Miksi Yhdysvaltain talous yllättää kerta toisensa jälkeen – näin USA päihittää muut suurvallat
Dresdenissä Itä-Saksassa rullasi viime vuonna Volkswagenin niin kutsutussa ”läpinäkyvässä tehtaassa” viimeinen auto ulos tuotantolinjalta. Tehdas rakennettiin aikoinaan esittelemään eurooppalaisen teollisuusvoiman huippua – mutta sen tuotanto on nyt pysähtynyt.
Tuhansien kilometrien päässä Spartanburgissa, Etelä-Carolinassa, saksalaisjätti BMW pyörittää maailman suurinta tehdastaan täydellä teholla. Nämä kaksi tehdasta kuvaavat hyvin arvoitusta, jota taloustieteilijät ovat pohtineet jo pitkään: miksi Yhdysvaltain talous jatkaa vahvaa kasvua, vaikka se kohtaa samat globaalit iskut kuin muutkin teollisuusmaat?
Globaalit shokit iskivät – mutta Yhdysvallat ei notkahtanut odotetusti
Viime vuosina kehittynyt maailma on joutunut kohtaamaan useita samanaikaisia häiriöitä. Donald Trumpin hallinnon laajat tullit ovat horjuttaneet maailmankauppaa, massiiviset karkotukset ovat muokanneet työmarkkinoita ja konfliktit Lähi-idässä ovat heiluttaneet öljyn hintaa.
Monet ekonomistit odottivat, että nämä paineet iskisivät erityisen raskaasti Yhdysvaltoihin. Näin ei kuitenkaan käynyt. Talous on jatkanut tasaisen vahvaa kasvua, eikä laajasti pelätty yhdistelmä, jossa hidas kasvu ja sitkeästi nousevat hinnat (stagflaatio) jarruttaisivat taloutta, ole toteutunut.
RSM:n pääekonomisti Joe Brusuelas näkee, että juuri kauppasota paljasti konkreettisimmin amerikkalaisen talouden sitkeyden ja uusiutumiskyvyn.
”Omatekoiset vahingot, joita Trumpin hallinto on aiheuttanut Yhdysvalloille kauppa- ja maahanmuuttopolitiikallaan, ovat ehkä paras esimerkki amerikkalaisen talouden perustavanlaatuisesta dynaamisuudesta”, Brusuelas arvioi.
Kun ulkomaisille komponenteille asetettiin yllättäen uusia veroja, yhdysvaltalaiset yritykset eivät tyytyneet pienempiin katteisiin. Ne lisäsivät investointeja ja tehostivat tuotantoaan.
Investoinnit ja tuottavuus pitävät vauhtia yllä
Brusuelasin mukaan yhdysvaltalaisten yritysten investointihalukkuus on säilynyt yllättävän vahvana.
”Pääomamenot ovat tällä hetkellä noin 13,9 prosenttia Yhdysvaltain BKT:stä. Niiden pitäisi hidastua, kun otetaan huomioon talouteen kohdistuvat tarjonta- ja kysyntäshokit – mutta niin ei ole käynyt”, hän sanoo.
Sen sijaan osa paineesta on purkautunut tuottavuuden selvänä nousuna. Laajempi Yhdysvaltain talous on jatkanut kasvuaan vuositasolla noin kahden prosentin vauhtia, mikä on vahva tulos epävakaassa globaalissa ympäristössä.
Yritykset ovat vastanneet haasteisiin automatisoimalla, digitalisoimalla ja siirtämällä tuotantoa lähemmäs kotimarkkinoita. Tämä on vahvistanut Yhdysvaltain asemaa erityisesti korkean lisäarvon tuotannossa, jossa joustavuus ja nopea päätöksenteko ovat ratkaisevia kilpailuetuja.
Energia: liuskevallankumous muutti pelisäännöt
Energiasektorin kehitys selittää toisen keskeisen eron Yhdysvaltojen ja monien muiden kehittyneiden talouksien välillä. Lähi-idän sodat ja jännitteet ovat nostaneet öljyn hintaa, mikä on historiallisesti ollut merkittävä uhka Yhdysvaltain talouskasvulle. Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana kuva on kuitenkin muuttunut radikaalisti.
