Trumpin Project Freedom: mitä Hormuzinsalmen saattotehtävästä todella tiedetään?

Yhdysvaltain entinen presidentti Donald Trump on ilmoittanut, että Yhdysvallat ryhtyy auttamaan Iranin sulkeman Hormuzinsalmen loukkuun jääneitä kauppalaivoja uuteen operaatioon vedoten. Trump kutsuu hanketta nimellä ”Project Freedom”, ja sen tavoitteena on hänen mukaansa ohjata alukset turvallisesti pois sodan keskelle jääneiltä vesiltä.

Miksi Hormuzinsalmi on kriittinen pullonkaula maailmantaloudelle?

Hormuzinsalmi on yksi maailman strategisesti tärkeimmistä meriväylistä. Noin 20 % globaalista raakaöljystä ja nesteytetystä maakaasusta kulkee normaalisti kapean salmen läpi Persianlahdelta maailmanmarkkinoille. Siksi jokainen häiriö liikenteessä heijastuu suoraan energiaturvallisuuteen, kuljetuskustannuksiin ja öljyn hintaan.

Salmi on ollut suurelta osin suljettuna sen jälkeen, kun Yhdysvallat ja Israel aloittivat ilmaiskut Iraniin, ja Teheran vastasi tukkeamalla keskeisen merireitin. Iran on rajoittanut liikennettä sallien käytännössä vain harvojen, sille suopeiden maiden alusten kulun.

Mitä Trumpin Project Freedom käytännössä lupaa?

Trumpin mukaan useat maat ”kaikkialta maailmasta” ovat pyytäneet Yhdysvaltoja auttamaan aluksiaan, jotka ovat ”lukittuina Hormuzinsalmessa” ja ovat hänen mukaansa ”vain neutraaleja ja viattomia sivustakatsojia”. Vastauksena tähän Trump sanoo, että Yhdysvallat tulee ”ohjaamaan heidän aluksensa turvallisesti pois näiltä rajoitetuilta merialueilta”.

Trump korosti Truth Social -alustalla julkaisemassaan viestissä, että kyse on hänen mukaansa humanitaarisesta operaatiosta. Salmeen juuttuneiden alusten miehistöjen kerrotaan kärsivän nopeasti hupenevista ruokavarastoista ja puutteellisista terveys- ja hygieniaolosuhteista, kun tuhannet merimiehet ovat joutuneet viettämään viikkoja tai kuukausia ankkurissa keskellä sotatoimialuetta.

Trumpin viestinnässä operaatio esitetään jopa osittain Iranin eduksi: hän sanoo, että Project Freedom toteutetaan Yhdysvaltojen, Lähi-idän liittolaisten ja ”erityisesti Iranin” puolesta, ikään kuin Iran olisi humanitaarisen hankkeen hiljainen hyväksyjä.

Iranin jyrkkä vastaus: salmi on meidän, ei Yhdysvaltojen

Iranin virallinen reaktio on täysin päinvastainen kuin Trumpin antama kuva. Iranin asevoimien keskusjohdon komentaja kenraaliluutnantti Ali Abdollahi varoitti, että Iran iskee ”jokaiseen vieraaseen asevoimaan”, joka yrittää lähestyä tai tulla Hormuzinsalmeen – erityisesti ”hyökkäävää Yhdysvaltain armeijaa” vastaan.

Abdollahin mukaan Iran on ”toistuvasti” tehnyt selväksi, että Hormuzinsalmi on Iranin asevoimien täydessä kontrollissa ja että turvallinen kauttakulku on kaikissa olosuhteissa koordinoitava Teheranin kanssa. Käytännössä Iran vaatii itselleen veto-oikeuden kaikesta liikenteestä salmen läpi.

Tuhansia merimiehiä loukussa – huoli mielenterveydestä kasvaa

Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n (YK:n alainen merenkulkuvirasto) arvioiden mukaan Persianlahdelle ja sen lähialueille on sotatoimien alettua jäänyt loukkuun noin 2 000 alusta ja jopa 20 000 merimiestä. Pitkittyneet seisokit, epävarmuus ja jatkuva sotilaallinen uhka koettelevat miehistöjen fyysistä ja psyykkistä jaksamista.

