Toisen maailmansodan skotlantilaisen sotilaan aivot haudattiin 85 vuotta kuoleman jälkeen
Skotlantilaisen sotilaan Donnie MacRaen aivot on viimein haudattu yhdessä hänen muun ruumiinsa kanssa Saksassa – peräti 85 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Tapaus nostaa esiin toisen maailmansodan aikaiset saksalaiset aivotutkimukset ja niiden eettiset ongelmat, joista monien uhrien omaiset saavat tietää vasta vuosikymmeniä myöhemmin.
Sotavanki Ranskasta Saksaan – kuolema sairaalassa vuonna 1941
Donnie MacRae oli kotoisin Gairlochista Wester Rossista Skotlannista. Hän palveli rivimiehenä Seaforth Highlanders -rykmentissä, kun hänet vangittiin Ranskassa kesäkuussa 1940. MacRae kuoli seuraavana vuonna, vuonna 1941, ollessaan sotavankisairaalassa Saksassa. Kuollessaan hän oli vain 33-vuotias.
MacRaella oli harvinainen neurologinen sairaus, mikä herätti saksalaisten lääkärien ja tutkijoiden kiinnostuksen. Kuoleman jälkeen suoritetussa ruumiinavauksessa hänen aivonsa ja osa selkäytimestä poistettiin tutkimuskäyttöön – ilman, että omaisille kerrottiin asiasta.
Aivot poistettiin salaa ja lähetettiin Müncheniin tutkimusta varten
Ruumiinavauksen jälkeen Donnie MacRaen aivot lähetettiin Müncheniin Kaiser Wilhelm -psykiatriainstituuttiin, joka oli yksi Saksan lääketieteellisen tutkimuksen johtavista keskuksista. Hänen ruumiinsa puolestaan haudattiin saksalaisten toimesta, ja myöhemmin liittoutuneet siirsivät jäänteet Berliiniin Kansainyhteisön sotahautauskomission (Commonwealth War Graves Commission) hautausmaalle.
MacRaen perhe tiesi hänen vangitsemisestaan ja kuolemastaan, mutta heille ei koskaan kerrottu aivojen poistosta tai siitä, että elin oli jäänyt vuosikymmeniksi tutkimusarkistoihin. Tämä salailu on tyypillistä monille toisen maailmansodan aikaisille lääketieteellisille tutkimuksille, joissa sotavankeja, siviilejä ja vainottuja väestöryhmiä käytettiin tutkimuskohteina ilman suostumusta.
Kansainvälinen tutkimusryhmä paljasti totuuden lähes 80 vuotta myöhemmin
Vasta lähes 80 vuotta MacRaen kuoleman jälkeen kansainvälinen tutkijaryhmä löysi arkistoista merkinnät hänen aivoistaan. Ryhmä kävi läpi tuhansien aivojen ja hermokudosten näytteiden luetteloita, joita saksalaiset tutkimuslaitokset olivat keränneet ja säilyttäneet toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen.
Donnie MacRaen aivot kuuluivat noin 2 000 aivon kokoelmaan, joita käytettiin tutkimuksessa Berliinin ja Münchenin johtavissa tutkimuslaitoksissa. Mukana oli myös lapsia, jotka oli surmattu holokaustin aikana, sekä muita natsi-Saksan vainojen uhreja. Aineiston tarkoituksena oli tukea Saksan pyrkimystä olla lääketieteen ja neurologisen tutkimuksen eturintamassa – usein äärimmäisen epäeettisin keinoin.
Max Planck -instituutin arkistoissa säilytetyt näytteet
MacRaen aivoista ja selkäytimestä oli säilynyt noin 160 pientä viipaletta, jotka olivat arkistoituina Münchenin tutkimuskeskuksessa. Kaiser Wilhelm -instituutti nimettiin sodan jälkeen uudelleen Max Planck -psykiatriainstituutiksi, ja monet sen kokoelmat säilyivät vuosikymmeniä ilman, että uhrien omaiset tiesivät niistä mitään.