Liuskeöljyn ja -kaasun hyödyntäminen eli fracking on tehnyt Yhdysvalloista yhden maailman suurimmista öljyn ja maakaasun tuottajista. Samalla yritykset ovat vähentäneet riippuvuuttaan öljystä ja muista fossiilisista polttoaineista.
”Liuskevallankumouksen ja vaihtoehtoisten polttoaineiden kehityksen myötä öljyn osuus BKT:stä tuotettua yksikköä kohti on pudonnut puoleen viimeisen 50 vuoden aikana”, Brusuelas korostaa.
Tämä tarkoittaa, että öljyn hinnan heilahtelut eivät enää kaada Yhdysvaltain taloutta samalla tavalla kuin aiemmin. Kotimaisen energian runsas tarjonta, energiatehokkuus ja vaihtoehtoiset tuotantotavat ovat tehneet taloudesta vähemmän haavoittuvan ulkopuolisille energiahäiriöille.
Eurooppa jäi jumiin pitkiin sopimuksiin ja verkostoihin
Erot Euroopan ja Yhdysvaltain välillä näkyvät erityisen selvästi energiapolitiikassa. Yhdysvallat on panostanut joustavuuteen, sallinut liuske-energian nopean käyttöönoton ja antanut markkinahintojen ohjata tarjontaa ja kysyntää. Tämä on lisännyt lyhyen aikavälin volatiliteettia, mutta tehnyt järjestelmästä pitkällä aikavälillä sopeutumiskykyisemmän.
Euroopassa taas energian saatavuus on turvattu pitkälti pitkien sopimusten ja toisiinsa kytkeytyneiden toimitusverkostojen avulla. Strategia toimi vakaassa maailmassa, mutta paljasti heikkoutensa, kun Venäjän kaasutoimitukset tyrehtyivät Ukrainan sodan seurauksena.
Monet eurooppalaiset maat joutuivat nopeasti etsimään korvaavia energialähteitä korkeaan hintaan, mikä nosti kustannuksia yrityksille ja kotitalouksille. Lähi-idän jännitteet pitävät tämän haavoittuvuuden yhä ajankohtaisena.
Riskinottohalu ja rahoitusjärjestelmä erottavat USA:n ja Euroopan
Bruegel-ajatuspajan vanhempi tutkija Rebecca Christie painottaa, että pelkkä politiikka ei selitä eroja, vaan myös kulttuuriset asenteet riskiin ovat ratkaisevia.
”Amerikkalaiset ovat hyvin ratkaisukeskeisiä ja huomattavasti valmiimpia ottamaan lyhyen aikavälin riskejä pitkän aikavälin hyötyjen saavuttamiseksi. Euroopassa kulttuuri on selvästi riskinkarttavampi”, Christie kuvailee.
Hänen mukaansa jopa EU:n omat päättäjät ovat myöntäneet, että Euroopassa ei puhuta riittävästi siitä riskistä, joka syntyy, jos riskiä ei uskalleta ottaa lainkaan. Tämä näkyy konkreettisesti myös yritysrahoituksessa ja eläkejärjestelmissä.
Monissa Euroopan maissa yritykset turvautuvat ensisijaisesti pankkilainoihin, ja työntekijöiden eläkkeet perustuvat usein vakuutussopimuksiin, jotka rajaavat sekä tappiot että voitot. Järjestelmä tuo vakautta, mutta jäykistää taloutta ja hidastaa sopeutumista uusiin tilanteisiin.
”Jos rahoitat liiketoimintaasi pankkilainalla, sinulla ei ole samaa joustavuutta kuin silloin, jos myyt osakkeita tai houkuttelet riskipääomaa”, Christie tiivistää.
Yhdysvalloissa yrityksillä on laajempi pääsy pääomamarkkinoille ja osakesijoittajiin. Vaikka pörssit ja sijoitusvirrat voivat olla ailahtelevia, tämä malli tarjoaa yrityksille enemmän liikkumatilaa kasvaa, uudistua ja ottaa riskejä. Verrattuna vahvasti valtion tukemiin tai pankkivetoisiin eurooppalaisiin malleihin amerikkalaiset yritykset voivat reagoida nopeammin sekä uhkiin että mahdollisuuksiin.
