Jerusalemin al-Aqsan alueen herkkä status quo uhattuna – Israelilaiset nationalistiryhmät kiristävät jännitteitä

”Koko Israelin maa on luvattu Jumalan lapsille… ja tänne aiomme rakentaa uuden Temppelin, jonne koko ihmiskunta voi tulla rukoilemaan yhdessä.”

Näin julisti oikeistolainen israelilainen nationalistipoliitikko Moshe Feiglin laskeutuessaan Jerusalemin vanhassa kaupungissa sijaitsevalta al-Aqsan moskeija-alueelta. Hän oli hetkeä aiemmin rukoillut ja laulanut uskonnollisia lauluja noin 20 muun uskonnollisen juutalaisen kanssa alueella, jota muslimit pitävät yhtenä islamin pyhimmistä paikoista.

Feiglin puhui avoimesti ja itsevarmasti, ikään kuin hänen vaatimuksensa eivät olisi lainkaan kiistanalaisia. Todellisuudessa hänen sanansa ja tekonsa rikkovat suoraan erittäin herkkää sopimusjärjestelyä, jonka tavoitteena on säilyttää rauha yhdellä maailman pyhimmistä ja tunnepitoisimmista paikoista.

Mikä on al-Aqsan alue ja miksi se on niin kiistelty?

Alue, jota muslimit kutsuvat nimellä al-Haram al-Sharif (Jalojen pyhäkkö) ja juutalaiset Temppelivuoreksi, on yksi Lähi-idän tunnetuimmista ja näkyvimmistä maamerkeistä. Kullalla päällystetty Kalliomoskeijan kupoli hallitsee noin 35 hehtaarin laajuista aluetta ja näkyy kilometrien päähän.

Islamilaisessa perinteessä al-Aqsa mainitaan Koraanissa, ja sen uskotaan olevan paikka, josta profeetta Muhammed nousi taivaaseen. Siksi aluetta on pitkään pidetty yksinomaan muslimien rukouspaikkana. Kysymys kuuluu: onko tämä yksinoikeus muuttumassa?

Juutalaisuudessa sama paikka on yhtä lailla merkityksellinen. Temppelivuoren alla sijaitsevan Länsimuurin äärellä juutalaiset rukoilevat ja surevat lähes 2 000 vuotta sitten roomalaisten tuhoamaa toista juutalaista temppeliä, joka sijaitsi juuri tällä tasanteella.

Status quo -järjestely: herkkä tasapaino uskonnollisten oikeuksien välillä

Nykyistä järjestelyä kutsutaan status quoksi – vuosikymmeniä vanhaksi ymmärrykseksi siitä, miten pyhä paikka jaetaan eri uskontokuntien kesken. Sen mukaan al-Aqsan moskeija-alueen uskonnollinen hallinta ja hoito kuuluvat Jordanian alaiselle islamilaiselle Waqf-säätiölle (uskonnollinen lahjoitusrahasto).

Ei-muslimeilla on lupa vierailla alueella, mutta he eivät saa rukoilla siellä tai suorittaa uskonnollisia rituaaleja. Myös Israelin päärabbinaatti ja suurin osa ultraortodoksisista rabbeista kieltävät juutalaisia rukoilemasta alueella halakhisen (juutalaisen lain) perusteella.

Juuri näitä uskonnollisia ja poliittisia sääntöjä Moshe Feiglinin kaltaiset aktivistit nyt avoimesti rikkovat ja kyseenalaistavat. Heidän tavoitteensa on rakentaa uusi suuri juutalainen temppeli paikalle, joka on ollut islamin pyhä kohde jo 1 400 vuoden ajan.

Väitteet status quon murentamisesta lisäävät kansainvälistä huolta

Viime aikojen raportit ja väitteet siitä, että Israelin ja Yhdysvaltojen viranomaiset valmistelisivat status quon hylkäämistä, ovat aiheuttaneet laajaa huolta alueella ja kansainvälisesti. Middle East Eye -uutissivuston mukaan useat lähteet ovat kertoneet, että Israelin hallituksen perustama uusi elin voisi julistaa al-Aqsan alueen ”moniuskontoiseksi keskukseksi”.

Kun Yhdysvaltain ulkoministeri Marco Rubiolta kysyttiin kongressin kuulemisessa näistä väitteistä, hän sanoi, ettei hänellä ole niistä ”mitään tietoa”. Sen sijaan Yhdysvaltain Israelin-suurlähettiläs Mike Huckabee on usein korostanut juutalaisten historiallista yhteyttä Jerusalemin ja miehitetyn Länsirannan pyhiin paikkoihin.

Muiden raporttien mukaan alueella sallittaisiin laajamittaiset juutalaiset rukoukset ja Israel ottaisi vähitellen haltuunsa kaikki alueen hallinnolliset osa-alueet. Israel valtasi Itä-Jerusalemin, mukaan lukien vanhankaupungin ja sen pyhät paikat, Jordanialta vuoden 1967 sodassa ja liitti sen myöhemmin itseensä – toimenpide, jota suurin osa maailman valtioista ei tunnusta.

Israelin pääministerin toimisto on toistuvasti vakuuttanut, ettei status quohon ole tehty muutoksia.

