Adoptiovanhempien valheiden verkko paljasti vauva Preston Daveyn järkyttävän terrorin
13 kuukauden ikäisen Preston Daveyn kuolema heinäkuussa 2023 paljasti järkyttävän hyväksikäytön ja väkivallan historian, jonka hänen adoptiovanhempansa olivat onnistuneet pitkään peittämään. Tapaus nostaa esiin vakavia kysymyksiä adoptioprosessin valvonnasta, viranomaisten roolista ja siitä, miten vaarallisen manipuloiva ihminen voi käyttää hyväkseen luottamusjärjestelmää, jonka pitäisi suojella lapsia.
Valheellinen selitys kylpyammeesta
Kun entinen opettaja, 37-vuotias Jamie Varley, toi Prestonin Blackpool Victoria -sairaalaan 27. heinäkuuta 2023, hän esitti itsensä epätoivoisena isänä. Hän rukoili hoitohenkilökuntaa pelastamaan lapsen hengen ja sanoi: ”Se on minun syytäni – jätin hänet kirjaimellisesti kahdeksi minuutiksi yksin, kun menin vaihtamaan vaatteita.”
Tämä ei ollut tunnustus, vaan lähtölaukaus Varleyn rakentamalle valheiden verkolle. Hän väitti johdonmukaisesti, että Preston olisi hukkunut kylpyammeeseen, mutta lääkärien ja myöhemmin oikeuslääkärin tutkinta osoitti kertomuksen täysin epäuskottavaksi.
Ruumiinavaus murskasi hukkumistarina
Ruumiinavauksessa Prestonin kehosta löydettiin noin 40 ulkoista ja sisäistä vammaa. Osa vammoista oli tyypillisiä rajuun fyysiseen pahoinpitelyyn, osa taas viittasi kiistattomasti seksuaaliseen väkivaltaan ja väkivaltaiseen tunkeutumiseen. Hukkumiseen viittaavia merkkejä ei löytynyt lainkaan – lapsen keuhkoissa ei ollut vettä eikä muita hukkumiskuoleman tunnusmerkkejä.
Lancashiren poliisin tutkinnanjohtaja, ylikomisario Andy Fallows, totesi, että hänen näkemyksensä mukaan kylpyammekohtausta ei koskaan tapahtunut: Preston ei ollut märkä, eikä ruumiinavaus tukenut hukkumista missään muodossa. Tutkinnan perusteella Preston oli joutunut todennäköisesti saman päivän aikana kahteen otteeseen seksuaalisen väkivallan kohteeksi, mikä yhdessä muiden vammojen kanssa johti lopulta hänen kuolemaansa.
”Näytelmää” sairaalassa ja ristiriitainen käytös
Fallows kuvaili Varleyn käytöstä sairaalassa lähes teatraaliseksi. Varley heittäytyi lattialle, esitti epätoivoa ja väitti, ettei voinut uskoa tapahtunutta. Tutkijoiden silmissä käytös vaikutti hyvin laskelmoidulta ja teennäiseltä.
Myöhemmin poliisikuulusteluissa ja oikeudenkäynnin aikana esiin piirtyi täysin toisenlainen Varley: manipuloiva, ristiriitainen ja epäuskottava. Hän muutti kertomustaan, syytti muita ja yritti hämärtää tapahtumien kulkua, vaikka todisteet osoittivat selvästi hänen vastuunsa Prestonin vammoista ja kuolemasta.
Adoptio, joka muuttui painajaiseksi
Preston otettiin huostaan vain viiden päivän ikäisenä. Ensimmäiset yhdeksän kuukautta hän vietti sijaisperheessä, jossa hänellä oli tutkinnan mukaan onnellinen, turvallinen ja rakastava arki. Huhtikuussa 2023 Preston adoptoitiin Jamie Varleyn ja hänen kumppaninsa, 32-vuotiaan rahoitusmyynnin esihenkilön John McGowan-Fazakerleyn, perheeseen Blackpoolissa, Lancashiressa.
Adoption jälkeen Prestonin terveydentilassa alkoi näkyä hälyttäviä muutoksia. Hänelle ilmaantui toistuvia, ei-onnettomuuteen sopivia vammoja: mustelmia, kouristuskohtauksia, hengityskatkoja ja lääketieteellisesti poikkeavia anatomisia löydöksiä. Kyse ei ollut yksittäisestä vahingosta, vaan toistuvista, selittämättömistä vammoista, jotka muodostivat synkän kuvan järjestelmällisestä kaltoinkohtelusta.
Kahdeksan viikon oikeudenkäynti ja tuomiot
Kahdeksan viikkoa kestäneen oikeudenkäynnin jälkeen Preston Crown Courtissa valamiehistö katsoi Varleyn syylliseksi murhaan sekä useisiin muihin rikoksiin, kuten seksuaaliseen pahoinpitelyyn ja lapsesta otettujen törkeän sopimattomien kuvien hallussapitoon ja ottamiseen. Varley oli ottanut vuoden virkavapaata työstään yläkoulun vuosiluokanjohtajana voidakseen adoptoida Prestonin – ja käytti tämän ajan lapsen systemaattiseen hyväksikäyttöön.
Varleyn kumppani John McGowan-Fazakerley tuomittiin lapsen kuoleman sallimisesta, lapsen julmasta kohtelusta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Vaikka hän oli töissä Prestonin kuolinpäivänä, oikeus katsoi, että hän oli jättänyt puuttumatta ilmeiseen ja jatkuvaan väkivaltaan ja hyväksikäyttöön.
