Englannin adaptiivisen cheerleadingin mestarit jahtaavat kolmatta peräkkäistä kultaa Floridassa

Joka vuosi cheerleading-joukkueet ympäri maailmaa matkustavat Floridaan ICU World Cheerleading Championships -maailmanmestaruuskisoihin. Yksi seuratuimmista joukkueista on Team England Adaptive Abilities Advanced – ryhmä, joka tavoittelee historiallista kolmatta peräkkäistä MM-kultaa.

Mikä on Adaptive Abilities -cheerleading?

Adaptive Abilities (AA) on kilpailukategoria, jossa urheilijat, joilla on ja joilla ei ole vammaa, kilpailevat samassa joukkueessa rinta rinnan. Ohjelmat koostuvat tutuista cheerleading-elementeistä: stunteista, hypyistä, telinevoimistelunomaisista volttisarjoista ja perinteisistä kannustushuudoista – mutta kaikki liikkeet muokataan huomioimaan jokaisen joukkueen jäsenen yksilölliset tarpeet ja turvallisuus.

Osallistujamäärät kasvavat nopeasti. Kaikissa Iso-Britannian suurimmissa cheerleading-kilpailuissa on nykyisin omat sarjansa AA-joukkueille, ja myös Wales sekä Skotlanti lähettävät omat joukkueensa maailmanmestaruuskilpailuihin.

Harrisonin tarina: kuulovamma ei pysäytä mestaria

23-vuotias Harrison Phipps elää vaikean–erittäin vaikean kuulonaleneman kanssa molemmissa korvissa. Kilpailuissa ja harjoituksissa häntä tukee maton ulkopuolella oleva tarkkailija, joka laskee rytmiä mikrofonin kautta. Mikrofoni on yhdistetty suoraan Harrisonin kuulolaitteisiin, jotta hän pysyy synkassa muun joukkueen kanssa.

“Olen treeneissä aika usein ihan hukassa, enkä vain kuule, mikä suunnitelma on”, Harrison kertoo BBC Newsbeatille. “Siksi minun ryhmäni on usein se, joka ei osu liikkeisiin täydellisesti heti ensimmäisellä yrittämällä.”

Harrisonin mukaan vammaiset urheilijat jäävät helposti taustalle, jos he kilpailevat tavallisissa sarjoissa ilman erillistä adaptiivista kategoriaa. “Monilla joukkueilla on vammaisia urheilijoita, mutta he eivät ole vammaiskategoriassa. Silloin meidät ikään kuin piilotetaan näkyvistä”, hän kuvailee.

Joukkueessa puolet urheilijoista on vammaisia

ICU:n kilpailusäännöt määräävät, että vähintään 25 % joukkueen urheilijoista tulee olla vammaisia. Team Englandin AA-joukkueessa noin puolet kokoonpanosta täyttää tämän kriteerin, joten joukkue on aidosti inklusiivinen.

Joukkueessa nuorin urheilija on 11-vuotias ja vanhin yli 50-vuotias. Yksi jäsenistä käyttää pyörätuolia, ja joukossa on myös urheilijoita, joilla on esimerkiksi ADHD tai muita neurokirjon haasteita. Kokoonpano on monimuotoinen, mutta yhteinen nimittäjä on rakkaus lajiin ja halu kilpailla maailman huipulla.

Cheerleading sai olympiatunnustuksen – mitä se merkitsee?

Cheerleading sai olympialiikkeen virallisen tunnustuksen vuonna 2021. Neljä vuotta myöhemmin laji tunnustettiin virallisesti myös Sport Englandin toimesta urheilulajiksi Isossa-Britanniassa. Päätöstä kuvailtiin “historialliseksi hetkeksi” brittiläiselle cheerleadingille.

Samalla kuitenkin todettiin, että niin kauan kuin SportCheer Englandia ei ole virallisesti hyväksytty lajin kansalliseksi lajiliitoksi (National Governing Body, NGB), laji ei voi saada Sport Englandin rahoitusta. Tämä vaikuttaa myös adaptiivisen cheerleadingin kehitykseen ja harrastusmahdollisuuksien laajentamiseen.

Luokittelut eivät vielä vastaa paralympialaisten järjestelmää

Toistaiseksi adaptiivisen cheerleadingin vammaluokittelut eivät ole yhtä tarkkoja kuin paralympialaisissa. SportCheer Englandin hallituksen puheenjohtaja Joey Gamper Cuthbert kertoo, että tämän vuoksi joukkueiden kokoonpanot voivat olla hyvin erilaisia.

“Samassa joukkueessa voi olla näkövammainen urheilija ja pyörätuolin käyttäjä. Toisella urheilijalla voi olla raajaero ja kolmas on kuuro”, Gamper Cuthbert selittää.