Makrotason vahvuus peittää alleen syvän eriarvoisuuden
Christie muistuttaa kuitenkin, että vahva makrotalous ei tarkoita, että kaikki kansalaiset menestyisivät.
”Yhdysvallat on erittäin korkean eriarvoisuuden maa”, hän sanoo. ”Jos olet jo valmiiksi vaikeassa asemassa, arki voi olla todella raskasta. Työmarkkinat eivät luo rajattomasti uusia työpaikkoja, hinnat nousevat, ja monissa kaupungeissa asuntokriisi kiristää elämisen ehtoja.”
Hänen syvin huolensa koskee mahdollista käännekohtaa, jossa eriarvoisuus alkaa murentaa talouden ja yhteiskunnan perustaa. ”Siinä vaiheessa, jos todellinen työllisyyskriisi iskee reaalitalouteen, eivät vahva dollari tai vakaat pankit enää riitä pelastamaan tilannetta”, Christie varoittaa.
Toistaiseksi tällaisesta kriisistä ei ole selviä merkkejä. Päinvastoin, Yhdysvaltain työnantajat loivat toukokuussa 172 000 uutta työpaikkaa, mikä ylitti ennusteet selvästi. Työmarkkinoiden joustavuus ja yrittäjyyden vahva asema ovat edelleen amerikkalaisen talouden kulmakiviä.
Inflaatio muistuttaa, ettei Yhdysvaltain talous ole haavoittumaton
Samalla uusin inflaatiodata osoittaa, että Yhdysvaltain kestokyvyllä on rajansa. Toukokuussa kuluttajahinnat nousivat 4,2 prosenttia vuodentakaisesta, kun huhtikuussa vastaava luku oli 3,8 prosenttia. Tämä on nopeinta hintojen nousua kolmeen vuoteen.
Korkeammat energiahinnat, sitkeä inflaatio ja kasvava tuloerojen kuilu luovat paineita, jotka voivat pitkällä aikavälillä heikentää Yhdysvaltojen nykyistä etumatkaa. Talous voi olla vahva suhteessa muihin, mutta se ei ole immuuni shokeille tai poliittisille virheille.
Poliittinen epävarmuus, sisäiset jännitteet ja väärin mitoitetut toimet esimerkiksi kauppa- tai maahanmuuttopolitiikassa voivat nopeasti horjuttaa luottamusta. Tämä on nähty myös Suomessa, jossa sosiaalisessa mediassa leviävät valheelliset väitteet ja ulkomaiset vaikuttamiskampanjat – kuten Tarja Halosen kuolinhuhut ja niiden taustalla paljastunut ulkomainen valeuutistehdas – ovat osoittaneet, miten haavoittuvia myös vakaat demokratiat ovat informaatiovaikuttamiselle.
”Puhdaskin paita likaantuu” – USA on silti muita edellä
Kaikista riskeistä huolimatta Yhdysvaltojen talous näyttää edelleen vahvemmalta kuin monien muiden kehittyneiden maiden. Joustavat työ- ja pääomamarkkinat, nopea investointitahti, runsaat energiavarat sekä kulttuurinen valmius ottaa riskejä ovat auttaneet Yhdysvaltoja selviämään shokeista, jotka ovat horjuttaneet sen kilpailijoita.
Brusuelasin sanoin: ”Yhdysvallat on kuin puhtain paita hyvin likaisessa pyykkikorissa.” Se ei ole täydellinen, eikä se ole turvassa uusilta kriiseiltä, mutta suhteessa muihin suurvaltoihin sen talous on yhä poikkeuksellisen vahva ja sopeutumiskykyinen.
Poliittisten päättäjien suurin haaste on nyt varmistaa, että tämä vahvuus ei perustu vain keskiarvoihin, vaan että talouskasvun hyödyt jakautuvat laajemmin. Muuten kasvanut eriarvoisuus voi ajan myötä muodostua juuri sellaiseksi sisäiseksi shokiksi, jota mikään talousmalli ei kestä ilman syviä vaurioita.
Ei sisällä instagram post:eja