Öljytankkerin kapteeni Ramoon Kapoor kuvaili BBC:lle nähneensä ”lukuisia hyökkäyksiä, ohjuksia ja räjähdyksiä” ja kertoi tilanteen olleen koko ajan ”erittäin kireä”. Miehistönsä osalta hän puhui merkittävästä stressistä ja ahdistuksesta, kun kotiinpaluusta ei ole varmuutta ja uhka iskun kohteeksi joutumisesta on jatkuva.

Yhdysvaltain sotilaallinen tuki: hävittäjiä, ohjushävittäjiä ja droneja

Trump ei julkisesti yksilöinyt, miten alukset käytännössä autetaan pois salmesta, mutta hän varoitti käyttävänsä voimaa, jos ”tähän humanitaariseen prosessiin millään tavalla puututaan”. Vain tunteja ilmoituksen jälkeen Yhdysvaltain Keskusjohto (Centcom) julkaisi oman lausuntonsa, jossa se täsmensi operaation mittakaavaa.

Centcomin mukaan Project Freedomin tukena toimivat ohjushävittäjät, yli 100 maa- ja meripohjaista lentokonetta, monitoimisia miehittämättömiä järjestelmiä sekä noin 15 000 yhdysvaltalaista sotilasta. Tarkkaa kuvausta siitä, miten tämä sotilaallinen voima kytkeytyy siviilialusten saattamiseen tai avustamiseen, ei kuitenkaan annettu.

On epäselvää, onko Yhdysvaltojen rooli ensisijaisesti tiedustelun, navigointineuvonnan ja reittitiedon tarjoaminen vai suora sotilaallinen saattue suojaamaan aluksia Iranin mahdollisilta hyökkäyksiltä. Jälkimmäinen vaihtoehto lisäisi olennaisesti suoran yhteenoton riskiä Iranin joukkojen kanssa.

Ensimmäiset alukset läpi – Iran väittää estäneensä Yhdysvaltain hävittäjät

Iran ilmoitti pian operaation käynnistymisen jälkeen, että Iranin laivasto olisi ”lujalla ja nopealla varoituksella” estänyt amerikkalaisten ja ”sionistisen vihollisen” hävittäjien pääsyn Hormuzinsalmeen. Centcom kiisti myöhemmin Iranin väitteet, joiden mukaan yksi Yhdysvaltain sotalaivoista olisi osunut kahteen ohjukseen.

Samanaikaisesti Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Yhdysvaltojen tärkeä liittolainen Persianlahdella ja Iranin iskujen toistuva kohde sodan aikana, kertoi valtion öljy-yhtiönsä Adnocin kanssa sidoksissa olevan tankkerin joutuneen kahden drooni-iskun kohteeksi salmessa. Kukaan ei loukkaantunut, mutta hyökkäys alleviivaa alueen jatkuvaa turvallisuusuhkaa. Ei ole varmaa, liittyikö kyseisen tankkerin liikehdintä suoraan Project Freedom -operaatioon.

Myöhemmin Centcom vahvisti, että Yhdysvaltain ohjushävittäjät ovat toiminnassa Persianlahdella ”Hormuzinsalmen läpikulun jälkeen Project Freedomin tukena”. Lausunnon mukaan Yhdysvaltain joukot ”avustavat aktiivisesti kaupallisen merenkulun kauttakulun palauttamisessa”, mutta yksityiskohtia tästä avusta ei vieläkään julkaistu.

Centcom kertoi vain, että ”ensimmäisessä vaiheessa kaksi Yhdysvaltain lipun alla purjehtivaa kauppa-alusta on onnistuneesti läpäissyt Hormuzinsalmen ja jatkaa nyt matkaansa turvallisesti eteenpäin”. Alusten nimiä tai tarkempia tietoja ei kuitenkaan annettu, mikä lisää spekulaatioita operaation todellisesta laajuudesta.