Hänen mukaansa kansainvälinen lajiliitto International Cheer Union (ICU) on tarkoituksella pitänyt kriteerit laajoina, jotta mahdollisimman moni maa ja urheilija uskaltaisi lähteä mukaan. Tavoitteena on pitkällä aikavälillä rakentaa eliittipolku vammaisille cheerleading-urheilijoille – aivan kuten muissakin huippu-urheilulajeissa.

Valmentajille tarvitaan rohkeutta ja koulutusta

Gamper Cuthbertin mukaan suurin haaste lajin kasvulle on se, että monilta valmentajilta puuttuu itsevarmuus työskennellä vammaisten urheilijoiden kanssa.

“Valmentajilla on usein pelkoa siitä, osaavatko he varmasti toimia oikein. Siksi he tarvitsevat kunnollista koulutusta, jotta he tuntevat olonsa tuetuksi ja rohkaistuksi”, hän sanoo.

Kun valmentajien osaamista vahvistetaan, yhä useampi seura voi perustaa adaptiivisia joukkueita. Tämä puolestaan madaltaa kynnystä lajin kokeilemiseen – myös niille, jotka eivät ole koskaan aiemmin uskaltaneet ajatella itseään urheilijana.

Tifén kokemus: esikuva muille selkäkivusta huolimatta

28-vuotias Tifé Adegun elää skolioosin, eli selkärangan vinouman kanssa. Siitä huolimatta hän kilpailee maailman huipulla ja haluaa olla esimerkki muille.

“Moni ajattelee: ‘En voi harrastaa cheerleadingiä tästä tai tuosta syystä’”, Tifé sanoo. “Mutta kun he näkevät meidät, he voivat ajatella: ‘Itse asiassa minäkin voin. Katsokaa heitä – he ovat upeita’.”

Tifén mukaan esiintymisen tunne palkitsee jokaisen harjoitustunnin ja kivun. “Olen niin kiitollinen siitä, että kehoni antaa minun tehdä tätä – se on todella ihmeellistä”, hän kuvailee. “Kun nousen lavalle, mikään muu ei merkitse. Haluan vain tehdä kaikkeni joukkueen eteen.”

Chloen tarina: korkean tason urheilua sairaudesta huolimatta

32-vuotias Chloe Sheehan sairastaa non-epileptistä kohtausoireyhtymää. Sairaus voi aiheuttaa pyörtymisiä ja kohtauksia esimerkiksi liiallisen rasituksen tai ahdistuksen seurauksena.

“On jotain todella erityistä siinä, että voit olla täysin oma itsesi ilman pelkoa siitä, että se vähentäisi arvoasi urheilijana”, Chloe selittää.

Jos hän tuntee olevansa “vaarallisen väsynyt”, joukkueen varaurheilija tulee hänen tilalleen. Joustava järjestely mahdollistaa sen, että Chloe voi silti harjoitella ja kilpailla erittäin korkealla tasolla vaarantamatta terveyttään.

Hän kuvailee adaptiivista cheerleadingiä “ehkä maailman tärkeimmäksi asiaksi” omassa elämässään. “ICU:n MM-kisat näytetään Olympic Channelilla – se on tavallaan cheerleadingin oma olympialainen”, Chloe sanoo. “Se on todella jännittävää ja antaa minun kaltaisilleni urheilijoille mahdollisuuden unelmoida isosti.”

Adaptiivinen cheerleading näyttää tietä inklusiiviselle urheilulle

Englannin Adaptive Abilities Advanced -joukkueen menestys osoittaa, että inklusiivinen huippu-urheilu on mahdollista, kun rakenteet, säännöt ja asenteet tukevat erilaisia urheilijoita. Laajat osallistumiskriteerit, joustavat roolit ja valmentajien rohkaiseminen ovat avainasemassa.

Samalla kun cheerleading kasvaa kansainvälisesti ja hakee paikkaansa myös olympialajina, adaptiiviset sarjat voivat toimia esimerkkinä muille joukkuelajeille. Monimuotoinen joukkue ei ole hidaste, vaan voimavara – sekä kilpailullisesti että yhteiskunnallisesti.

Urheilun ystäville, joita kiinnostaa myös jalkapallo, tarjolla on syvällisiä analyyseja esimerkiksi Valioliigan viikonlopun otteluennakoista, joissa Sutton, nyrkkeilijä Molly McCann ja Boo Radleysin Sice arvioivat kierroksen otteluita. Näin sekä cheerleadingin että jalkapallon ystävät voivat syventyä huippu-urheilun tunnelmiin eri lajeissa.

Ei sisällä instagram post:eja