”Terrorin valtakausi” pienen lapsen elämässä
Ylikomisario Fallows kuvasi oikeudessa esiin tullutta kokonaisuutta ”terrorin valtakaudeksi”, jonka keskellä puolustuskyvytön lapsi eli. Psyykkinen ja emotionaalinen julmuus näkyi muun muassa tilanteissa, joissa selvästi väsynyt vauva pidettiin väkisin hereillä pelkän viihdykkeen vuoksi, tai lapsi jätettiin kylpyammeeseen 14 minuutiksi samalla kun tilannetta kuvattiin videolle.
Varley kohteli Prestonia kuin omaisuuttaan, leikkikalua, jota saattoi kiduttaa omaksi huvittelukseen. Tämä kertomus sopii laajempaan kuvaan vallankäytöstä ja empatiakyvyttömyydestä, jota nähdään myös muissa väkivaltaisissa ja autoritaarisissa toimintatavoissa – ilmiö, josta varoitetaan esimerkiksi silloin, kun ammattiliiton johtajat puhuvat pelottavasta vallan väärinkäytön riskistä poliittisessa päätöksenteossa.
McGowan-Fazakerleyn vastuu: ”Hän ei voinut olla näkemättä”
Vaikka McGowan-Fazakerley ei ollut paikalla Prestonin kuoliniltana, Fallowsin mukaan hän ei voinut olla tietämätön siitä, mitä lapselle tapahtui kuukausien ajan. Hän näki Prestonin päivittäin, ja tuona neljän kuukauden jaksona lapsella oli lukuisia näkyviä vammoja. Hän tiesi myös, että Prestonin käsivarsi oli murtunut, ja poliisin haltuun saatujen valokuvien perusteella hänen puhelimellaan oli otettu kuvia puremajäljistä Prestonin pakaroissa.
Oikeuden mukaan McGowan-Fazakerley omaksui ”en näe, en kuule” -asenteen. Hän ei ollut itse paikalla viimeisessä, kohtalokkaassa väkivallanteossa, mutta hänen olisi pitänyt ymmärtää ja viimeistään puuttua vammakierteeseen paljon aiemmin.
Kolme sairaalakäyntiä – silti hälytyskellot eivät soineet
Ennen kuolemaansa Preston vietiin sairaalaan kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla syynä oli nenäverenvuoto ja kouristuskohtaus, toisella kerralla ihottuma ja mustelmat, ja kolmannella kerralla murtunut vasen kyynärpää. Nämä tapahtumat olisivat voineet muodostaa kokonaisuuden, joka herättää epäilyn toistuvasta kaltoinkohtelusta.
Myös sosiaalityöntekijät kävivät kotikäynneillä, mutta eivät tuolloin kokeneet, että Preston olisi välittömässä vaarassa. Fallows korosti, että poliisin tutkinta keskittyi rikosoikeudelliseen vastuuseen Varleyn ja McGowan-Fazakerleyn osalta, eikä se ottanut kantaa siihen, mitä muiden viranomaistahojen olisi pitänyt tehdä toisin. Mahdolliset järjestelmävirheet ja toimintakäytännöt tulevat muiden tahojen arvioitaviksi myöhemmin.
Taustat puhtaat – todellisuus jotain aivan muuta
Poliisi selvitti molempien miesten taustoja laajasti. Tutkinnassa ei löytynyt aiempia viitteitä seksuaalisesta kiinnostuksesta lapsiin, eikä merkkejä siitä, että he olisivat aiemmin käyttäneet lapsia hyväkseen tai olleet muutoin vaaraksi lapsille. Ennen adoptiota miehet näyttäytyivät viranomaisille hyvämaineisina ja nuhteettomina.
Tämä on erityisen huolestuttavaa, sillä se osoittaa, miten vaikeaa on tunnistaa etukäteen henkilöitä, jotka kykenevät äärimmäiseen väkivaltaan ja hyväksikäyttöön, vaikka heidän julkinen kuvansa olisi moitteeton. Fallowsin mukaan ei ole todisteita siitä, että Varley olisi hakenut lasta adoptioon yksinomaan seksuaalisen hyväksikäytön tai murhan tarkoituksessa – mutta lopputulos oli siitä huolimatta tuhoisa.
Järkyttävä muistutus lapsen haavoittuvuudesta
Preston Daveyn tapaus on pysäyttävä muistutus siitä, kuinka haavoittuvassa asemassa pienet lapset ovat ja kuinka suuri vastuu adoptiota ja lastensuojelua valvovilla viranomaisilla on. Vaikka yksittäisten viranomaisten toimintaa tullaan todennäköisesti arvioimaan erikseen, tutkinnanjohtajan mukaan huomion tulisi tällä hetkellä olla ennen kaikkea Prestonissa – lapsessa, joka menetti henkensä ihmisten käsissä, joiden olisi pitänyt suojella ja rakastaa häntä.
Tapaus herättää laajempaa keskustelua myös yhteiskunnallisella tasolla: miten varmistetaan, että adoptioprosessit, taustaselvitykset ja seuranta ovat riittävän tiukkoja, ja miten mahdollisiin kaltoinkohtelun merkkeihin reagoidaan ajoissa ja johdonmukaisesti.
Ei sisällä instagram post:eja