Samanlaisia näytteitä oli otettu myös muun muassa puolalaisilta juutalaisilta ja katolilaisilta, mielenterveyspotilailta, poliittisilta vangeilta, Belgian vastarintaliikkeen jäseniltä sekä ranskalaisilta ja puolalaisilta sotilailta. MacRae oli siis osa laajaa ja synkkää kokonaisuutta, jossa tuhansien ihmisten aivoja käytettiin tutkimusmateriaalina.
Puolustusministeriö auttoi jäljittämään omaiset
Kun Donnie MacRaen aivot ja niihin liittyvät arkistotiedot tunnistettiin, Britannian puolustusministeriön Joint Casualty and Compassionate Centre (JCCC) ryhtyi etsimään hänen elossa olevia sukulaisiaan. JCCC:n tehtävänä on muun muassa selvittää kaatuneiden sotilaiden kohtaloita ja tukea omaisia, kun uusia tietoja tulee ilmi vuosikymmentenkin jälkeen.
JCCC:n tapauskäsittelijä Nicola Nash kertoi BBC Radio Scotland Breakfast -ohjelmassa, että MacRaen aivojen jäännökset oli nyt haudattu hänen muun ruumiinsa yhteyteen Saksassa. Samalla järjestettiin siunaus- ja muistohetki, johon osa omaisista matkusti paikan päälle.
Lopullinen hautaus toi omaisille kaivattua päätöstä
Nicola Nashin mukaan hautaustilaisuus ja aivojen uudelleenhautaus olivat tärkeä askel perheelle, joka oli elänyt vuosikymmeniä tietämättä koko totuutta. Nyt he voivat vihdoin tuntea, että Donnie MacRae on haudattu kokonaisena ja että hänen uhrauksensa on tunnustettu.
“Se antaa heille päätöksen ja mahdollisuuden osoittaa kiitollisuuttaan. He ovat olemassa tänään, koska heidän sukulaisensa taisteli ja kuoli heidän puolestaan”, Nash kuvaili. Tapaus muistuttaa siitä, kuinka toisen maailmansodan seuraukset ulottuvat sukupolvien päähän ja kuinka historiallisten vääryyksien korjaaminen voi alkaa vasta, kun arkistot avataan ja tutkimustyö tehdään perusteellisesti.
Sodan trauma ja mielenterveys – tarinat tulevat yhä näkyvämmiksi
Donnie MacRaen tapaus kertoo sodan inhimillisestä hinnasta, mutta myös siitä, miten kehojen ja aivojen kohtalo voi jatkaa elämäänsä historiassa kauan kuoleman jälkeen. Samalla se liittyy laajempaan keskusteluun sodan, trauman ja mielenterveyden yhteydestä – sekä siitä, miten menneiden sukupolvien kokemuksia käsitellään nykyajassa.
Viime vuosina yhä useammat julkisuuden henkilöt ja taiteilijat ovat avanneet kokemuksiaan mielenterveyden haasteista ja neuropsykiatrisista sairauksista, mikä auttaa purkamaan häpeää ja vaikenemisen kulttuuria. Esimerkiksi yhdysvaltalainen artisti on puhunut avoimesti kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja toipumisestaan sekä uuden musiikin tekemisestä. Tällaiset kertomukset tarjoavat tärkeän vastapainon menneisyyden kylmälle, usein epäeettiselle tutkimusnäkökulmalle ja korostavat yksilön ihmisarvoa ja oikeutta omaan kehoonsa ja mieleensä.
Donnie MacRaen aivojen viimein tapahtunut hautaus on symbolinen teko: se palauttaa ihmisarvon ja koskemattomuuden sotilaalle, jonka kehon osia käytettiin vuosikymmeniä tutkimusmateriaalina ilman hänen tai hänen perheensä suostumusta. Samalla se muistuttaa, että historian pimeät luvut voidaan kohdata vain avoimuuden, tutkimuksen ja uhrien kunnioittamisen kautta.
Ei sisällä instagram post:eja