Islamilaisen Waqfin varoitus: ”Pandoran lipas avautuu”

”Se ei tule tapahtumaan”, varoittaa islamilaisen Waqf-neuvoston varapuheenjohtaja, tohtori Mustafa Abu Sway. Vanhan kaupungin näköalapaikalta käsin hän myöntää, että al-Aqsan hallinta on äärimmäisen herkkä kysymys, jossa israelilaiset toimijat kokevat nyt olevansa vahvoilla.

Abu Sway pelkää – historialliset kokemukset mielessään – että mikä tahansa status quon virallinen muuttaminen voi nopeasti johtaa uuteen väkivaltaiseen eskalaatioon juutalaisten ja muslimien välillä.

”Rauha ilman, että al-Aqsan moskeijaa jätetään rauhaan, on kuin avaisi Pandoran lippaan. Se vaarantaa koko alueen rauhan ja asettaa kaikki kaikkia vastaan”, sanoo Abu Sway, arvostettu palestiinalainen islamin ja aluehistorian asiantuntija.

Myös Jordanian, Persianlahden maiden ja Egyptin johtajat ovat ilmaisseet syvän huolensa al-Aqsan islamilaisen auktoriteetin asteittaisesta heikkenemisestä. Britannian hallitus on puolestaan todennut, että ”Jerusalemin pyhien paikkojen historiallista status quo -järjestelyä on kunnioitettava”.

Israelilainen äärioikeisto kokee hetken olevan otollinen

Monet äänekkäät israelilaiset nationalistipoliitikot kokevat kuitenkin, että poliittinen momentum on nyt heidän puolellaan. Viime kuussa järjestetyssä Jerusalemin päivän marssissa äärioikeistolaisen kansallisen turvallisuuden ministerin Itamar Ben-Gvirin huudot jäivät monien mieleen.

”Temppelivuori on meidän. Se on meidän käsissämme!” hän skandasi laajasti levinneellä videolla, jossa hän johti Israelin lippuja heiluttavaa nationalistiryhmää Itä-Jerusalemin läpi, myös vanhankaupungin muslimikorttelin kautta, aina al-Aqsan compoundille saakka.

Ben-Gvir, yksi pääministeri Benjamin Netanyahun hallituksen kiistellyimmistä jäsenistä, vierailee al-Aqsan alueella säännöllisesti. Videolla hän laulaa ja levittää Israelin lipun näkyvästi – suoraan vastoin status quon määräyksiä.

Ben-Gvir on jo käyttänyt ministerin valtaansa salliakseen juutalaisten rukoukset ja laulut tietyillä alueen osilla. Hänen omien sanojensa mukaan tämä on vasta alkua al-Aqsan juutalaisen ja israelilaisen kontrollin lisäämiselle.

Historia varoittaa: Sharonin vierailu ja toisen intifadan puhkeaminen

Yli 25 vuotta sitten, syyskuussa 2000, oikeistolainen israelilaispoliitikko Ariel Sharon teki teon, jota tuolloin pidettiin lähes käsittämättömän provokatiivisena. Satojen aseistettujen israelilaisten poliisien saattamana Likud-puolueen silloinen oppositiojohtaja käveli vanhankaupungin läpi ylös al-Aqsan moskeija-alueelle.

Vierailua pidettiin laajalti tarkoituksellisen tulehduttavana eleenä, ja sitä on usein kuvattu yhtenä niistä kipinöistä, jotka sytyttivät toisen palestiinalaisten kansannousun, niin sanotun al-Aqsa-intifadan. Seuraavien viiden vuoden aikana yli 4 000 ihmistä sai surmansa väkivaltaisuuksissa Israelissa sekä miehitetyillä Länsirannalla ja Gazassa.

Tämän historiallisen taustan valossa ei ole vaikea kuvitella skenaariota, jossa nykyinen painostus muuttaa radikaalisti al-Aqsan hallintaa ja omistusta voisi johtaa yhtä tuhoisiin seurauksiin.

Alueellisen ja globaalin vakauden kohtalonkysymys

Al-Aqsan moskeija-alue on usein kuvattu maailman poliittisesti herkimmäksi ”neliökilometriksi” – paikaksi, jossa uskonto, nationalismi ja geopolitiikka kietoutuvat yhteen. Siksi pieniltäkin vaikuttavat muutokset rukoussäännöissä tai hallinnossa voivat nopeasti saada aikaan laajamittaisia levottomuuksia.

Monet Lähi-idän tarkkailijat huomauttavat, että jännitteet al-Aqsan ympärillä heijastuvat koko alueelle. Ne vaikuttavat paitsi Israelin ja palestiinalaisten suhteisiin, myös Israelin ja arabimaiden väliseen diplomatiaan, Persianlahden turvallisuuteen sekä kansainväliseen energiatalouteen.

Tästä näkökulmasta katsottuna myös muut alueelliset kehityskulut, kuten Yhdysvaltojen ja Iranin mahdolliset rauhansopimukset ja Hormuzinsalmen jännitteiden lieventyminen, kytkeytyvät samaan kokonaisuuteen: koko Lähi-idän vakauden ja uskonnollisten jännitteiden hallintaan.

Asiantuntijoiden mukaan todellinen ja kestävä rauha alueella edellyttää, että al-Aqsan moskeija-alueen historiallista ja uskonnollista erityisasemaa kunnioitetaan ja että herkkää status quo -järjestelyä ei murenneta yksipuolisilla toimilla. Muussa tapauksessa riski uudesta väkivaltaisesta kriisistä pysyy jatkuvasti korkeana.

Ei sisällä instagram post:eja