Riskinä suoran sodan paluu – hermostunut rauhantila rakoilee

Iran on sodan aikana rajoittanut raskaasti liikennettä Hormuzinsalmessa ja vastustanut jyrkästi Yhdysvaltain pyrkimyksiä ylläpitää merisaartoa Iranin satamien ympärillä. Vaikka alueella on voimassa tulitauko, jonka tarkoituksena on luoda tilaa neuvotteluille sodan lopettamiseksi, edistystä on saavutettu vain vähän. Jännitteet pysyvät korkealla, ja pienikin väärinymmärrys voi johtaa eskalaatioon.

Jos Project Freedom muuttuu käytännössä Yhdysvaltain johtamaksi sotilaalliseksi saattueoperaatioksi, jossa yhdysvaltalaiset sota-alukset suojaavat kauppalaivoja iranilaisten joukkojen läheisyydessä, kasvaa vaara nopeaan ja hallitsemattomaan yhteenottoon. Iran on jo ilmoittanut pitävänsä tällaisia joukkoja ”vihamielisinä” ja valmiina iskujen kohteiksi.

Tilannetta hankaloittaa se, että Hormuzinsalmi ei ole ainoa alueen kiistakohta. Laajempi Lähi-idän turvallisuustilanne, Iranin suhteet länteen ja alueelliset valtakamppailut kietoutuvat tiiviisti yhteen, aivan kuten Myanmarin poliittinen kriisi ja siellä toistuvat kotiarestit ovat osa laajempaa geopoliittista jännitekenttää, josta kertoo esimerkiksi analyysi artikkelissa Aung San Suu Kyin roolista Myanmarin kiistellynä demokratiasymbolina.

Laivaliikenteen turvallisuusvaroitukset ja merimiesten arki

Britannian UK Maritime Trade Operations -keskus (UKMTO) on varoittanut kaikkia aluksia, jotka suunnittelevat Hormuzinsalmen ylitystä. Sen mukaan alukset kohtaavat ”kriittisen” turvallisuusuhan johtuen ”jatkuvista alueellisista sotilasoperaatioista” sekä mahdollisista miinoista ja muista riskeistä reittien varrella.

Nämä varoitukset heijastuvat suoraan alusten vakuutuksiin, miehistöjen korvauksiin ja halukkuuteen purjehtia riskialueille. Käytännössä monen reitin osalta yhtiöt joutuvat punnitsemaan, kannattaako niiden lähettää aluksiaan salmen läpi ollenkaan, vai onko parempi kiertää pidempää ja kalliimpaa reittiä välttääkseen mahdollisen aseellisen konfliktin.

Öljymarkkinat seuraavat tilannetta herkeämättä

Trumpin lausunnot nykyisessä konfliktissa ovat usein heiluttaneet markkinoita, erityisesti öljyn hintaa. Project Freedomin julkistus ei kuitenkaan aiheuttanut välitöntä liikettä markkinoilla. Lyhyt hintapiikki nähtiin Iranin väittäessä osuneensa Yhdysvaltain sotalaivaan ja Yhdysvaltojen kiistäessä tämän, mutta sen jälkeen tilanne rauhoittui.

Brentin raakaöljyn hinta on pysynyt pitkälti yli 100 dollarissa barrelilta, eli yli 50 % korkeammalla kuin ennen sodan alkua. Sijoittajat näyttävät hinnoittelevan sisään sen, että Hormuzinsalmen pitkäaikainen häiriö on jo arkipäivää, ja että todellinen markkinashokki syntyisi vasta, jos konflikti laajenee esimerkiksi Saudi-Arabian, Irakin tai muiden keskeisten tuottajamaiden infrastruktuuriin.

Toistaiseksi Project Freedom näyttäytyy enemmänkin poliittisena viestinä ja voimannäyttönä kuin selkeästi määriteltynä merenkulkuoperaationa. Se, muuttuuko siitä käännekohta alueellisessa turvallisuustilanteessa vai jääkö se yhdeksi luvuksi Hormuzinsalmen pitkässä kriisihistoriassa, riippuu sekä Washingtonin että Teheranin seuraavista siirroista – ja siitä, kuinka pitkään kansainvälinen yhteisö sietää kymmeniä tuhansia merimiehiä loukkuun jääneinä maailman tärkeimmällä energiakäytävällä.

Ei sisällä instagram post:eja