpoolin ylpeyttä

Vaikka sarja käsitteli raskaitakin teemoja, siihen mahtui myös kevyempiä ja humoristisia hetkiä. Yksi katsojien mieleen jääneistä kohtauksista oli, kun musiikkia rakastavat Jo ja Kush eivät onnistuneet heti muistamaan kaikkia neljää Beatles-jäsentä – ironista, sillä heidän entinen koulunsa on sama Calderstones School, jossa myös John Lennon opiskeli.

Kush vitsaili myöhemmin, että kilpailun ”suurin opetus” oli se, että he osaavat nyt luetella kaikki The Beatlesin jäsenet ulkomuistista.

Calderstonesin nykyinen oppilas Ben kuvailee kaksikkoa ”todella viihdyttäviksi” ja ”loistavaksi esimerkiksi siitä, miten elämästä voi nauttia ja löytää uusia asioita”. Hänen mukaansa Jo ja Kush ovat ”kunnia koko koululle”.

Myös rehtori Ratcliffe korostaa Liverpoolin roolia matkan aikana. Hänen mukaansa ”tuntui kuin koko kaupunki olisi kannustanut heitä”. Jo ja Kush esittelivät ylpeinä kotikaupunkinsa kulttuuria maailmalla: he opettivat Kirgisiassa isäntäperheelleen scouse-slangisanan ”boss” ja ystävystyivät turkkilaisen maanviljelijän kanssa kömpelöllä englannilla jutellen Liverpool FC:stä ja Mo Salahista.

Kohtaamisia, rohkeutta ja esimerkki tuleville sukupolville

Koulun lukion johtaja Paul Richards aikoo käyttää Jo’n ja Kushin matkaa esimerkkinä nykyisille oppilaille. Hän korostaa erityisesti heidän kykyään kohdata tuntemattomia ihmisiä avoimesti ja ystävällisesti, rakentaa luottamusta ja edetä vaikeissakin tilanteissa positiivisen asenteen avulla.

”He olivat kaksi nuorta poikaa, jotka kilpailivat vanhempia ja elämänkokeneempia aikuisia vastaan. He matkasivat valtavan matkan lähes tyhjin käsin – ilman älypuhelimia, ilman arjen helppouksia. Silti he onnistuivat, koska he uskalsivat luottaa toisiinsa ja vieraisiin ihmisiin”, Richards kuvailee.

Jo’n ja Kushin menestys on saanut Calderstones Schoolin tarkastelemaan uudelleen myös omia perinteitään. Koulu, jonka tunnetuimpiin entisiin oppilaisiin kuuluu John Lennon, suunnittelee nyt kutsuvansa kaksikon pitämään puheen tämän vuoden palkintogaalassa. Aiemmin puhujiksi on valittu etenkin liike-elämässä menestyneitä alumneja, mutta Jo ja Kush edustavat erilaista, monelle oppilaalle läheisempää menestystarinaa.

Heidän entinen opettajansa Chris Spruce kuvailee heitä ”majakkamaiseksi esimerkiksi” tuleville oppilaille. ”Käytämme heidän tarinaansa varmasti vielä pitkään näyttääksemme, mitä kaikkea voi saavuttaa, kun uskoo itseensä, on valmis tekemään töitä tavoitteidensa eteen ja uskaltaa astua epämukavuusalueelle”, Spruce sanoo.

Nuorten esikuvat ja urheilumaailman rohkeat tarinat

Jo’n ja Kushin tarina on osa laajempaa ilmiötä, jossa nuoret miehet näyttävät esimerkkiä avoimuudesta, henkisestä kestävyydestä ja terveestä kilpailuhengestä. Samankaltaista rohkeaa asennetta nähdään myös urheilussa ja kamppailulajeissa, joissa puhutaan yhä enemmän henkisestä hyvinvoinnista, joukkuehengestä ja vastustajan kunnioittamisesta.

Hyvä esimerkki tästä ovat asiantuntijoiden analyysit raskaansarjan huippuotteluista, joissa käsitellään paitsi fyysistä valmistautumista, myös psyykkistä kanttia ja keskittymistä. Tällaisista teemoista kiinnostuneille lukijoille suosittelemme tutustumaan kattavaan artikkeliin Usyk vs Verhoeven -asiantuntija-analyyseista ja henkisestä valmistautumisesta pyramidien juurella käytävään jättiotteluun, jossa syvennytään huipputason urheilijoiden paineensietokykyyn ja mielen hallintaan.

Jo’n ja Kushin matka osoittaa, että samaan tapaan kuin urheilun huipulla, myös tavallisten nuorten elämässä menestys rakentuu rohkeudesta, pitkäjänteisyydestä, kyvystä pyytää apua ja halusta pitää huolta toisista.

Ei sisällä instagram post:eja